Foorumin jäsenten esittely

Hei ajattelin että täällä voisi kaikki halukkaat kertoa jotain itsestään. Tuollahan on myös tuo IBS diagnoosi palsta, mutta ajattelin että jos täällä ihmiset haluisivat kertoa myös jotain muuta itsestään

Itse olen 28v nainen ja olen noin 10v vatsavaivoistani kärsinyt.


Muutin tiedotteeksi, jotta pysyy ensimmäisenä viestilistalla. -Esa

Olen 27- vuotias nainen ja mulla on kanssa aikalailla ollu myös oireita noin 10-vuotta, nyt vasta hetki sitten hakeuduin tutkimuksiin, kun arastelin tähystyksiä yms vielä viitisen vuotta sitten, kun niitä oltiin laittamassa mulle, mutta nyt kärsivällisyys loppui tänä vuonna ja halusin saada edes jotain tolkkua tähän ainaiseen vaivaan!

Itse olen 27-vuotias nainen ja tosiaan myös sen 10-vuotta kärsinyt. Aika jännää, että meillä kaikilla oireiden alku sijoittuu samoihin vuosiin? Olen törmännyt todella paljon siihen, että oireet ovat alkaneet juuri opiskeluaikoina, usein lukiossa.

Itse myös väistelin tähystykseen menoa mutta viime vuonna itseltäkin loppui into arvailla mikä vaivaa. Halusin että jos tämä on ibsiä niin haluan siitä varmuuden. No varmuuttahan sieltä sitten asialle tuli.

Jos täällä sattuu olemaan Lahden alueelta meitä niin olisin erittäin kiinnostunut tutustumaan paremminkin.

Hei kaikille!

Eksyin tänne vahingossa, kun googlailin IBS ja FODMAP juttuja taas vaihteeksi Itse olen 25v nainen ja en muista tarkkaa aikaa millon oireet on alkanut, lapsesta asti on ollut herkkä vatsa, turvotusta ja kaasua, yläasteelta muistan, että vatsa päästi sellaisia rumpu ääniä ja lukiossa taisin vihdoin mainita vatsakivuista koululääkärin tarkastuksessa, koska silloin sain lähetteen laktoosi ja sokeritesteihin. Noin 5v sitten oireet pääsi sen verran pahaksi, että menin lääkäriin sen takia ja hän pystyi aika selvän diagnoosin antamaan siinä pelkkien oireiden perusteella, mutta en saanut paljoa lohtua kipuihin ja muihin oireisiin, piti vaan syödä enemmän kuitua. Kokeilin kaikenlaisia dieettejä ja löysin pari ruokaa mitkä pahensi oireita, mutta 2 vuotta sitten kun kuulin FODMAP rajotuksesta sain vihdoin oireet kunnolla kuriin. Tuntui, että mielialakin kohentui kun ei tarvinnut kärsiä. Laktoosi-intoleranssia mulla ei ole, mutta se selvisikin sillon yläasteella jo. Nyt olen vaan laiskistunut vahtimaan mitä syö koko ajan ja pitäisi saada taas dieetistä kiinni niin elämänlaatu taas paranisi. Ärsyttää vaan jatkuva ruoka-aineiden kyttääminen. Haluiaisin saada aikaseksi eliminoida listasta mulle oikeasti huonot aineet pois ja jättää ne mihin on jonkunlainen toleranssi. Ehkä tulin täältä hakemaan jotain vertaistukea siihen prosessiin.

Moi, aika tasaikästä porukkaa. Täälläkin 28-vuotias nainen ja kymmenen vuotta oireita takana. Oma IBSäni on aina ollut ainoastaan ripulia ja kärsin onneksi vain harvoin vatsakivuista. Viime kesänä tapahtui jonkinlainen herääminen, kun perehdyin aiheeseen pitkästä aikaa enemmän ja huomasin että nettiin oli tullut paljon uutta tutkimustietoa taudista. Tajusin myös ensimmäistä kertaa, että saan kutsua vatsaoireitani taudiksi, eikä tarvitse häpeillen ajatella, että minä nyt vaan olen tälläinen.

Meille jokaiselle on varmasti tärkeää ymmärtää, että tälle vatsavaivalle on ihan oma nimensäkin ja että se on todella yleinen vaiva. Me emme ole tämän kanssa yksin, eikä oireemme ole mitään kuviteltua sontaa, vaan tämä on aivan todellinen oireryhmä.

Sanna kirjoitti:Meille jokaiselle on varmasti tärkeää ymmärtää, että tälle vatsavaivalle on ihan oma nimensäkin ja että se on todella yleinen vaiva. Me emme ole tämän kanssa yksin, eikä oireemme ole mitään kuviteltua sontaa, vaan tämä on aivan todellinen oireryhmä.

Tämä on tosiaan yllättävänkin tärkeä asia ainakin itselleni!

31v mies ja oikeestaan "vasta" viimiset 4-5vuotta kärsiny vatsavaivoista. Onkos tää muuten naisilla yleisempi kun miehillä vai sattuuko vaan tässä topicissa olemaan naisilla selkeä johto

Tuoskille: kuulemma naisilla tämä on yleisempää. Tässä lainaus TherapiaFennica sivuilta
"Ärtyvä suoli (IBS) on erittäin yleinen oire. Sitä esiintyy 10-20 %:lla väestössä. Oireyhtymä on naisilla yleisempi kuin miehillä (suhde 1,1-2,6). Vaikeita oireita on noin 3-4 %:lla väestöstä. Ärtyvä suoli on yleislääkärin vastaanoton vatsaoireisista potilaista suurin potilasryhmä. Tiedetään myös, että jopa 70 % oireisista potilaista ei koskaan hakeudu sen vuoksi lääkärin vastaanotolle. "

On tosiaan naisilla yleisempää tämä. Jossain oli myös tästä pohdintoja, että naiset saattavat kärsiä jo pelkkien hormoonienkin takia enemmän vatsakivuista ja erinäisistä ruuansulatusvaivoista kuin taas miehet. Taitaa olla myös se, että naiset hakeutuvat miehiä enemmän lääkäriin oireiden takia, joka taas vaikuttaa tilastoihin.

Itse tunnen monta miespuolista, jotka kärsivät viikottain vatsavaivoista, mutta eivät ole koskaan käyneet lääkärillä tämän takia. Miehillä kai on tuo kipukynnyskin joskus vähän suurempi, että ei ne "pienet" vatsanpurut muka mitenkään vaikuta. Mutta toki, niinkuin ollaan monesti todettu, oireet ovat jokaisella niin omanlaisensa. Toisilla tämä rajoittaa elämää todella paljon, toisilla taas vaikutus on aika minimaalinen.

Voi ei! taidan ollakin nuorin täällä. Lääkäri kovasyi ihmettelikin että miten mun ikäisellä onkin näin rajut vaivat jo nyt. 20v olen siis nyt, mut kärsinyt jo monta vuotta.

Mun isä on kans nuoresta asti ollu kova vatsalla hermoilija, eikä ole koskaan tykännyt käydä missään isoissa paikoissa, jossa on paljon ihmisiä. Ja aina kun hän on tekemässä lähtöä johonkin, on hänen käytävä monta kertaa veskissä. Aivan kuten minunkin

marey kirjoitti:Voi ei! taidan ollakin nuorin täällä. Lääkäri kovasyi ihmettelikin että miten mun ikäisellä onkin näin rajut vaivat jo nyt. 20v olen siis nyt, mut kärsinyt jo monta vuotta.

Mun isä on kans nuoresta asti ollu kova vatsalla hermoilija, eikä ole koskaan tykännyt käydä missään isoissa paikoissa, jossa on paljon ihmisiä. Ja aina kun hän on tekemässä lähtöä johonkin, on hänen käytävä monta kertaa veskissä. Aivan kuten minunkin

Tervetuloa Marey!

Itse ainakin tiedän monia jopa sinua nuorempia, jotka kärsivät tästä samasta, joten et ole sinänsä niin hirvittävän nuori. Itsellä omat oireet alkoivat sinun ikäisenäsi myös aika rajusti. Täällä sattumoisin on ollut nyt aika paljon samanikäistä porukkaa, mutta eiköhän niitä nuorempiakin tänne kohta eksy.

Sanna kirjoitti:

Tervetuloa Marey!

Itse ainakin tiedän monia jopa sinua nuorempia, jotka kärsivät tästä samasta, joten et ole sinänsä niin hirvittävän nuori. Itsellä omat oireet alkoivat sinun ikäisenäsi myös aika rajusti. Täällä sattumoisin on ollut nyt aika paljon samanikäistä porukkaa, mutta eiköhän niitä nuorempiakin tänne kohta eksy.

Kiitos! Oli ihan mahtavaa löytää tällänen foorumi. Toivotaan et saadaan lisää poppoota tänne

Jos ihmiset käy suomi24 tai muilla foorumeilla tai palstoilla niin kannattaa varmaan mainostaa tätä, kyllähän tästä suuri hyöty on

No itse taidan olla paikan vanhin ja vielä miespuolinen eli hiukan outo lintu tässä porukassa mutta kivahan se on vaihtaa kokemuksia ja saada itsekin uusia ajatuksia, ettei tartte aina yksinään näitäkin asiota pohtia. Täytyy kans vielä kiittää Sannaa kun sait tämän foorumin aikaseksi vaikka sulla on välillä niin vaikeeta, että ihan surku tulee

Kiitos Jukka itsellesi kun olet ollut osa sitä että tämä on onnistunut!

Mä tosiaan viime kesänä havahduin siihen asiaan miten mua turhauttaa ku en tunne _ketään_ ketä kärsii samasta vaivasta. Olin niin kurkkuani myöten täynnä "terveiden" ihmisten kotkotuksia aiheesta, että päätin että nyt mä alan kertomaan tästä rehellisesti myös muille ja toivottavasti sitä kautta törmätään toisiimme ja voitaisiin löytää jonkinlainen tukiverkosto tähän hommaan. Yksin tämän kanssa ei todellakaan pärjää! Omaa mieltä on keventänyt kamalasti se, että on tavannut teitä muita näin netissä ja saanut keskustella aiheesta syvemmin. Ei ole enää sitä häpeää ja inhoa itsestä niin vahvasti, kun ymmärtää että meitä on todella paljon ja tämä tosiaan on ihan todellinen vaiva.

Mulla menee välillä joo tosi kurjasti, välillä taas paremmin. Tän vaivan kanssa mennään aikamoista vuoristorataa! Tuo terapian aloitus oli kyllä parhain juttu taas vähään aikaan ja toivon että se auttaa. On mulla tässä vähän muutakin viritelmää menossa, meinaan saattaa nuo sosiaaliset ympyrät tässä muodostua.

Kiitos oikeasti teille kaikille, että jaksatte olla kiinnostuneita keskustelemaan asioista ja jakaa siinä samalla tärkeää tietoa muille. Tuntuu että vieläkään ei tätä oireryhmää tunneta tarpeeksi hyvin, vaikka sitä diagnosoidaan entistä enemmän. Yhdessä me saadaan tätäkin faktaa eteenpäin.

Minäkin olen, kas kummaa, 28-vuotias nainen. Mulla on ollut ihan lapsesta saakka vatsaongelmia, olen ollut aina ns. vatsalla jännittäjä.

Aiemmin aikuisiällä kärsin enemmänkin ummetuksesta, mutta ehkä 2 vuotta sitten aloin kärsiä ripulipainotteisesta ibs:stä. Epäilen syylliseksi mm. lukuisia antibioottikuureja (en tajunnut että olisi ehdottomasti pitänyt käyttää probiootteja), nikotiinipurkkaa, kahvia ja varmaan myös työ- ja henkilökohtaisen elämän stressiä.

Olen ollut nyt muutaman kuukauden fodmap-dieetillä ja se on kyllä auttanut ainakin jonkun verran. Kahvinjuonnin lopettamisen kanssa vielä rimpuilen.

Whimsy kirjoitti:Minäkin olen, kas kummaa, 28-vuotias nainen. Mulla on ollut ihan lapsesta saakka vatsaongelmia, olen ollut aina ns. vatsalla jännittäjä.

Aiemmin aikuisiällä kärsin enemmänkin ummetuksesta, mutta ehkä 2 vuotta sitten aloin kärsiä ripulipainotteisesta ibs:stä. Epäilen syylliseksi mm. lukuisia antibioottikuureja (en tajunnut että olisi ehdottomasti pitänyt käyttää probiootteja), nikotiinipurkkaa, kahvia ja varmaan myös työ- ja henkilökohtaisen elämän stressiä.

Olen ollut nyt muutaman kuukauden fodmap-dieetillä ja se on kyllä auttanut ainakin jonkun verran. Kahvinjuonnin lopettamisen kanssa vielä rimpuilen.

Kahvista luopuminen on kyllä vaikeeta ai ai itellää sama taistelu. Mites muuten (tuli mieleen tosta nikotiinipurkasta), palaako kessu jengillä? Onko sillä minkälaista vaikutusta IBSään (onko tutkittu jne) ?

Mä en polta, mutta joskus nuorempana kun tuli vielä baareissa ravattua ja juotuakin jonkin verran ni sillon tuli drinkkien ohessa poltettua myös tupakkaa. Muistan muutamia kertoja kun nää vatsavaivat jylläs ja piti lähteä bailaamaan niin ekojen tupakkien jälkeen keho jotenki rentoutu niin, että ne kivut ja vaivat katsoi. Tuolloin tosin mun vaivat ei kamalasti vaikuttanu mun elämään vielä, mutta kyllä niitä vatsansekoiluja oli sillontällön. Mutta veikkaan, että säännöllisessä käytössä ei tekisi hyvää.

itse en tupakoi ja jotenkin olen tullut siihen tulokseen että jos olen kauan huoneessa jossa tupakoidaan se ei tee vatsalleni hyvää, voi olla tosin korvienkin välissä haavaisesta paksusuolestahan kärsiviähän tupakointi auttaa, ja sen takia nykyään niitä on ilmestynyt enemmän kun tupakointi on vähentynyt, tuo on minusta todella jännä juttu miten siihen tautiin tupakointi auttaa:D

En ole koskaan polttanut mutta ainakin närästykselle tupakka kai altistaa, itse ainakin olen kokenut tupakansavun erityisen ärsyttäväksi silloin kun olen kärsinyt närästyksestä ja on kai ollut muutenkin etova olo. Tosiaan tupakasta voi jotain apuakin olla mutta riskit on varmaan hyötyjä suuremmat Vois kai nikotiinia käyttää lääkkeenäkin mutta on sillä aika ikäviä haittavaikutuksiakin ja koukkuunhan siihen jää helposti. Aika kofeinisti taidan kyllä itsekin olla, pitäis varmaan kahvinjuontia vähän rajoittaa mutta tosiaan se on helpommin sanottu kuin tehty.

En ole oikeen polttanut kunnolla, että osaisin sanoa onko sillä mitään vaikutusta. Kahvijuonnista seuraa aika nopea vatsantyhjennys niin juon mieluummin teetä ja juonkin sitä aika paljon. Gradua kirjottaessa tuli juotua kahvia, mutta vatsa tottui siihen pikkuhiljaa niin ei tullut aina sellasta ripulia kupillisen jälkeen.

Hei kaikki!

Olen 24-vuotias nainen ja mulla on vasta diagnosoitu IBS. Jonkinasteisia vatsavaivoja on ollu jo kymmenisen vuotta ja syitä aikoinaan tutkittiin, mutta vaikka mitään ei löytynyt niin kukaan ei silloin tällaista diagnoosia tehnyt. Vatsa oli sitten vuosia lähes oireeton (vain satunnaisia, yllättäviä vatsakipukohtauksia oli joitakin kertoja vuodessa) ja nyt oireita on ollut puolisen vuotta säännöllisesti tai jopa päivittäin. Taas sama setti tutkimuksia kuin teini-iässä, mitään ei löytynyt ja nyt lääkäri antoi IBS-diagnoosin

Tässä nyt yritän totutella tähän ruokavalioon, haasteelliselta tuntuu, mutta sen ainakin huomasin, että FODMAP-viljojen jättäminen auttoi jo melko paljon. Ennen niiden poisjättämistä olo oli ihan sietämätön. Vieläkin tämä (etenkin aamuinen) kipuilu ja kramppailu haittaa opiskelua, mutta kovasti toivon että tuo ruokavalio nyt alkaisi tässä tepsiä.

Tervetuloa mukaan! Se on jännä miten mullakin sillon nuorempana oli välillä niitäkin aikoja kun vatsa ei vaivannut miltein ollenkaan. Pystyin tekemään ihan normi asioita melko tavallisesti. Nykyään tosiaan vatsavaivat ovat päivittäisiä ja jatkuvat vaan jatkumistaan. Ruokavaliosta on ollut hirmuinen apu, mutta kokonaan se ei oireíta silti vie. Välillä on tosin voi olla päivä niin ettei ole mitään kipuja, paitsi se aamuinen kramppailu. Aamut ovat siis mullakin ne pahimmat hetket päivästä kun pitäisi lähteä hommiin. Mutta usein kun ovesta lähtee niin olo paranee, outoa tuokin.

Hei kaikille!

Ihan mielettömän hieno homma, että löysin tämän foorumin ja että ennen kaikkea tällainen on olemassa! Onko mitään parempaa kuin se, että kerrankin elämässä kaikki ymmärtää tasan tarkkaan mistä toinen puhuu?

Minun IBS-oireiluni alkoi, kuten näemmä hyvin monella muullakin, teini-iässä, muistaakseni lukiossa ollessani. Ehkä siis joskus 15-vuotiaana tms. Nyt olen 20-vuotias, eli siis suunnilleen viisi vuotta olen pahemmin oireillut.

Vatsaa tutkittiin tuolloin lukiossa yhden erittäin voimakkaan kipukohtauksen jälkeen, mutta tuloksia ei juurikaan saatu sillä tähystys epäonnistui äärettömän herkän oksennusrefleksin ja panikoimiseni takia. Laktoosi-intoleranssi koekin näytti negatiivista, mutta lääkäri käski jatkaa laktoositonta ruokavaliota jos se helpotusta toi ja tulla takaisin jos oireet kävisivät sietämättömiksi. Ja siinä se.

Oireilu on jatkunut tuosta päivästä aina tähän päivään saakka, toisina päivänä olen oireillut vähemmän, toisina enemmän ja joskus olen jopa ollut täysin oireeton. Lääkärille en kuitenkaan ole tohtinut vaivojani mennä valittamaan tuon tähystyksen pelossa.

Nyt hiihtolomalla kuitenkin totaalisesti turhauduin vatsaani ja sen ainaiseen kipuiluun ja päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain. Varasin ajan opintopsykologille, koska olen kova stressaamaan ja vatsani selkeästi regoi stressiin. Kävin myös kouluterveydenhoitajan luona, joka kertomani perusteella diagnosoi minulle IBS:n, minkä olen tietenkin tehnyt itse jo aikoja sitten. Lääkärille hän kuitenkin minut vielä lähetti, sinne siis tulevana tiistaina. Diagnoosista olen kuitenkin melkein 100% varma, joten sen takia rohkenen tälle foorumille kirjoitella.

Hetki sitten olen hommannut itselleni Linum-jauhetta, mikä vastaa aika pitkälle apteekeista löytyvää Vi-Siblin tuotetta. Tästä olen huomannut olevan aika paljonkin apua. Tänään ostin apteekista myös maitohappobakteereja ja ajattelin kokeilla kuinka ne jatkuvasti käytettynä vaikuttaisivat vatsan toimintaan. Ajattelin myös lääkäriltä kysellä mahdollisuutta ravintoterapeutin juttusille menemisestä, jotta voisi vähän jonkinlaista suunnitelmaa ruokavalion muutoksen suhteen tehdä.

Ugh, ehkä minä olen nyt puhunut tarpeeksi tätä yhtä viestiä varten.

JeJenna kirjoitti:Vatsaa tutkittiin tuolloin lukiossa yhden erittäin voimakkaan kipukohtauksen jälkeen, mutta tuloksia ei juurikaan saatu sillä tähystys epäonnistui äärettömän herkän oksennusrefleksin ja panikoimiseni takia. Laktoosi-intoleranssi koekin näytti negatiivista, mutta lääkäri käski jatkaa laktoositonta ruokavaliota jos se helpotusta toi ja tulla takaisin jos oireet kävisivät sietämättömiksi. Ja siinä se.

Tervetuloa! Osui tuo gastron epäonnistuminen omaan silmään, eli nekö ei sitten tehnyt sitä sen takia kun epäonnistuivat ? Jos sen haluat tehdä niin se onnistuu kyllä, olet yhteydessä paikalliseen sairaalaan ja kerrot että yritetty on "selvänä" eikä onnistu eli nukuttakaa. Minut nukuttivat kun ei muuten onnistunut, aluksi kyllä vänkäsivät vastaan mutta ilmotin heti puhelun aikana että tässä asiassa ei nyt lähdetä keskustelemaan vaan "neuvoin" hoitajaa varmistamaan asian lääkäriltä -> 20min päästä tuli soitto että "se on ok tehdään nukutuksessa"... eli tuollainenkin vaihtoehto on.