Foorumin jäsenten esittely

Tuttua tarinaa. Mullakin suoli hankalaksi ärtyessään aiheuttaa paniikkioireilua, vaikken paniikkihäiriöstä kärsikään. Tervetuloa joukkoon.

K@tja kirjoitti:Moi, kaikille.
Oon 40 vuotias nainen. IBS:ää oon sairastellu 22 vuotta. Mun käännekohta elämässä oli noin 5 vuotta sitten kun luin Paula Heinosen kirjan Vihdoinkin Hyvä Olo suolisto kuntoon ruokavalion avulla.

Mun tämänhetkinen ruokavalio on sen verran tiukka, et helpompi luetella mitä voin syödä ku mitä en. Tästä johtuen tulee välillä sorruttuu ja syötyy sit mitä sattuu (niinkun just tänään) ja seuraukset on se, et tulee valvottuu öitä tosi myöhään kun vatsa kehittää ilmaa.

22 vuotta on jättäny mun elämään aikamoiset arvet. On paniikkihäiriötä, joka mukavasti ruokkii vatsan toimimattomuutta ja vatsan toimimattomuus ruokkii taas paniikkioireita.

Ihmiskontaktit ovat olleet tosi minimaalisia. 2 vuotta on käyty kongnitiivisessa terapiassa ja nyt oon saanut tukihenkilön, jonka kanssa aletaan tekemään näitä normaaleja asioita, kuten sählynpelaamista, kuntosalia ja yleensäkkin hengailua ihmisten parissa. Vaikka vatsa jo pelaa suht koht hyvin, niin se pelko (kaasun päästely yleisillä paikoilla) on sen verran kova, et kaikki normaalit ihmiskontaktit on mulle äärimmäisen vaikeita. Hirvee halu tutustuu ihmisiin, mut sit tää sairaus estää sen =(

Oon niin monta kertaa yrittäny ulkopuoliselle kertoo minkälaista elämä tän sairauden kanssa on, mut ei ne ymmärrä. Ne vaan kertoilee kuinka niitäkin pierettää (kerran, kaks vuodessa tyyliin) ja kertovat et sehän on ihan normaalii, kaikki pieree.  
Mitä tohon voi enää sanoo ku et niin, olinpas tyhmä kun en tota oo tajunnu =))

Onnekx löysin nämä sivut, niin kerrankin voi jutella asioista oikeilla nimillä. Mahtavaa !  

Lämpimästi tervetuloa Katja! Kuullostaa kertomasi minunkin puolestani todella tutulta. Aika samanlaista se elämä meillä jokaisella näyttää olevan, vaikka tarkat oireet saattavat olla vähän erilaisia.

Itsellä mahaoireet alkoivat myös niistä tajuttomista ilmavaivoista ja voin kyllä hyvin sympata tuon että silloin ei huvita ei sitten mikään, eikä varsinkaan toisten ihmisten kanssa olo. On kyllä totta, että normaalistikin ihminen pieree varmaan päivittäin vähäsen tai röyhtäilee jne. Mutta ero onkin siinä että jos ilmavaivat aiheuttavat suolistokipuja ja jatkuvat kerrallaan jopa päiviä. Onhan se ilmojen päästely osittain siis myös normaalia, mutta on hyvä osata erottaa se mikä on vielä ihan normia ja mikä ei.

Sellaisilla ihmisillä keillä ei ole vatsan kanssa koskaan ollut mitään ongelmia niin heidän on selkeästi erittäin vaikea ymmärtää tätä asiaa. Itselle auttoi kyllä ihan tajuttomasti kun aloitin tuon blogin kirjoittelemisen tuossa yli vuosi sitten. Vertaistuki on tehnyt ihmeitä ja on ollut hyvä huomata samalla miten kuva omasta itsestä on muuttunut normaalimmaksi sen sijaan että ajatteleisi vielä että on oikeasti sairas ja jotenkin epänormaali. Toivottavasti tämä foorumi auttaa myös sinua Katja saamaan näitä fiiliksiä tätä kautta, koska yksin tämän kanssa ei todellakaan jaksa aina.

K@tja kirjoitti:
Mun tämänhetkinen ruokavalio on sen verran tiukka, et helpompi luetella mitä voin syödä ku mitä en. Tästä johtuen tulee välillä sorruttuu ja syötyy sit mitä sattuu (niinkun just tänään) ja seuraukset on se, et tulee valvottuu öitä tosi myöhään kun vatsa kehittää ilmaa.

22 vuotta on jättäny mun elämään aikamoiset arvet. On paniikkihäiriötä, joka mukavasti ruokkii vatsan toimimattomuutta ja vatsan toimimattomuus ruokkii taas paniikkioireita.
 

Moi vaan K@tja munkin puolesta ja todella IBSssä usein puhutaan "vain" kivuista mutta se perussyyhän on että suolistoon syntyy todella hurjasti ilmaa ja tällaista runsasta suolisto kaasutusta, kurinaa se oli mullakin vuosikymmeniä ja tottakai hurjasta määrästä ilmaa syntyy niin suolistoon (tulppia, tukoksia) kuin muuallekin kroppaa jännitteitä (paniikkia) kun ei voi jatkuvasti piereskelllä niitä ulos! :-(

Mut kaiketi ka kaikki meistä jokainen piereskelee noin 20 x vrk mutta ibsäinen väh tuplaa ja "annokset" isompia unohtamatta hajuja, ei siis todellakaan ole helppoa olla.

Niin itsekin etsin vielä kaasuttomia ruoka-aineita joita harvassa ja mulla IBS/C joten kuituja pitää mätätä urakalla että suolesta joskus ne ilman tulisi pois mutta pakkaa vaan kuidut tuomaan osin lisäilmaakin...

Joo ne jatkuvat (kaasujen pullistelu) kivut sitten on tietty se rankin juttu tähän kaiken päälle kun vaiva pääsee pahaksi....

Heips vaan kaikille.

Oon 30-vee, ibs on todettu vajaa 6 vuotta sitten, mutta oireita on ollu 8 vuotta. Suurimman osan ajasta pärjään kyllä tämän kanssa, kun on niin sanotusti ei-aktiivinen. Viimeksi oli aktiivinen 5 vuotta sitten, kunnes, ilman mitään ennakkovaroitusta, viime viikolla päätti taas tulla muistuttamaan olemassa olostaan.  Nyt juostaan taas 5-10 kertaa päivässä vessassa.. Jos on johonkin menoa, pitää jättää syömättä ennen sitä. Pahinta on silti nää järkyttävän kovat krampit, en muista että aiemmin olis olleet näin pahoja.

Ruokavaliota en ihan kamalasti oo muuttanut, oon niin nirso ruuan suhteen muutenki. Kaikki huonostisulava on pitäny jättää pois, ja hiilihapolliset juomat, mutta muuten syön kyllä niinku ennenki. Toimii mulla sillon kun on rauhallinen vaihe päällä. Nyt taas se on ihan sama mitä syö tai juo, lopputulos on aina sama.

Olipas mukavaa löytää tämä foorumi, en ookkaan yksin vaivani kanssa! Oon huomannu että kun yrittää selittää ihmiselle jolla ei tätä vaivaa ole, niin ei ne vaan ymmärrä minkälaista se on, kun sitä kipua esimerkiksi on äärettömän vaikea kuvailla. Ihanaa kun löytyi ihmisiä jotka ymmärtää!

Sanna kirjoitti:

Vertaistuki on tehnyt ihmeitä ja on ollut hyvä huomata samalla miten kuva omasta itsestä on muuttunut normaalimmaksi sen sijaan että ajatteleisi vielä että on oikeasti sairas ja jotenkin epänormaali. Toivottavasti tämä foorumi auttaa myös sinua Katja saamaan näitä fiiliksiä tätä kautta, koska yksin tämän kanssa ei todellakaan jaksa aina.

On se kyl aika jännää ku tämmönen vertaistuki todellakin auttaa katsomaan itseään eritavalla. Ymmärtää paremmin omia ajatuksiaan eikä enää kritisoi  samalla tavalla ku aikasemmin.

Tänäänkin kerroin miehelle kuinka helpottavaa on lukea et muutkin ajattelee asioista samalla tavalla kun mä.
Esim:
jos ollaan menossa ulos, niin mietitään missä se pirun vessa on, mitä pitää/uskaltaa syödä ennen menoa vai uskaltaako mitään. Ihmiskontakteja halutaan välttää tai minimoida. Uusien ihmis suhteiden luominen on vaikeaa.

Tänne kun tulee lukemaan ihmisten kirjotuksia tuntuu et oma kivireki mitä on vetänyt perässään, kevenee. Ei olekkaan niin yksin ajatustensa kanssa ja sen et näitten kokemuksien kertominen/lukeminen todellakin saa tuntemaan ittensä normaalix, mikä on aika harvinaista herkkuu mulle

Kaasunmuodostuksen hillitsemiseen löytyy muuten eväät tästä ketjusta:
https://ibs-foorumi.palstani.com/t25-matala-fodmap-dietti-ibs-hoidossa

Ja heippa Hetalle. Rauhallisista jaksoista on syytä nauttia. Mulla ei enää ole kuin yksittäisiä päiviä. Oletko kokeillut piparminttuöljyä? Pitäisi auttaa kramppeihin. Piparminttutee toimii kanssa. Haittana noissa on, että pahentavat närästystä myös. Saattaa olla esteenä käytölle.

En oo kokeillu. Monesta lähteestä oon kyllä lukenut että se voisi auttaa, pitää kokeilla. Yhdessä blogikirjoituksessa tosin luki että parhaiten auttaisi piparminttukapselit, koska hajoavat vasta suolessa, mutta ilmeisesti niitä ei saa Suomesta. Pitää kokeilla vaikkapa sitä teetä, kaikkea kokeillaan mikä vaan voisi auttaa.
Viime yönä sain nukuttua tunnin kramppien takia, helpotti kyllä heti kun pääsin käymään vessassa, mutta vasta kuuden aikaan aamulla. :/

Löysin tämän foorumin sattumalta selaillessani ja rekisteröidyin.
Olen 24-vuotias nainen Helsingistä ja kärsinyt vatsa- ja suolisto-ongelmista muutaman vuoden. Olisi kiva jutella muiden samasta ongelmasta kärsivien kanssa esim. sähköpostitsekin, jos kiinnostaa niin minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen nallu- (at) luukku.com

Tervetuloa Nallu!

Toivottavasti vertaistukea löytyy. Voisin itsekin tuossa viestillä mielelläni heitellä aina välillä. Tuossa muutamia ihmisiä itsellä onkin jo keiden kanssa säännööllisesti vaihdetaan kuulumisia sähköpostitse. On mukavaa kun sattuu huonompi päivä, että voi jakaa sen tunteen ja asian samaa kokevan ihmisen kanssa ja saada ymmärrystä. Tilanne näyttää heti paljon selkeämmältä kun saa juteltua. Itselle on ollut suuuren suuri apu juuri teistä kaikista, jotka olette mm. blogini kautta minua lähestyneet. Myös tämä foorumi on ollut itselle erittäin tärkeä.

Varsinkin häpeän tunteen kadottamiseen meni suurin osa ajasta, mutta lopulta kun itsensä on hyväksynyt sellaisena kun on niin olokin samalla parani. Tuntuu että tässä on ollut rankka aivojen uudelleen ohjelmointi menossa jo pitkään ja nyt sen tulokset alkavat näkyä ihan konkreettisesti. En enää stressaa mahaani ihan tajuttomasti päivittäin, vaikka se välillä vähän kipeä onkin, mutta senkin kivun on osannut hyväksyä. Imodiumia käytän edelleen välillä, mutta siitäkin olen päässyt aika paljolti jo irti. Vähän on vielä matkaa eteenpäin, mutta helpotus on jo aivan tajuton.

Odotan vaan kun tämä remontti täällä kotona on ohi niin ehdin taas paneutua paremmin blogiin ja myös foorumiin! Vähän jäänyt taka-alalle tässä kaikessa hässäkässä nämä kirjoittelut. Tässä parhaillaan tukka pystyssä odotellaan työmiehiä saapuvaksi työmaalle. Hetken ehtii vielä naputella, kunnes taas hommat kutsuu. Hauskaa viikonloppua!

Heipparallaa,

Löysin juuri tämän foorumin ja yllätyin kovasti, että tälläinen on olemassa. Olen tähän mennessä lukenut paljon vain englannin kielisiä artikkeleita koskien IBS:ää.

Olen 25v. nainen. Oireet alkoi noin 16 vuotiaana. Olen kovasti käynyt lääkärillä koskien vatsavaivoja ja vasta parisen vuotta sitten tehtiin diagnoosi vuotavasta suolesta.

Olen kiinnostunut funktionaalisesta lääketieteestä. Ja vietän paljon aikaa netissä selvitellen ravintojuttuja.

Löysin tieni tälle foorumille, koska minulla on paha vaihe menossa ja olen henkisesti hyvin uupunut.

Damaged kirjoitti:Heipparallaa,

Löysin juuri tämän foorumin ja yllätyin kovasti, että tälläinen on olemassa. Olen tähän mennessä lukenut paljon vain englannin kielisiä artikkeleita koskien IBS:ää.

Olen 25v. nainen. Oireet alkoi noin 16 vuotiaana. Olen kovasti käynyt lääkärillä koskien vatsavaivoja ja vasta parisen vuotta sitten tehtiin diagnoosi vuotavasta suolesta.

Olen kiinnostunut funktionaalisesta lääketieteestä. Ja vietän paljon aikaa netissä selvitellen ravintojuttuja.

Löysin tieni tälle foorumille, koska minulla on paha vaihe menossa ja olen henkisesti hyvin uupunut.

Tervetuloa Damaged!

Netistä tuntuu pääasiassa löytyvän tietoa ärtyneestä suolesta englanniksi. Suomeksikin jo alkaa jotain löytymään, mutta aika pinnalliseksi ne tiedot ovat jääneet.

Tervetuloa ja toivottavasti keskusteluista on hyötyä myös sinulle!

Tervetuloa vaan kaikki uudet!

ps. täältä itseäni kiinnostaisi ikä ja sukupuolijakauma? Näppituntumalta mielestäni ikä noin 30 v ja sukupuoli nainen taitaa olla valtakäyttäjien profiili? Jos näin miksiköhän? :-)

täällä reilu 30v nainen joka kärsinyt vatsavaivoista 10-vuotiaasta lähtien. Tilanne vain pahentunut vuosien kuluessa. Vuonna 2010 viimein uskaltauduin lääkäriin häpeällisen vaivani kanssa, mutta helpotusta taikka apua ei juuri herunut. Tähystykset tehtiin ja lääkäri sanoi minulla olevan ärtynyt suoli, koska testeissä ei näkynyt mitään. Ainoastaan mutkainen suoli, joka teki tähystyksestä tuskallisen. Ihanaa, että löysin tämän foorumin ja muita ihmisiä, jotka kärsivät kuten minä. Olen ollut aika masentunut ja monesti miettinyt todella synkkiä ajatuksia... Elämä on melko ykstoikkosta ja eristäytynyttä, ei mitään oikeaa elämää, koska vatsantoiminta rajottaa kaikkea ja mietin sitä koko ajan.

Tervetuloa joukkoon. Kyllä se elämä voi olla ihan oikeaa huonollakin vatsalla. Pitää vaan iloita niistä jutuista mihin pystyy, eikä suotta toivoa olevansa joku muu, hyvävatsainen.

Jaoin keskustelun IBS:n ikä- ja sukupuolijakaumasta omaksi ketjukseen:
https://ibs-foorumi.palstani.com/t152-onko-ibs-nuorten-naisten-vaiva-oli-foorumin-jasenten-esittely

Moi!

Suureksi ilokseni löysin tämän foorumin.

Minulla on ikää 36 vuotta, oireita on ollut 27-vuotiaasta. Lähes kaikki tutkimukset on vuosien varrella tehty, niiden mukaan kaikki aina kunnossa... Alan vihdoin ymmärtää, että kyseessä on IBS.

Toisinaan olen ollut oireeton pitkäänkin, sitten kaikki taas romahtaa. Ajatukset ovat olleet oireiden vuoksi itsetuhoisia. On hyvin pitkä tie opetella elämään sairauden kanssa ilman, että antaa sen hajottaa. Pyrin nykyisin määrätietoisesti ruokkimaan itseäni kannustavilla ajatuksilla etenkin silloin, kun olo on pahin, ja tahtomaan itselleni hyvää. Muistaa edes nesteyttää itseään silloin kun ei muuta voi...

Vaikeinta IBS:ssä on minulle se, että oireiden ilmaantumisessa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Vaikka olisin tehnyt kaiken oikein enkä olisi edes stressaantunut, vatsa ei jaksa menossa mukana. Usein olen toivonut olevani robotti, joka ei tarvitse ruuansulatusta. On äärimmäisen turhauttavaa, pelottavaa ja lamaannuttavaa, kun on syönyt jotain, joka menee välittömästi läpi, ja tietää, että sama toistuu, jos yrittää uudelleen. Silti on vain jaksettava yrittää.

FODMAP-ruokavaliota en ole vielä varsinaisesti kokeillut, koska luin siitä aivan vastikään. Agiocurista olen löytänyt hieman tasapainoa mahaoireisiin mutta ei sekään aivan ihmeitä tee. Oireettomina aikoina voin syödä kutakuinkin normaalisti, pahimpina aikoina en juuri mitään... Ennustettavuus on huono ja se lisää stressiä. Stressi tietysti pahentaa tilannetta.


Aloittamani aktiivinen liikuntaharrastus on kärsinyt viime aikoina kovasti. Salille ei ole ollut asiaa, koska ravitsemus ei pysy tasapainossa sattuneesta syystä... Toivon, että tämän foorumin jäsenet kertoisivat vinkkejä, miten ovat selvinneet treenaamisesta IBS:stä huolimatta tai ainakin antaisivat tukea, kun oireet pilaavat oireettoman jakson aikana hyvin edenneen harjoittelun.

Kiitos foorumista!    Olen todella kaivannut vertaistukea.

Tervetuloa. Toivattavasti fodmapien rajoittaminen tuo apua sinullekin. Se on ollut kyllä selvästi paras lääke näihin vaivoihin monilla.

Minulla liikkuminen on pääasiassa sauvakävelyä. Se on siitä hyvä laji, että ei tarvitse mennä mihinkään kauemmas kuin ovesta ulos ja sujuu maha kipeänäkin. Lisäksi kävely edesauttaa suolen toimintaa.

Kuin myös tervetuloa Näppi!

Olet niin nuori että ole huoletta saat elämäsis kuntoon ja minulle henkilökohtaisesti luulen että sun ikäisenä juuri liikunta oli se avaintekijä jolla jaksoin joten pidä siitä kiinni jatkossakin!

Tervetuloa Näppi minunkin puolestani! FODMAP-ruokavalio kannattaa kyllä ehdottomasti kokeilla, varsinkin jos paha vaihe päällä. Foorumilla on tästäkin aiheesta paljon keskustelua.

Heipähei.

Uutena foorumilaisena tuntuu tämä esittelyaihe olevan sopiva paikka aloittaa kirjoittelu . Minä olen 28-vuotias nainen, niin kuin ilmeisesti aika moni muukin meistä, kun muiden esittelyitä selailin. Erinäisistä vatsavaivoista olen kärsinyt melkein koko ikäni, selittämättömät ripulit kuitenkin alkoivat ehkä siinä 20v korvilla. Raskaus- ja vauva-aikana oireet olivat melkein kokonaan poissa, mutta takaisin opintojen pariin paluun jälkeen ne tulivat sitten takaisin, joten aika selkeästi stressiin liittyy minulla tämä vaiva, ja hormoneihin myös. Lääkäristä en ole kokenut saaneeni apua, käski syödä kaurapuuroa ja olla stressaamatta   . Kaura on mulla yksi pahin oireiden aiheuttaja, minkä tajusin vasta aika paljon tuon lääkärikäynnin jälkeen.

FODMAP-dieettiä olen jokseenkin noudattanut nyt reilun kuukauden ja se on kyllä auttanut jonkin verran, joskin stressaavat tilanteet nyt melkeinpä aina laittaa vatsan sekaisin, ja näin pidemmän kotona olemisen jälkeen riittää ihan joku puolitutun tapaaminen tai jumppatunti stressaavaksi tilanteeksi. En kuitenkaan halua antaa suolen sanella, mitä pystyn tekemään ja mitä en. Välillä toki vajoan itsesääliin ja itken puolisolle, että miksi mun elämän täytyy olla tällaista paskaa, mutta yleensä kuitenkin pyrin siihen, ettei IBS elämääni pilaisi, kun minulla on muuten niin hurjan kiva elämä. Ja sitten kun uskaltaudun kotoa pois, niin kaikki menee yleensä kuitenkin hyvin.

Moi,
Olen maaliskuussa 18-v tyttö/nainen
Minulla on ollut koko ikäni ongelmia vatsan kanssa, mutta viime syksynä kaikki paheni. Olin poissa koulusta paljon ja itkin joka päivä ainakin pari kertaa. Välillä oli hyviä päiviä, jolloin pystyin olemaan koulussa. Seuraavat pari päivää olivat taas todella huonoja.
Kävin terveyskeskuksessa ja mknulta otettiin kaikki mahdolliset testit, mutta eivät he mitään löytäneet. Heillä ei ollut mitään ratkaisua ongelmiini. Menin sitten yksityiselle lääkärille, joka on erikoistunut vatsaan ja suoliin. Hän totesi minulle närästyslääkettä(Somac 20mg). Häneltä sain myös FODMAP-dietin. Tämän jälkeen oireeni ovat helpottuneet, mutta henkinen puoli kärsi aika pahasti. Olen laihtunut melkein 10 kiloa ja syön minun mielestäni terveellisesti(varmaan terveellisemmin kuin koskaan). Kohta pääsen ravitsemusterapeutille.
Olen nyt aloittanut käynnin psykiatrilla, jotta saisin henkistä puolta terveämmäksi. Sain rentoutumiseen hengitys- ja lihasharjoituksia.
Minulla on suuret toiveet ja halut,että elämäni helpottuu ja opin käsittelemään stressiä ja muita ongelmia rentoutumisen kautta.

idaMa kirjoitti:Moi,
Olen maaliskuussa 18-v tyttö/nainen
Minulla on ollut koko ikäni ongelmia vatsan kanssa, mutta viime syksynä kaikki paheni. Olin poissa koulusta paljon ja itkin joka päivä ainakin pari kertaa. Välillä oli hyviä päiviä, jolloin pystyin olemaan koulussa. Seuraavat pari päivää olivat taas todella huonoja.
Kävin terveyskeskuksessa ja mknulta otettiin kaikki mahdolliset testit, mutta eivät he mitään löytäneet. Heillä ei ollut mitään ratkaisua ongelmiini. Menin sitten yksityiselle lääkärille, joka on erikoistunut vatsaan ja suoliin. Hän totesi minulle närästyslääkettä(Somac 20mg). Häneltä sain myös FODMAP-dietin. Tämän jälkeen oireeni ovat helpottuneet, mutta henkinen puoli kärsi aika pahasti. Olen laihtunut melkein 10 kiloa ja syön minun mielestäni terveellisesti(varmaan terveellisemmin kuin koskaan). Kohta pääsen ravitsemusterapeutille.
Olen nyt aloittanut käynnin psykiatrilla, jotta saisin henkistä puolta terveämmäksi. Sain rentoutumiseen hengitys- ja lihasharjoituksia.
Minulla on suuret toiveet ja halut,että elämäni helpottuu ja opin käsittelemään stressiä ja muita ongelmia rentoutumisen kautta.

Siis aivan mahtavaa kuulla näitäkin kokemuksia, jossa lääkäriltä on oikeasti saanut asianmukaista hoitoa. Ruokavalio-ohjausta sekä tutkimukset + vielä se että olet itse ollut halukas myös parantamaan henkistä hyvinvointiasi psykiatrin avulla. Rankkaahan tämä on ja monella varmasti mielialat todella matalalla ja jopa itsetunto mennyt ko. oireiden takia. Hienoa että osa lääkäreistä osaa antaa tällaista hoitoa meille. Itsellä teki todella hyvää jo yhden tunnin käynti psykiatrin juttusilla. Enempää en tarvinnut. Todella tehokasta, jos sattuu hyvä tyyppi. Tsemppiä!

32 v viiden lapsen äiti, joka sai diagnoosin puolitoista vuotta sitten juuri ennen kun aloin viidettä lasta odottaa. Mahavaivoja ollut enemmän ja vähemmän koko ikäni. Varsinkin näin jälkeen päin ja diagnoosin saatua ajatellen.
Lähipiirissä ei kellään samaa vaivaa, eikä kukaan oikeestaan ole kuullut ees koko vaivasta. Oli hienoa kun tällänen foorumi perustettiin! Samassa veneessä olijat yleensä hyvin ymmärtää

Hei,

olen 39 vuotias kahden lapsen äiti. Vatsaoireita minullakin on ollut jo parikymppisestä lähtien, mutta pahin alkoi vasta n. pari vuotta sitten odottaessani toista lasta.

Olen todella mielissäni tästä foorumista ja vertaistuesta sekä avusta jota koen saavani tätä kautta jo nyt. Minulla myös sama ongelma kuin yllä jo mainittiin että läheiset ja ystävät eivät tiedä eivätkä ymmärrä mikä tauti IBS on. Tästä on koitunut monenlaista ongelmaa, kun loukkaan kyläillessäni ihmisiä kun kieltäydyn heidän tekemistään pullista ja kakuista jne..

Olen uusi tulokas ja laitoinkin heti uuden aiheen foorumin listalle, jossa kysyn muiden taustaa IBS:lle. En huomannut silloin aluksi että täällä oli tälläinen esittely keskustelu jo olemassa. No eipä se kai haittaa vaikka olisi useammassa paikkaa asiasta. Minun kysymykseeni voisi vastata esim yksityiskohtaisemmin ajankohdista ja tapahtumista jos haluaa.. Joka tapauksessa tässä vasta opetellaan foorumin käyttöä ja törttöiltyä tulee varmasti aluksi..

Moro vaan kaikille! Olen 29-vuotias mies ja sain varsinaisen diagnoosin eilen. Yllätys se ei ollut, sillä olen vatsani kanssa kamppaillut kauan, 23 vuotta. Ekat oireet tuli kouluun mentäessä, jolloin ne yhdistettiin jännitykseen. Oireet jatkui ja jännitys paheni. Otettiin testejä: keliakiaa, laktoosia, tulehduksia ja ties mitä, en muista kaikkia, kun olin niin nöösi silloin. Suljetut koululuokat olivat pahoja paikkoja ja kesken tunnin lupaa vessaan pääsemiseen aiheutti aina holtitonta häpeää. Kertaakaan ei ehdotettu IBS:ää, joka johti siihen, että yhdistin oireet aina jännitämiseen, kun lääkäri ja vanhemmat niin sanoivat.

Vuosien mittaan oireet pysyivät. Yo-kokeet olivat aika kamalat. Muistan istuneeni koesalissa ja huomasin painelleeni lyijykynällä reikiä käteeni, kun yritin pakonomaista vessahätää jollain tavalla häivyttää. Armeija oli, no voitte arvata. Ja tietysti olin vuoden ja esimiestehtävissä.

Sitten alkoi kuppi täyttyä ja päätin mennä psykologille. Syy oli tosin vieläkin jännittäminen. Juttelu auttoikin osin ja hetken meni paremmin. Kunnes taas ei mennyt. Ajattelin, että se oli sen terapian lopettamisen vika. Tällöin opiskelin hierojaksi ja personal traineriksi.Aika kului ja käväisin pari kertaa mielenterveyshoitajalla, josta ei ollut oikein mitään apua.

Jossain vaiheessa päätin, että tämä ei mun elämää määrää. Lähdin matkoille, jossa kuluikin kaksi vuotta. Oireet .olivat koko ajan mukana, mutta menin siitä huolimatta. Matkustin kolmannessa maailmassa ja näin melkoisia vessoja   

Sen jälkeen opiskelin journalistiikkaa ja olin töissä radiossa. Livelähetyksissä... Aina toivoi pitkää biisiä.

Nyt olen palannut taas kouluun rakennusalan puitteissa, jossa olen jo ollut hyvän tovin töissä, koulutus vain puuttui. Siinä myös ala, jossa ei tiedä mihin joutuu, onko vessaa ja mitä kaikkea. Yleensä pienillä työmailla ei ole ja lähimmälle huoltikselle on matkaa mukavasti. Imodiumin voimalla mennään. Tieto tosin siitä, että lähellä ei ole vessaa, saa oireet aikaan. Olen nyt myös päättänyt olla "itsekäs": pyydän, että minut laitetaan työmaille, joissa on vessa ja sosiaalitilat, joissa voin syödä säännöllisesti. Mielestäni tosin perussosiaalitilat pitäisi olla aina kaikille, ei vain meille vikkelämahaisille

Oireeni on ripuli, joka tulee n. puoli tuntia aina lämpimien aterioiden jälkeen. Olin syömättä opiskeluaikoina lounaita, koska "mikä menee sisään, tulee ulos". Ongelmallisen vaivastani tekee sen, että olen aktiivinen kehonrakentaja (natural) ja olen syönyt tarkasti puhdasta ruokaa jo kaksi vuotta, eikä silti oireet helpota. Fodmappia olen siis tietämättäni noudattanut jo pitkään. Minulla on onneksi aivan huippuvalmentaja tukenani.

Tiesin jo tätä kirjoittaessani, että tästä tulee pitkä sepustus. Pariin vuosikymmeneen mahtuu paljon. Olen tehnyt paljon ja mennyt paljon. Tehnyt mitä haluan. Se on tosin ollut välillä helvetillistä ja ahdistavaa. Aikanani ajattelin, että elämänkokemuksen myötä oireet (jännitys) helpottaa. Eipä käynyt niin. En osannut ajatella, että tähän kaikkeen voisi olla jokin syy. Ajattelin vain, että mää vaan oon tällanen jänskääjä ja sellasena pysyn. En koskaan ajatellut, että ehkä ahdistuksen, paniikin ja jännityksen aiheuttaa fyysinen puoli, ei toisinpäin. Tosin siinä ongelma on vieläkin: en tiedä kumpi kumman aiheuttaa; paniikinomaisen tunteen ja fyysisen oireilun raja on mulle ihan hämärtynyt vuosien varrella. Oireet tosin puhuvat puolestaan. Vessan ehdoilla ollaa jo niin pitkään eletty, ettei enää oikein tahtoisi.

Minulla on onneksi upea vaimo, joka ei tee asiasta suurempaa numeroa, kuuntelee, ymmärtää ja välillä pistetään leikiksikin koko asia. Paljon jää tähän kirjoittamatta, mutta ehkä parempi, että joku vielä jaksaa ehkä tän lukeekin. Hyvä tietää, että meitä on runsaslukuinen joukko toisiamme jeesaamassa!