Foorumin jäsenten esittely

Hei! Minun vatsavaivani alkoivat n. kolme vuotta sitten, perustestit tehtiin ja suljettiin laktoosit ym. pois, jäljelle jäi vain lääkärin arvio että oliskohan Ibs. Sillä arvailulla nyt mennään ja välillä olen miettinyt oliskohan sittenkin hiivasyndrooma tms. Muutamia omia seurantoja ja "testejä" olen tehnyt ja viimeistään tänään totesin että pakko se on olla Ibs. Olen ollut erittäin tiukalla ruokavaliolla ja totisesti on auttanut. Tänään menin syömään laktoositonta suklaata jossa oli makeutusaineena maltitolia ja voi tätä päivää! Yhtä kurnutusta on kuulunut mahasta ja sen tietää mitä huominen tuo tullessaan    Ei auta itkut markkinoilla, tiukkaa ruokavaliota on vain noudatettava. Silloin elämä on siedettävää tän osalta. Kauhukseni vain odotan jos tämä äkillinen ruokavalion muutos rupeaa laihduttamaan   . Painon kanssa kun alarajalla mennään jo muutenkin. Lisäksi olen vielä keväällä aloittanut juoksemisen ja treenaan ensimmäistä puolimaratonia varten!?!? Kerran- pari viikossa on tullut kyllä niin kauheita väsymyskohtauksia että niinä päivinä menee maatessa. Tiedän että johtuu ravinnosta. Onneksi löysin proteeiinijauhetta joka on laktoositon, gluteeniton ym. Lisäksi yritän aloittaa kaurapuurolla joka aamu että saisi energiaa. Eipä noilla riisikakuilla pitkälle juosta.

Heippa! Täällä myös eräs mahan kanssa tuskaileva 35vuotias nainen. IBS todettiin reilu kolme kuukautta sitten. Mukavaa löytää vertaistukea.   

Mindi kirjoitti:Hei! Minun vatsavaivani alkoivat n. kolme vuotta sitten, perustestit tehtiin ja suljettiin laktoosit ym. pois, jäljelle jäi vain lääkärin arvio että oliskohan Ibs. Sillä arvailulla nyt mennään ja välillä olen miettinyt oliskohan sittenkin hiivasyndrooma tms. Muutamia omia seurantoja ja "testejä" olen tehnyt ja viimeistään tänään totesin että pakko se on olla Ibs. Olen ollut erittäin tiukalla ruokavaliolla ja totisesti on auttanut. Tänään menin syömään laktoositonta suklaata jossa oli makeutusaineena maltitolia ja voi tätä päivää! Yhtä kurnutusta on kuulunut mahasta ja sen tietää mitä huominen tuo tullessaan    Ei auta itkut markkinoilla, tiukkaa ruokavaliota on vain noudatettava. Silloin elämä on siedettävää tän osalta. Kauhukseni vain odotan jos tämä äkillinen ruokavalion muutos rupeaa laihduttamaan   . Painon kanssa kun alarajalla mennään jo muutenkin. Lisäksi olen vielä keväällä aloittanut juoksemisen ja treenaan ensimmäistä puolimaratonia varten!?!? Kerran- pari viikossa on tullut kyllä niin kauheita väsymyskohtauksia että niinä päivinä menee maatessa. Tiedän että johtuu ravinnosta. Onneksi löysin proteeiinijauhetta joka on laktoositon, gluteeniton ym. Lisäksi yritän aloittaa kaurapuurolla joka aamu että saisi energiaa. Eipä noilla riisikakuilla pitkälle juosta.

Itsellä myös paino ollut aina aika alhaalla, mennään rajoilla onko normi vai alipainoa. Pahimpina ibs-aikoina taisin painaa vain vaivaiset 42 kiloa, pituutta 162. Nyttemmin olen päässyt kipuamaan 48kilon lukemiin, mutta lisääkin voisi tulla. kyllä se paino tippui pahimpina kausina helposti kun mikään ei pysynyt sisällä eikä mitään uskaltanut syödä. Tärkeintä on että syö, oli se sitten kaurapuuroa tai pelkkää riisiä, kuhan syö niin ettei ole nälkä.

Hei vaan kaikille,

Olen 28-vuotias mieshenkilö, jolla alkoivat todella vahvasti IBS:ään viittavat vaivat heinäkuussa ja luultavimmin tätä on ollut ennenkin, mutta en ole vain pistänyt merkille.

Olen lukenut tätä foorumia jo jokin aikaa ja lähinnä yrittänyt tutustua muiden oireisiin sekä siihen "oikeanlaiseen" ruokavalioon, jolla tätä voisi hiukan ehkäistä.

Eniten vaivaa vatsan epämääräinen toiminta, joka oikeastaan alkoi pitkällä ummetuksella. Vatsa oli enimmäkseen ummetuksella heinäkuusta alkaen ja muutenkin olen sellaisessa työssä jossa tulee istuttua paljon ja sitten töiden jälkeen sitä ei tosiaan jaksa aina ulkoilla sekä liikkua tarpeeksikaan jotta se edes auttaisi. Välillä vatsa on ollut löysälläkin, mutta enimmäkseen ummetuksella on ollut ja vasta ihan viime aikoina olen ryhtynyt käyttämään tuota Pegorionia, joka kyllä tuntuu jonkin ajan päästä auttavan vaivaan ainakin hetkellisesti.

Olen myös äärimmäisen stressaantuva sekä ahdistuva persoona, joten sinänsä en ihmettele että jos tämä suurella todennäköisyydellä on IBS:ää, niin ettäkö se olen juuri minä joka sen sai.

Olen käynyt toistaiseksi vain perusverenkuvassa, jossa ei löytynyt mitään erikoista mistään arvosta. Seuraavaksi menen taas lääkäriin torstaina ja siellä sitten vaadin lisää muutamiakin kokeita jatkuvien vatsavaivojen johdosta, mutta tietysti mielessä sykkii useasti niitä pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja siitä että mikä tässä voisi vaivata. Keliakia- sekä laktoosit on otettu verikokeessa jo jokin vuosi sitten kun minulla on samanlaisia oireita hetken aikaa, mutta ne lähtivät sitten kun sain vatsan toimimaan.

Paljon olen lukenut erinäisistä ruoansulatukseen sekä vatsaan liittyvistä sairauksista ja lääkäri jopa epäili divertikkeleita, mutta ei oikein tunnu nuo oireet täsmäävän kun tulehdusarvot eivät ole koholla, lämpö ei ole koholla ja vatsakivutkaan eivät ole niin kovia kun luulisi mikäli olisi kyseessä joku tuollainen vakavampi juttu.

Heips,

katselin tätä foorumia jo joskus viime keväänä, mutten vielä silloin saanut liitytyksi. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kaipaisin tukea samasta vaivasta kärsiviltä. Ihanaa, että tällainen foorumi on olemassa !

Olen 25-vuotias kuopiolaistunut loppuvaiheen ravitsemustieteen opiskelija. Vatsavaivat ovat siis tuttuja sekä omasta elämästä, että opiskelujen puolesta. Periaatteessa minun pitäisi siis kaiketi osata hoitaa itseäni, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista. FODMAP-ruokavalion perusteet ovat kyllä selkärangassa, mutta noudattaminen tuntuu välillä niin tuskaiselta, varsinkin kun kaverit eivät yhtään jaksa ymmärtää tätä vaivaa. Pitävät lähinnä ruolla kikkailuna, enkä todellakaan jaksa olla aina se rasittava ruokavammainen. Kaikkein pahimmat oireiden aiheuttajat, kuten ruisleivän, omenat, sipulin ja sokerialkoholit olen kyllä aika hyvin saanut karsittua, mutta esim. vehnän kanssa tekee tiukkaa. Valitettavasti olen myös koukussa kahviin, mikä ei ole ollenkaan hyvä yhdistelmä IBS:n kanssa.

Virallista diagnoosia minulle ei siis ärtyvästä suolesta ole, mutten toisaalta koe tarpeelliseksi sitä lähteä hankkimaan, kun oireilu on niin selvää. Minulta on teininä otettu laktoosi-intoleranssi ja keliakiakokeet ripuloinnin takia. Negaa näyttivät molemmat. Todellinen syy oireiluun oli tuolloin luultavasti syömishäiriöni (anoreksia ajoittaisella ahmimisella, joka sekoitti vatsan). Myöhemmin keliakiatesti on uusittu kolmesti, joten aivan varmaksi on kylllä tullut, ettei se ole ongelmien syy.

Viime keväänä minulle tehtiin kolonoskopia, kun suoli on vuotanut verta pidempää. IBD:n mahdollisuus suljettiin siellä pois, eli aika selvä IBS, vaikkei gastro niin sanonutkaan. Tosin olin tutkimuksissa varsinaisesti toisen asian, eli ohutsuolen laskeuman ja siitä aiheutuneen peräsuolen vaurion takia. Nuo siis todettiin minulla viime kevään lopulla ja oletan, että ne ovat yksi suuri syy siihen, että IBS:ni on nykyään lähes sietämätön. Toki olen oireillut vatsallani jo aiemmin, mutta silloin olisin varmasti voinut parantaa oloani ihan vain lakkaamalla syömästä niin paljon ruisleipää, palkokasveja, kasviksia ja hedelmiä (olin aikoinaan vege). Nyt ei edes tiukka FODMAP riitä läheskään oireettomuuteen.

Aiemmin ongelmana oli lähinnä ajoittainen ripuli ja vatsakrampit. Parin viime vuoden aikana (laskeuman kehityttyä?) olen kuitenkin alkanut kärsiä myös todella pahoista ulostamisvaikeuksista, ummetuksesta, todella runsaasta liman ja ajoittain veren vuotamisesta ja jatkuvasta vatsan turvotuksesta. Mitä kauemmin olen käymättä kakalla, sitä pahemmalta suolistokaasuni alkaa haista. Olin kesällä töissä asiakaspalvelutehtävissä ja sain pariin kertaan huomautuksen asiakkailta ja työkavereilta viemärin hajusta. Onneksi eivät siis tienneet, että kyseessä olin minä! Mutta tuo pisti kyllä aika epätoivoiseksi. Puhumattakaan siitä, että olo on aivan kauhea, kun suolisto on täynnä tavaraa, joka ei tule ulos. Voin pahoin, vaikka toisaalta on nälkä, koska liikun paljon ja tarvitsen siten energiaa. Oireiluni aikana olen laihtunut parissa vuodessa vajaa 14 kiloa. Sinänsä ihan tervetullutta, koska paino oli aikoinaan vähän yli normaalin rajan, mutta turhauttaa silti jatkuva kökkö olo. En myöskään oikein pärjää syömättä, vaan tulen todella ahdistuneeksi, jos en saa riittävästi energiaa. Monesti valinta menee siis siinä, haluanko vatsan olevan vähän parempi vai voida henkisesti edes kohtuullisesti.

Olen yrittänyt vaivaani hoidella pellavansiemenillä, psylliumilla, Iocidin + kapseleilla, maitohappobakteereilla ja jonkinlaisella FODMAP-rajoituksella vaihtelevalla menestyksellä. Joskus tuntuu, että mikään ei auta ummetukseen. Kolonoskopiaa vartenkin sain juoda 5 litraa Colonsteriliä, eikä suolisto siltikään tullut aivan puhtaaksi. Toisinaan sitten oireilu menee sinne toiseen ääripäähän, eli kaikki tulee vetenä läpi. Alan olla jo aika huippu ryntäämään lenkiltä vessaan juuri ja juuri ajoissa . Turvotusta taas aiheuttaa välillä myös peruna, liika 100 % kauraleipä tai tavallinen pöytäsokeri, vaikka niiden pitäisi sopia FODMAP-ruokavalioon. Minulle ei vaan enää ilmeisesti sovi oikein mikään hiilari .

Epätoivo vaivaa aina välillä, koska sosiaalisesti tämä on äärimmäisen rajoittavaa. Pelottaa, jos edessä on vierailu kavereilla tai jonkun tuleminen yökylään. Ensi viikonloppuna olisin lähdössä laivalle ja kauhistuttaa jo valmiiksi, mitä siitä tulee kahden hengen hytissä...Parisuhdetta yritin kesän ajan, mutta se johti lähinnä siihen, että söin minimaalisesti, jotta suolisto olisi suunnilleen ok. Kerroin kyllä miehelle tästä ongelmasta, mutta silti hävetti ajatus, että oireilisin meidän yhdessä ollessa. Noh, ero tuli sen takia, että suoliongelmani (laskeuman) taustalla on heikko sidekudos ja jos sitä lähdetään korjaileemaan, ei mulla oikein ole tsäänssiä tulla raskaaksi ilman, että vaiva uusii. Mies ei oikein ymmärtänyt, että voisin haluta jättää lapset tekemättä suojellakseni kroppaani. Nyt tuntuu taas ylivoimaiselta yrittää löytää joku uusi, joka hyväksyisi minut näine ongelmineni.

Oho, tulipa vuodatus. Sori. Näistä jutuista ei vaan IRL kovin monelle halua puhua.

Hei Lottax, onko tuo laskeuma se joka aiheuttaa verenvuotoa? Hyvä että ei ainakaan ole mitään tulehduksellista sairautta, mutta vaivasi kuulostaa tosi ikävältä. IBS:hän ei laihtumista ja verenvuotoa aiheuta, että ehkä siis syy on siinä laskeumassa?! Kannattaa rohkeasti kysellä lääkäriltä apua jos tuntuu että et itse enää keksi mikä auttaisi. Annan tässä vielä vinkin vaikka et kysynytkään:P mutta toivottavasti tiedät että heti ruuan jälkeen ei kannata mennä lenkille, itselläni kesti kauan tajuta tämä ja sain vatsani kipeksi sen takia todella monta kertaa.

Moi Mikimi,
kiitos kommentistasi . Kyllä mua saa neuvoa, vaikken sitä suoraan pyytäisikään. Joo, tiedosta, ettei kannata lähteä lenkille heti syömisen jälkeen. Yritän aina pitää sen 2 tuntia taukoa vähintään ennen juoksemista. Sillei, että ruoka olis vajunut, mutta vielä on energiaa suoritukseen. Joskus menee loistavasta ja toisinaan sit vähän vähemmän hyvin .

Verenvuoto on joo vähän niinkuin kiertoteitse laskeuman syytä, eli mun käsitys on, että laskeuma painaa peräsuolta -> ulostamisvaikeus -> peräsuoli vaurioitunut ponnistelusta (syntynyt tuppeuma, eli suoli mennyt itsensä sisään, lääkäri sanoi, että suolen seinämä on tavallaan irti) -> entistä vaikeampi ulostaa (usein tulee enemmänkin suoli ulos kuin se, mitä pitäisi ) -> suolen limakalvo vaurioituu mekaanisesta ärsytyksestä -> verenvuoto. Joo, tää on ällöä, tiedän. Laihtumisen syynä lähinnä varmaan se, että ruokahalu välillä vähän heikko turvotuksen takia. Tosin eipä sinänsä haittaa, koska kyllä edelleen syön aika reilusti ja nykyinen paino on ihanteellinen (saan kehuja timmistä kropasta, kun aiemmin olin pyöreä).

Hei. Olen hetken aikaa funtsinut että johonkin IBS-aiheiselle foorumille olisi kiva rekisteröityä yhteisön ja neuvon toivossa.

Olen 21-vuotias työssäkäyvä opiskeleva mies, vatsani on aina ollut suht herkkä, mutta vasta viimeisen puolen vuoden aikana oireilut ovat alkaneet käymään sietämättömiksi. Rehellisesti kuvittelisin olevan osittain itseaiheutettua sillä olen hurahtanut täysin kehonrakennukseen ja sitä kautta ruokavalioni on ollut vähän sitä sun tätä. Viimeisin episodi tosin sai tajuamaan, että minun pitää kuunnella ja kunnioittaa ruuansulatustani enemmän, vaikka toki oireet eivät tästä ole alkaneet.

Perus lääkärit levitelleet käsiään, mutta viimeinkin muutama kuukausi sitten joku kallis yksityinen gastrospesialisti lääkäri osasi FODMAP-ruokavalion mainita ja olen sen kautta saanut aika paljon apua oireiluihini ja tuntuu siltä että vatsa on sen myötä menossa jatkuvasti parempaan suuntaan ja on nyt ehdottomasti parempi kuin muutama kuukausi sitten ja onnekseni säännönmukainen. Foorumia lukiessani huomaan, että loppujen lopuksi olen vielä suht onnekas, että oireeni eivät ole tätä pahemmat, mutta silti IBS on aiheittanut minulle paljon ongelmia. Lähinnä sosiaalisuuteen, itsetuntoon, jaksamiseen ja sitä kautta tietenkin työ- yms. elämään.

Elämä on muutenkin ollut viimeaikoina aika stressaavaa. Muutin uudelle paikkakunnalle, minulla on enemmän vastuuta ja sosiaalista ympäristöä kuin koskaan ja tämän lisäksi olen nyt antibioottikuurilla tulehtuneiden viisaudenhampaiden takia, jotka onneksi huomenna otetaan pois. Polvikin on kippee :<. Voe voe minnuu

Että hei vaan, toivottavasti tullaan juttuun.

Heips!
Täällä 59vee nainen Tampesterin suunnalta.
Olen "pienen" ikäni ollut aina jollain tavalla herkkävatsainen. N. 2-3 vuotta sitten halusin selvittää, missä vika, kun vatsani on jatkuvasti kipeä (turvottelua, ilmavaivoja, röyhtäilyä, polttelua, usein ripulia yms...).

Tehtiin vatsan ja paksunsuolen tähystys - ei varsinaista syytä oireiluun. Jnkn verran merkkejä tulehduksesta vatsan puolella - ilmeisesti särkylääkkeiden käytön seurauksena. Olin jonkun vuoden syönyt särkylääkkeitä oikean polven kipuiluun (nivelrikko). No, polvi vaihdettiin uuteen Tehtiin myös laktoosi-intoleranssi- ja keliakiakokeet. Molemmat ok, ei siis lakt.intoleranssia tai keliakiaa.

Teen yötyötä ja ilman muuta tuo yötyö omalta osaltaan vaikuttaa vatsan oirehtimiseen.

Jotenkin jo ehdin - melkein - tuudittautua siihen uskoon, että vatsani oireilulle ei löydy mitään varsinaista syytä, eikä myöskään hoitoa/apua.
Kunnes sitten satuin lukemaan jostain artikkelin ärtyneen suolen oireyhtymästä (kait se oli jotenkin noin....) ja BINGO! Siinä se oli, syy miksi vatsani on niin mahdoton

Siitä sitten etsimään lisää tietoa aiheesta. Kävin työterveyslääkärillä (pääasiassa muissa asioissa) ja otin tuon vatsa-asian siellä sitten uudelleen puheeksi ja kerroin, miten olen melko varma, että kärsin tästä ärtyneen suolen oireyhtymästä. Lääkäriltä sain FODMAP-linkin ja jotenkin myös "eksyin" tänne. Loistavaa, en ole yksin näiden oireiden kanssa!!!

Nyt sitten innolla tutustumaan forumin kirjoituksiin, mutta vasta huomenissa paremmin. Nyt nukkumaan.

Moi vaan kaikille!

Melkein vuoden olen seuraillut tätä foorumia silloin tällöin ja nyt sain vihdoin rohkeutta tarpeeksi liittyäkseni keskusteluun
(muistan ensimmäisen kerran, kun löysin tämän foorumin.. Luin kaiken sisällön ja vain itkin oli meinaan surkea IBS-päivä ja huomasin etten olekaan yksin!!)

Ruudun takaa kirjoittelee 25-v. nuori nainen Tampereelta. Olen koko elämäni kärsinyt ns. stressivatsasta, mutta reilu 2 vuotta sitten "sairastuin" toden teolla IBS:ään.
Kaikki tutkimukset tehty, osa useampaankin otteeseen, kunnes viime kesänä tähystyksen jälkeen sain virallisesti IBS-diagnoosin.

Elämä tämän oireyhtymän kanssa on ollut jatkuvasti hankalahkoa. Viimeisen puolen vuoden aikana se on ollut ajoittain helvettiä
Poissaoloja on kertynyt ja kirjaimellisesti voin sanoa, etten meinaa millään löytää ns. kultaista keskitietä, jotta voisin pysyä edes päivän oireettomana.
Olen kova stressaamaan ja tämä oireyhtymä tällä hetkellä tietysti suurimman stressin aiheuttaa. Onneksi ikää on jo sen verran, etten oikein jaksa edes "hävetä" näin epänaisellisia ja usean ihmisen mielestä kuvottavia vaivoja ja melko usein sanon suoraan kärsiväni oireyhtymästä, jos joku vähänkään ihmettelee.
Yksi suuri askel onkin ollut myöntää sekä itselleen, että ääneen muille, että hei tällainen on tilanteeni ja se ei musta pois lähde.
Mun mielestä on kauheaa se häpeä, jota tämä oireyhtymä voi aiheuttaa.


Toivottavasti foorumilla aktivoiduttaisiin useasti, vertaistuki on todella mahtava voima

Kirjoittelinkin jo pitkän pätkän oireistani tuonne toiseen oirekeskusteluun, mutta tässä esittelyä ehkä lyhemmin.

Olen 29-vuotias nainen, eli tätä ketjua selailtuani perinteistä keskiarvoa  Diagnoosia ei vielä ole, sillä aloitin lääkärirumbani 2vk sitten. Kuitenkin googlailut ja tämän palstan lukeminen ovat osoittaneet, että oireet täsmäävät täysin, eikä tämä nyt tullut huono kausi todellakaan ole ensioire.

Vatsalla jännittäjä olen ollut aina, ja läpi ikäni on ollut normaalia, että "joskus maha kurahtaa". Koska näin on ollut lähimmillä ystävilläkin, en ole osannut stressata asiasta. Vuosi sitten taas oli pitkä kausi, kun suoli pakotti aamutyhjennykselle aina heräämisen aikaan, mutta kun tämäkin oli vain työpäivinä, totesin, ettei vatsa varmaan vain tahdo niin aikaisin ruokaa jne. Aina on löytynyt muka joku muu selitys.

Nyt tosiaan kuusi viikkoa on mennyt vailla yhtään normaalia päivää/vessakäyntiä. Tai sanotaanko, että muutamia normaaleja päiviä on ollut, jos aamu on ollut railakas, sen jälkeen on tiennyt, että suolessa on tilaa päivän ruuille.. Ongelmani on siis selkeästi se, että vika todellakin on vasta paksusuolessa ja peräröörissä. Sitä puoltaa sekin, että verikokeissa kaikki arvot ovat huippuhyviä, ja ulostetestiä ottaessa totesin omin silmin, että imeytymätöntä ruokaa seassa ei ole. En myöskään ole laihtunut kuin juuri sen verran, mitä voi kuvitella, kun lopettaa herkkujen syömisen kuin seinään. Eli kaikki muu toimii mukavasti, paitsi berberi, joka tahtoo lykätä liian kiireellä ja liian löysänä tavaran ulos.

Hormonitoimintani on värittänyt koko elämääni, ja yksi suuri epäilykseni onkin nyt, että ovatko oireeni eniten hormonien ja/tai henkisen puolen juttuja. Ruualla kun ei tunnu olevan väliä, ainakaan kovin suuresti saati välittömästi. Pelkään, että hormonitoimintani on sitä mieltä, että tämän ikäisen naisen olisi pitänyt jo tehdä lapsia tai jotain Endometrioosiepäilyäkin on ollut ilmassa teini-iästä saakka.

Koska tämä luojan kiitos ei ole ihan minua sitonut kotiini, pystyn käymään töissä ja kaupassa jne., niin olen koittanut pitää mieltä korkealla ja vakuutella vatsalleni, että kaikki on ok. Ei se vaan meinaa uskoa..

Heippa! Toivottavasti osaan nyt kirjoittaa tämän viestin oikeaan kohtaan täällä... Mutta siis rekisteröidyin viimein itse tänne foorumille ja ajattelin esitellä itseni ensin. Olen lueskennut tässä kesän aikana teidän muiden kirjoituksia ja saanut hirveästi vertaistukea. Teidän ansiostanne uskaltauduin viimein hakemaan apua vatsan aiheuttamaan jännitykseen ja ahdistukseen. Kiitos siis teille!

Olen siis 26-vuotias nuori nainen ja vatsani on oikutellut noin 10 vuotta, eli sieltä lukioiästä lähtien. Lukemani perusteella edustakin sitä suurta joukkoa, jonka vatsa on sanonut itsensä irti 15-17-vuotiaana. Minulla ei ole virallista ibs-diagnoosia, sillä koen, etten sitä tarvitse. Minulta on testattu laktoosi-intoleranssi ja keliakia verikokeen perusteella vuosia sitten, ja kumpikin vaihtoehto suljettiin kohdallani pois laskuista. Eipä se minua kyllä yllättänytkään...

Vuosien varrella olen pyrkinyt selviytymään tämän vaivan kanssa ja löytänyt niitä ruoka-aineita, jotka eivät minulle sovi. Ruis on ollut alusta asti aivan ehdottomasti pahin viholliseni, mutta lievempiä oireita aiheuttaa lisäksi mm. sipuli, paprika, parsakaali jne. Talvella vaihdoin leivän gluteenittomaan versioon ja elämäni helpottui huomattavasti. Keväällä oli pitkä tasainen kausi vatsan kanssa eikä yllättäviä vessareissuja tullut montaakaan, julkisilla paikoilla ei varmaan yhtäkään. Lähtökohtaisestikaan oirehdintani ei ole niin voimakasta, kuin mistä osa teistä joutuu kärsimään.

Nyt kesällä tilanteeni on kuitenkin hankaloitunut ja kaipaisin niin kipeästi vertaistukea! Yhden järkyttävän junamatkan seurauksena vatsan jännittäminen nousi jotenkin uudelle ulottuvuudelle ja sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet pelottamaan entistä enemmän. Tuntuu, kuin vatsajännitykseni olisi ottanut minusta vallan. Olen kokenut lähiaikoina pari syvää aallonpohjaa sen ahdistuksen takia, koska tuntuu että elän tätä elämää vain kituen ja puolittain. Jännitykseni saa vatsan reagoimaan ja kierre on valmis. Olen oikein ajatellut, että suurin ongelma taitaa olla vatsan sijaan omassa päässäni, sillä kotona stressivapaassa ympäristössä voin syödä paljon vapaammin ilman mitään vatsan venkoiluja, mutta heti kun kyseessä olisi meno jonnekin, olen ihan paniikissa vatsani kanssa. Tämä alkaa vaikuttaa elämääni jo todella paljon.

Tästä p*skasta kesästä lannistuneena olen kääntynyt viimein lääkärin puoleen, joka lähetti minut psykologin pakeille. Usein tuntuu, ettei tämä minun elämä varmaan enää tästä mihinkään muutu, mutta välillä sellainen toivon ripe jostain pilkahtaa, että entä jos voisinkin apua hakemalla päästä irti tästä oravanpyörästä ja alkaa taas nauttia elämästä ihan oikeasti. Tahtoisin tehdä sellaisia asioita, jotka ovat muille ihan normaaleja: käydä kahvilassa, ravintolassa, elokuvissa ja matkustaa ehkä ulkomaillekin ilman jatkuvaa jännitystä ja vatsan sekaisin menemistä odottaen.

Anteeksi superpitkä avautuminen, mutta tätä vartenhan tänne olen tieni löytänyt, vertaistuen pariin. Olisin siis todella iloinen jos tämä foorumi aktivoituisi hieman ja voisin kirjoitella teidän kanssanne, jotka oikeasti ymmärtävät, millaista elämä epävakaan vatsan ja mielen kanssa on. Jos en löydä valmista keskustelua tästä henkisestä puolesta, voisin aloittaa vaikka uuden keskusteluketjun

Riiks kirjoitti:Heippa! Toivottavasti osaan nyt kirjoittaa tämän viestin oikeaan kohtaan täällä... Mutta siis rekisteröidyin viimein itse tänne foorumille ja ajattelin esitellä itseni ensin. Olen lueskennut tässä kesän aikana teidän muiden kirjoituksia ja saanut hirveästi vertaistukea. Teidän ansiostanne uskaltauduin viimein hakemaan apua vatsan aiheuttamaan jännitykseen ja ahdistukseen. Kiitos siis teille!

Olen siis 26-vuotias nuori nainen ja vatsani on oikutellut noin 10 vuotta, eli sieltä lukioiästä lähtien. Lukemani perusteella edustakin sitä suurta joukkoa, jonka vatsa on sanonut itsensä irti 15-17-vuotiaana. Minulla ei ole virallista ibs-diagnoosia, sillä koen, etten sitä tarvitse. Minulta on testattu laktoosi-intoleranssi ja keliakia verikokeen perusteella vuosia sitten, ja kumpikin vaihtoehto suljettiin kohdallani pois laskuista. Eipä se minua kyllä yllättänytkään...

Vuosien varrella olen pyrkinyt selviytymään tämän vaivan kanssa ja löytänyt niitä ruoka-aineita, jotka eivät minulle sovi. Ruis on ollut alusta asti aivan ehdottomasti pahin viholliseni, mutta lievempiä oireita aiheuttaa lisäksi mm. sipuli, paprika, parsakaali jne. Talvella vaihdoin leivän gluteenittomaan versioon ja elämäni helpottui huomattavasti. Keväällä oli pitkä tasainen kausi vatsan kanssa eikä yllättäviä vessareissuja tullut montaakaan, julkisilla paikoilla ei varmaan yhtäkään. Lähtökohtaisestikaan oirehdintani ei ole niin voimakasta, kuin mistä osa teistä joutuu kärsimään.

Nyt kesällä tilanteeni on kuitenkin hankaloitunut ja kaipaisin niin kipeästi vertaistukea! Yhden järkyttävän junamatkan seurauksena vatsan jännittäminen nousi jotenkin uudelle ulottuvuudelle ja sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet pelottamaan entistä enemmän. Tuntuu, kuin vatsajännitykseni olisi ottanut minusta vallan. Olen kokenut lähiaikoina pari syvää aallonpohjaa sen ahdistuksen takia, koska tuntuu että elän tätä elämää vain kituen ja puolittain. Jännitykseni saa vatsan reagoimaan ja kierre on valmis. Olen oikein ajatellut, että suurin ongelma taitaa olla vatsan sijaan omassa päässäni, sillä kotona stressivapaassa ympäristössä voin syödä paljon vapaammin ilman mitään vatsan venkoiluja, mutta heti kun kyseessä olisi meno jonnekin, olen ihan paniikissa vatsani kanssa. Tämä alkaa vaikuttaa elämääni jo todella paljon.

Tästä p*skasta kesästä lannistuneena olen kääntynyt viimein lääkärin puoleen, joka lähetti minut psykologin pakeille. Usein tuntuu, ettei tämä minun elämä varmaan enää tästä mihinkään muutu, mutta välillä sellainen toivon ripe jostain pilkahtaa, että entä jos voisinkin apua hakemalla päästä irti tästä oravanpyörästä ja alkaa taas nauttia elämästä ihan oikeasti. Tahtoisin tehdä sellaisia asioita, jotka ovat muille ihan normaaleja: käydä kahvilassa, ravintolassa, elokuvissa ja matkustaa ehkä ulkomaillekin ilman jatkuvaa jännitystä ja vatsan sekaisin menemistä odottaen.

Anteeksi superpitkä avautuminen, mutta tätä vartenhan tänne olen tieni löytänyt, vertaistuen pariin. Olisin siis todella iloinen jos tämä foorumi aktivoituisi hieman ja voisin kirjoitella teidän kanssanne, jotka oikeasti ymmärtävät, millaista elämä epävakaan vatsan ja mielen kanssa on. Jos en löydä valmista keskustelua tästä henkisestä puolesta, voisin aloittaa vaikka uuden keskusteluketjun

Tsemppiä vaan ja harmi kun tää on lässähtänyt, liekä FB ryhmiä tästä aiheesta?

t IBS/c eli ummetus

Juu hiljaista on ollut foorumilla, harmi! Jos jossain muualla on FB keskusteluryhmiä aiheesta niin olisi mukava tietää missä. Harmi jos aiheesta keskustelut ovat siirtyneet sinne tänne. Tämä IBS foorumi on hyvä paikka missä kaikki tieto on samassa paikassa. Mitä foorumilaisille kuuluu, mikä on tilanne oman sairauden kanssa nyt tällähetkellä? Uusia IBS potilaita kehotan edelleen olemaan sinnikkäitä ja vaatimaan tutkimuksia, IBS on sellainen diagnoosi joka pistää lääkärit pallottelemaan potilaita lääkäriltä toiselle ja lopulta pistetään kotiin potemaan sairautta johon lääkäreiden mukaan ei ole mitään hoitoa. Kyllä hoitoja on kunhan taustalla olevat syyt selviää. IBS ei ole diagnoosi vaan nimitys oireistolle jonka ydinsyytä ei ole potilaalta löydetty!