Foorumin jäsenten esittely

Tuoski kirjoitti:

JeJenna kirjoitti:Vatsaa tutkittiin tuolloin lukiossa yhden erittäin voimakkaan kipukohtauksen jälkeen, mutta tuloksia ei juurikaan saatu sillä tähystys epäonnistui äärettömän herkän oksennusrefleksin ja panikoimiseni takia. Laktoosi-intoleranssi koekin näytti negatiivista, mutta lääkäri käski jatkaa laktoositonta ruokavaliota jos se helpotusta toi ja tulla takaisin jos oireet kävisivät sietämättömiksi. Ja siinä se.

Tervetuloa! Osui tuo gastron epäonnistuminen omaan silmään, eli nekö ei sitten tehnyt sitä sen takia kun epäonnistuivat ? Jos sen haluat tehdä niin se onnistuu kyllä, olet yhteydessä paikalliseen sairaalaan ja kerrot että yritetty on "selvänä" eikä onnistu eli nukuttakaa. Minut nukuttivat kun ei muuten onnistunut, aluksi kyllä vänkäsivät vastaan mutta ilmotin heti puhelun aikana että tässä asiassa ei nyt lähdetä keskustelemaan vaan "neuvoin" hoitajaa varmistamaan asian lääkäriltä -> 20min päästä tuli soitto että "se on ok tehdään nukutuksessa"... eli tuollainenkin vaihtoehto on.

Joo lääkäri tuumas vaan kahden yrityskerran jälkeen (ja sen jälkeen kun olin purru sitä sormille ), että ei tästä mitään tule. Käski ottaa yhteyttä jos oireet jatkuu, mitä en tietenkään tehny. Oon kyllä tuota nukuttamisenkin vaihtoehtoa pohtinu, mutta oon ymmärtäny, että julkisella puolella ne ei oikein mielellään tahdo sitä nukuttamista suorittaa. Toisaalta mua kyllä jännittäis se nukutuskin aika paljon.

JeJenna kirjoitti:

Tuoski kirjoitti:

JeJenna kirjoitti:Vatsaa tutkittiin tuolloin lukiossa yhden erittäin voimakkaan kipukohtauksen jälkeen, mutta tuloksia ei juurikaan saatu sillä tähystys epäonnistui äärettömän herkän oksennusrefleksin ja panikoimiseni takia. Laktoosi-intoleranssi koekin näytti negatiivista, mutta lääkäri käski jatkaa laktoositonta ruokavaliota jos se helpotusta toi ja tulla takaisin jos oireet kävisivät sietämättömiksi. Ja siinä se.

Tervetuloa! Osui tuo gastron epäonnistuminen omaan silmään, eli nekö ei sitten tehnyt sitä sen takia kun epäonnistuivat ? Jos sen haluat tehdä niin se onnistuu kyllä, olet yhteydessä paikalliseen sairaalaan ja kerrot että yritetty on "selvänä" eikä onnistu eli nukuttakaa. Minut nukuttivat kun ei muuten onnistunut, aluksi kyllä vänkäsivät vastaan mutta ilmotin heti puhelun aikana että tässä asiassa ei nyt lähdetä keskustelemaan vaan "neuvoin" hoitajaa varmistamaan asian lääkäriltä -> 20min päästä tuli soitto että "se on ok tehdään nukutuksessa"... eli tuollainenkin vaihtoehto on.

Joo lääkäri tuumas vaan kahden yrityskerran jälkeen (ja sen jälkeen kun olin purru sitä sormille ), että ei tästä mitään tule. Käski ottaa yhteyttä jos oireet jatkuu, mitä en tietenkään tehny. Oon kyllä tuota nukuttamisenkin vaihtoehtoa pohtinu, mutta oon ymmärtäny, että julkisella puolella ne ei oikein mielellään tahdo sitä nukuttamista suorittaa. Toisaalta mua kyllä jännittäis se nukutuskin aika paljon.

Hehe ok Joo ei ne sitä suoraan meinaa tehdä mutta tosiaan jos painottaa että ei viimeksi onnistunut niin sitten kyllä ne sen tekee tai toinen vaihtoehto että antavat tarpeeksi lääkettä suoneen jolloin saadaan homma onnistumaan. Näin siis julkisella puolella mitä omia ja tuttujen kokemuksia. Nukutus on ihan kivaa, nukahtaa tehokkaasti !

Itse kieltäydyin aikoinaan tähystyksestä kun lääkäri sitä ehdotti. Olisi ehkä kannattanut mennä ihan kokemuksenkin kannalta mutta eipä tässä mitään hälyyttävää ole toisaalta ilmennyt. Jos tähystys tulisi nyt ajankohtaiseksi haluaisin ainakin jotain rauhoittavia. Kysy vaan rohkeasti vaihtoehtoja, luulis diapamin yleensä riittävän mutta nukutuskin on näemmä ainakin jossain mahdollista jos sitä osaa vaatia.

Jukka kirjoitti:Itse kieltäydyin aikoinaan tähystyksestä kun lääkäri sitä ehdotti. Olisi ehkä kannattanut mennä ihan kokemuksenkin kannalta mutta eipä tässä mitään hälyyttävää ole toisaalta ilmennyt. Jos tähystys tulisi nyt ajankohtaiseksi haluaisin ainakin jotain rauhoittavia. Kysy vaan rohkeasti vaihtoehtoja, luulis diapamin yleensä riittävän mutta nukutuskin on näemmä ainakin jossain mahdollista jos sitä osaa vaatia.

Saattaa olla, ettei tässä tilanteessa tuo tähystys ole edes tarpeellinen, mutta jos lääkäri sitä ehdottaa, niin vaadin kyllä ehdottomasti vähintään niin kovaa lääkitystä, että minua ei kiinnosta tuon taivaallista se, mitä he minulle tekevät.

Jukka kirjoitti:Itse kieltäydyin aikoinaan tähystyksestä kun lääkäri sitä ehdotti. Olisi ehkä kannattanut mennä ihan kokemuksenkin kannalta mutta eipä tässä mitään hälyyttävää ole toisaalta ilmennyt. Jos tähystys tulisi nyt ajankohtaiseksi haluaisin ainakin jotain rauhoittavia. Kysy vaan rohkeasti vaihtoehtoja, luulis diapamin yleensä riittävän mutta nukutuskin on näemmä ainakin jossain mahdollista jos sitä osaa vaatia.

Joo minullekin lekuri sanoi molemmissa tähyissä (ylä ja ala) että oireiden perusteella on 90% varma ettei mitään löydy, ja näin siinä kävikin. Ainut huomio oli normaalia mutkaisempi suolisto..

pakko laittaa tuohon tähystys asiaan, että mitä olen ymmärtänyt niin nykyään ei ihan tuhaan tähystellä varsinkaan alakautta, sillä se kalprotektiini mistä jo aiemmin jossain täällä puhuin kertoo jo aika hyvin onko suolessa tulehdusta vai ei. Itsekään en selvinpäin tähystykseen halua, pelottaa tuollaiset muutenkin huh!

Mikimi kirjoitti:pakko laittaa tuohon tähystys asiaan, että mitä olen ymmärtänyt niin nykyään ei ihan tuhaan tähystellä varsinkaan alakautta, sillä se kalprotektiini mistä jo aiemmin jossain täällä puhuin kertoo jo aika hyvin onko suolessa tulehdusta vai ei. Itsekään en selvinpäin tähystykseen halua, pelottaa tuollaiset muutenkin huh!

Näin se taitaa olla ellei potilas itse halua. Alakautta tähyssä ei mielestäni ole "mitään" ongelmaa, ainut että saattaa olla aika kivulias. Yläkautta ei itsellenikään ollut mitään toivoa saada onnistumaan ilman nukutusta.

Tuoski kirjoitti:

Mikimi kirjoitti:pakko laittaa tuohon tähystys asiaan, että mitä olen ymmärtänyt niin nykyään ei ihan tuhaan tähystellä varsinkaan alakautta, sillä se kalprotektiini mistä jo aiemmin jossain täällä puhuin kertoo jo aika hyvin onko suolessa tulehdusta vai ei. Itsekään en selvinpäin tähystykseen halua, pelottaa tuollaiset muutenkin huh!

Näin se taitaa olla ellei potilas itse halua. Alakautta tähyssä ei mielestäni ole "mitään" ongelmaa, ainut että saattaa olla aika kivulias. Yläkautta ei itsellenikään ollut mitään toivoa saada onnistumaan ilman nukutusta.

Kiitti kaikille näistä vastauksista! Jos lääkäri tähystystä ehdottelee niin pitääpäs kysyä tuosta kalprotektiini -jutusta. Tai no kyllähän se siitä itekin varmaan tietää. Mutta kyllä joo itekin henk.koht. mieluummin alakautta tähystettäväks menisin kun tuohon yläkautta tehtävään.

Kiva tietää että täällä on nyt toinenkin parikymppinen IBS:läinen tai siis enhän mä toivo tätä vatsaoireiluu kellekkään, kun eihän tää nyt mitään kivaa ole. hah.

Mut mites onko kellään ollu ongelmia vaikka mennä työhaastatteluun tai johonkin tärkeään tapaamiseen tämän takia?

Mul olis ollu tosiaan eilen työhaastattelu ja aamutoimet suju kivasti ja oletin et eihän täs nyt mitään ole. En kokenut et mä olisin jännittänyt yhtään.

Lähdin sit menemään kohti juna-asemaa ja koitin löytää oikean junan millä pääsen perille, kunnes sain kauheen paniikki kohtauksen, josta seuras kauhee vatsakipu ja oli pakko päästä veskiin.
Vatsa oli ihan sekasin ja totesin et "jahas kait se on soitettava että en pääse tulemaan haastatteluun kun on migreeni" argh, taas joku tyhmä tekosyy kun en vaan jännitykseltäni päässy paikalle. Sitten kun päätin et menenkin vain kotia, niin vatsa oli ihan normaali ja kipu hävis heti kun päätin vaan olla menemättä haastatteluun.

Nyt kun mulla loppuu parin viikon päästä nykyiset työt, niin oon ihan pulassa jos en nyt saa itteäni työhaastatteluihin. ei edes imodium auttanut eilen, inhottavaa! torstaina olisi aamusta 2 työhaastattelua, enkä tiedä miten mä nyt sit sinne voin mennä, kai mun on syötävä tosi varovasti.

Oisko mitään neuvoja, millä sais ton mahan rennoksi, ettei tarttis jännityksen takia juosta veskiin kokoajan?

marey kirjoitti:Kiva tietää että täällä on nyt toinenkin parikymppinen IBS:läinen tai siis enhän mä toivo tätä vatsaoireiluu kellekkään, kun eihän tää nyt mitään kivaa ole. hah.

Mut mites onko kellään ollu ongelmia vaikka mennä työhaastatteluun tai johonkin tärkeään tapaamiseen tämän takia?

Mul olis ollu tosiaan eilen työhaastattelu ja aamutoimet suju kivasti ja oletin et eihän täs nyt mitään ole. En kokenut et mä olisin jännittänyt yhtään.

Lähdin sit menemään kohti juna-asemaa ja koitin löytää oikean junan millä pääsen perille, kunnes sain kauheen paniikki kohtauksen, josta seuras kauhee vatsakipu ja oli pakko päästä veskiin.
Vatsa oli ihan sekasin ja totesin et "jahas kait se on soitettava että en pääse tulemaan haastatteluun kun on migreeni" argh, taas joku tyhmä tekosyy kun en vaan jännitykseltäni päässy paikalle. Sitten kun päätin et menenkin vain kotia, niin vatsa oli ihan normaali ja kipu hävis heti kun päätin vaan olla menemättä haastatteluun.

Nyt kun mulla loppuu parin viikon päästä nykyiset työt, niin oon ihan pulassa jos en nyt saa itteäni työhaastatteluihin. ei edes imodium auttanut eilen, inhottavaa! torstaina olisi aamusta 2 työhaastattelua, enkä tiedä miten mä nyt sit sinne voin mennä, kai mun on syötävä tosi varovasti.

Oisko mitään neuvoja, millä sais ton mahan rennoksi, ettei tarttis jännityksen takia juosta veskiin kokoajan?

Toinen samanlainen, vielä kuitenkin "diagnosoimaton" IBS:läinen. Kävin tosiaan tänään siellä lääkärissä. Lääkärinä sellainen hieman omituinen, mutta erittäin pätevä lääkäri. En juurikaan saanut paljon muuta sanottua kuin vastattua hänen esittämiinsä kysymyksiin ja jos yhtään pidempään jaarittelin mitään, hän keskeytti välittömästi seuraavalla kysymyksellä. Tapaaminen kaikkine tutkimuksineen kesti kaikenkaikkiaan ehkä juuri ja juuri kymmenen minuuttia ja tuloksena laboratoriokokeita kourallinen (laajoja verenkuvia tms., maksakoetta, keliakiatestiä jne.) tulossa plus laktoosirasitustesti. Kaikki nämä siis tulevana perjantaina. Jatkosta sitten sovitaan tulosten perusteella.

Vaikka mun vatsa ripulilla monesti vaivan takia onkin, niin yleensä tuo ripulointi ajoittuu miltei kokonaan aamulle. En onneksi kärsi vaivasta tuolla tavalla, että maha menisi yhtäkkiä löysälle ja vessaan olisi välittömästi päästävä. Olen yleensä myös mahakivuista huolimatta (elleivät ne ole todella pahat) mennyt aina joka paikkaan, sillä en halua päästää kipuja niskan päälle. Kivuista osa on kuitenkin korvien välissä ja jos sille antaa vallan, niin pian ei rohkene enää lähteä minnekään. Välillä sitä sitten kärsitään kaverin luona tai jopa toisella puolen Suomea kun kaikkein eniten haluaisi vain kotiin, mutta en silti halua päästää tautia hallitsemaan kaikkia ajatuksiani.

Alkaa vähän mennä kyllä jo off-topiciksi, mutta toivottavasti se ei kauheasti haittaa.

marey kirjoitti:Kiva tietää että täällä on nyt toinenkin parikymppinen IBS:läinen tai siis enhän mä toivo tätä vatsaoireiluu kellekkään, kun eihän tää nyt mitään kivaa ole. hah.

Mut mites onko kellään ollu ongelmia vaikka mennä työhaastatteluun tai johonkin tärkeään tapaamiseen tämän takia?

Mul olis ollu tosiaan eilen työhaastattelu ja aamutoimet suju kivasti ja oletin et eihän täs nyt mitään ole. En kokenut et mä olisin jännittänyt yhtään.

Lähdin sit menemään kohti juna-asemaa ja koitin löytää oikean junan millä pääsen perille, kunnes sain kauheen paniikki kohtauksen, josta seuras kauhee vatsakipu ja oli pakko päästä veskiin.
Vatsa oli ihan sekasin ja totesin et "jahas kait se on soitettava että en pääse tulemaan haastatteluun kun on migreeni" argh, taas joku tyhmä tekosyy kun en vaan jännitykseltäni päässy paikalle. Sitten kun päätin et menenkin vain kotia, niin vatsa oli ihan normaali ja kipu hävis heti kun päätin vaan olla menemättä haastatteluun.

Nyt kun mulla loppuu parin viikon päästä nykyiset työt, niin oon ihan pulassa jos en nyt saa itteäni työhaastatteluihin. ei edes imodium auttanut eilen, inhottavaa! torstaina olisi aamusta 2 työhaastattelua, enkä tiedä miten mä nyt sit sinne voin mennä, kai mun on syötävä tosi varovasti.

Oisko mitään neuvoja, millä sais ton mahan rennoksi, ettei tarttis jännityksen takia juosta veskiin kokoajan?

Harmi että kävi noin, kuitenki aika tuttua itselleenkin. Ite oon kyseiset tilanteet hoitanut lääkkeillä. Eli jos tiedän että oon menossa tilanteeseen jota jännitän niin pumppaan riittävästi imodiumia (ja tarpeeksi aikaisin) naamariin. Perään 30min-1h ennen puolikas beetasalpaaja (syke laskee,ei kädet tärise jne). Sillä pärjänny itse hyvin.. Pari tuntia kannattaa olla syömättä ennen tilannetta ni ei pitäisi olla ongelmia .

Hei!

Tuli vain mieleen, että itse käytän luontaistuotekaupan Rennoksin-tuotetta. Se on sellainen kapseli missä on kauranversoa mm. ja joka rentouttaa ainakin mulla todella hyvin. Otan niitä aina kaks kapselia ennen jotain jännittävää juttua, joskus myös ennen töihin lähtöä. Auttaa myös nukkumaan!

Suosittelen kokeilemaan jos kärsii noista sydämentykytyksiä tuovista jännityksistä, esim. työhaastatteluista. Tehokas tuote! Mulla taitaa blogissakin olla siitä tuotteesta kuvakin siellä valmisteiden listassa. Rennoksinia myy luontaistuotekaupat ja täällä esim. Cittarista saa luontaistuotteiden hyllystä.

Beetasalpaaja esim. propral on kyllä hyvä lääke juuri tuonkaltaisiin tilanteisiin , kannattaa pyytää lääkäriltä resepti ja kokeilla. Rohdoista voisin suositella ainakin kamomillaa, se vois rauhoittaa hiukan sekä vatsaa, että mieltä.

Jukka kirjoitti:Beetasalpaaja esim. propral on kyllä hyvä lääke juuri tuonkaltaisiin tilanteisiin , kannattaa pyytää lääkäriltä resepti ja kokeilla. Rohdoista voisin suositella ainakin kamomillaa, se vois rauhoittaa hiukan sekä vatsaa, että mieltä.

mulla juurikin tuo käytössä . Se on auttanut useasti, varsinaisestihan se ei mieleen vaikuta mutta rauhoittaa kehoa aika hyvin.

eli rennoksi ja propral vois auttaa,hmm.. en ehkä vielä huomiseks ehi ostaa, mut täytyy kyl ettii noi jos ostas varalle.

Täytyy ottaa jo tänään illalla yks imodium ja aamulla 2 niin eiköhän sil saada masu kovaksi nii ja kaurapuuroo ja mustaa teetä!

marey kirjoitti:eli rennoksi ja propral vois auttaa,hmm.. en ehkä vielä huomiseks ehi ostaa, mut täytyy kyl ettii noi jos ostas varalle.

Täytyy ottaa jo tänään illalla yks imodium ja aamulla 2 niin eiköhän sil saada masu kovaksi nii ja kaurapuuroo ja mustaa teetä!

luulisi tehoavan:) onnea työhaastattuluun vaan. Ja joo ei varmaan kannata uusia "lääkkeitä" kokeilla juuri tärkeänä päivänä tai sen aattona voi olla että ei itsellä toimikaan niinkuin muilla:D

Sanna kirjoitti:Itse olen 27-vuotias nainen ja tosiaan myös sen 10-vuotta kärsinyt. Aika jännää, että meillä kaikilla oireiden alku sijoittuu samoihin vuosiin? Olen törmännyt todella paljon siihen, että oireet ovat alkaneet juuri opiskeluaikoina, usein lukiossa.

Itse myös väistelin tähystykseen menoa mutta viime vuonna itseltäkin loppui into arvailla mikä vaivaa. Halusin että jos tämä on ibsiä niin haluan siitä varmuuden. No varmuuttahan sieltä sitten asialle tuli.

Mikäs se varmuuden diagnoosiin toi että on IBS ?

ps. ummetus IBS -foorumiin en pysty kirjoittaan ja se onkin tyhjä siksikö? :-)

tootired kirjoitti:

Sanna kirjoitti:Itse olen 27-vuotias nainen ja tosiaan myös sen 10-vuotta kärsinyt. Aika jännää, että meillä kaikilla oireiden alku sijoittuu samoihin vuosiin? Olen törmännyt todella paljon siihen, että oireet ovat alkaneet juuri opiskeluaikoina, usein lukiossa.

Itse myös väistelin tähystykseen menoa mutta viime vuonna itseltäkin loppui into arvailla mikä vaivaa. Halusin että jos tämä on ibsiä niin haluan siitä varmuuden. No varmuuttahan sieltä sitten asialle tuli.

Mikäs se varmuuden diagnoosiin toi että on IBS ?

ps. ummetus IBS -foorumiin en pysty kirjoittaan ja se onkin tyhjä siksikö? :-)

Joo samaa huomasin että ei pysty kirjoittamaan sinne.

Vastaan nyt yleisesti että varmuuden IBS dianoosiin yleensä tuo se että muut sairaudet (esim. keliakia, laktoosi-intoleranssi sekä tulehdukselliset suolistosairaudet joko tähystyksellä tai kalprotektiinilla (suolessa ei ibs:ssä ole tulehdusta tai muutakaan vikaa, ainoastaan toiminta on häiriintynyt)) suljetaan pois. Toki oireethan on yleensä sellaisia että tosin kun mahataudissa jossa oireet on jatkuvia ibs:ssä oireet voi olla poissa kauankin ja taas sitten tulla. Nyt en vastannut sitten Sannan puolesta vaan tässä vastaus jos joku pohtii miten diagnoosi yleensä tehdään, joskus oireet ovat niin selvät että ei mitään tähystyksiä tms tarvitse edes tehdä.

Pitääkin tuo ummetus topikki katsoa, että missä mättää. Tosiaan täällä mun lisäksi säätää miika. Jos olette ihmetelleet kun miika ei ole keskusteluihin osallistunut, niin tosiaan hänellä on ainoastaan ylläpitäjän oikeudet säätää näitä juttuja. Katsotaan jos tuo saadaan korjattua.

Niin ja tuosta ibsin diagnosoinnista olen samaa mieltä kuin Mikimi. Eli ei korjattavaa. Mutta itse olen vielä lisäksi sitä mieltä, että ibs on jokaisella kuitenkin hieman erilainen ja sen taustalla voi olla joko bakteeritasapainon muutoksia ja/tai stressiä ja jännitystä. Myös monet meistä ovat huomanneet olevansa yliherkkiä joillekin ruoka-aineille, joten väärä ruokavalio on voinut myös aiheuttaa oireita. Nämä asita ovat kuitenkin sellaisia, mitä nykylääketiede ei vielä osaa kattavasti tutkia. Ne jäävät vähän oman kokeilun varaan, jos niitä haluaa lähteä selvittämään. IBS ei kuitenkaan ole vaarallinen sairaus, joten sen vuoksi kai lääkäritkään eivät siihen pahemmin jaksa paneutua. Oireet ovat sitäkin kamalammat.

Tänään on itsellä taas ihan tajuttoman kamala aamu. Ylös noustessa sain suoraan juosta vessaan ja tuntuu että nyt on tunnin ajan tullut vaan kaikki läpi. Onneksi on vasta iltavuoro niin ehdin tässä jotenkin saada itseni kuntoon töitä varten. Vähän kyllä hirvittää!

Heips kaikille!

Täs vanha pieru ilmoittautuu ja heti mokasin kun laitoin oman esittelyni väärään paikkaan eli täs uusiksi :-)

Viimeisen kymmenen vuoden aikan tullut kokeiltua kaikenlaisia lääkkeitä lähtien ja yks lääkekokeilu oli jonkinlainen uupumuksen ja paniikkihäiriö ja nyt vasta taitaa tää ydin selvitä että syy onkin vatsa/suolisto-akselilla joka kyllä äkkiseltään kuulostaa oudolta? :-)

Mulla ollut stressiä ja kahvia, sokerituotteita paljon joten kyllä perusteita kurjaan oloon löytyy kun katsoo omaa peilikuva mitä suuhunsa on lapannut ja miten huonosto hoitanut itseäni :-(

Ehkä jo vuosikaudet kärsinyt epämääräisistä vatsa suolistovaivoista ja hoiton pääasiassa PPI lääkkeet,
mut toki myös kuituja MHB kalaöljy D jne

Vuosi sitten alkoi vas alakylkikaaren kohdalla kipua joka pahentunut ja kun äsken kävin tähystyksessä niin ei edes palleatyrää jota luulin syyksi.

Siis annettiin ymmärtää että suolistossa vikaa ja vaikka paksusuolikin on tähystetty niin kait se tää IBS sitten?

tootired, 57 v kuopio

Sanna kirjoitti:Pitääkin tuo ummetus topikki katsoa, että missä mättää. Tosiaan täällä mun lisäksi säätää miika. Jos olette ihmetelleet kun miika ei ole keskusteluihin osallistunut, niin tosiaan hänellä on ainoastaan ylläpitäjän oikeudet säätää näitä juttuja. Katsotaan jos tuo saadaan korjattua.

Hetki sitten yritin vastata sun viestiin "ummetustaululla" ja ei onnistunut vieläkään?!

"Valitettavasti vain ylläpitäjät voivat kirjoittaa vastauksia tässä foorumissa."

Joo pitää säätää tota jossain välissä, en tänään enää ehdi tässä koneella istumaan, mutta selvitellään. Kokeilin vaan itse, että toimiiko mulla. En sitten tiedä mikä asetus siellä on oikeen pielessä.

Hei!
Minä olen 27-vuotias nainen ja olen kärsinyt vatsaongelmista säännöllisen epäsäännöllisesti pienen ikäni (pidempi versio oma diagnoosini -topicin alla).

Suolisto-ongelmat ovat olleet pahenemaan päin ja tällä hetkellä pyrin noudattamaan maidotonta (lampaanmaito ehkä ok), gluteenitonta ja kasvispohjaista ruokavaliota. Olen viinien (ja oluiden!), suklaan ja juustojen ystävä ja ärtyneen suolen hyväksyminen osaksi elämääni on vienyt paljon aikaa.

Löysin foorumin muutama päivää sitten, kun haeskelin blogeja aihealueelta. Olen ollut epätoivoinen asian kanssa jo pitkään ja suunnittelin alkavani kirjoittelemaan omaa blogiani, kunnes löysin ibselamaa -blogin sitä kautta päädyin foorumille. Hyvä näin!

Kaipaan paljon vertaistukea ja sitä olen saanut lueskelemalla näitä kirjoittamianne juttuja. Ystävät, kollegat, opiskelukaverit, lähipiiri jne. eivät nimittäin tunnu oikein käsittävän millainen helvetti IBS voi olla. Olen saanut niin paljon vähättelyä (ja etenkin lääkäreiltä!) osakseni, että olen välillä jopa miettinyt onko koko sairaus vain pääni sisällä.

Tähystävä lääkäri markkinoi minulle ärtyvän suolen oireyhtymän seuraavilla sanoilla: "Ärtyvästä suolesta ei tiedetä mistä se johtuu, mutta se on ikään kuin suolen ominaisuus." Olenkin yrittänyt nyt ajatella asian niin, että minulla ei ole vatsassa ongelmaa vaan ruuassa jota syön on.

Olen vuokrannut viljelypalstan kotini läheltä ja aion viljellä kasviksia, salaattia ja yrttejä itse. Olen myös opiskelujeni kautta tutustunut luonnossa kasvaviin yrtteihin, joita aion hyödyntää aikaisempaa enemmän ruokavaliossani. Lisäksi olen kiinnostunut elävästä ravinnosta ja aion kokeilla myöhemmin idättämistä ja hapattamista, jonka pitäisi olla vatsalle hyväksi. Talveksi poimin mustikoita, puolukoita, karpaloita ja luomumansikoita pakkasen täyteen. Marjat ovat olleet tähän asti aina turvallista ruokaa.

Tahdon oikein nopsasti kirjoittaa ja kertoa, kuinka onnellinen ja innoissani olen, kun löysin tämän palstan. Ja blogin, jonka kautta tälle palstalle löysin.

Olen 28-vuotias naisihminen, joka alkaa pikkuhiljaa päästä sinuiksi ärtyneen suolensa kanssa. Oireet ovat alkaneet yläasteikäisenä pahentuen vuosi vuodelta.

Ruokavalioasioista kiinnostuin viime keväänä, jolloin ymmärsin, että ehkä on jotain, millä tähän voi vaikuttaa. Nyt on kuitenkin eletty taas stressaavia aikoja, ja maha muistuttelee olemassa olostaan häiriöksi asti.

Palaan asiaan! Kiitos kaikille, jotka ovat tämän palstan syntymiseen olleet osallisina!

Tervetuloa Hamaha!

On aina kiva kuulla, että blogista ja tästä foorumista on ollut teille hyötyä ja apua. Se se mun pääajatus olikin kun viime kesänä tätä aloin säätämään. Nyt on kirjottelu vähän laantunu kun oireet ovat jotakuinkin nyt pysyneet kurissa, mutta aina tulee uusia juttuja lisää.

Ja aina jos ei blogia ehdi päivitellä niin täällä ainakin juttua riittää ja ihmiset saavat jakaa kokemuksia vielä enemmän.

Ruokavaliolla voi helpottaa oloa todella paljon, mutta stressi voi kumota senkin vaikutuksen jos pahaksi menee. Mutta tsemppiä! Stressistäkin pääsee eroon ja kropalle on mahdollista luoda rento pohja, mihin ei kaikki pienet jutut pääse vaikuttamaan. Itselle on mennyt miltein vuosi aikaa siihen, että nyt vasta alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan. Kovan työn alla se on, jos on luonteeltaan stressaavaa sorttia, mutta mahdollista se on.