Foorumin jäsenten esittely

Hei!
Myös minä kaitoin pientä esittelyn tynkää väärään paikkaan "mitä syötte" -osioon. Kertaan siis vielä: olen 23-vuotias opiskelijanainen, ja olen kärsinyt lapsesta asti vatsa- ja suolisto-oireista. Aikanaan minulle joitain testejä tehtiin, mutta koska mitään ei löytynyt jäi homma siihen! Huomasin, että myös muilla on ollut vastaavanlaisia kokemuksia. Minun ibs-oireet ovat olleet ummetus, turvottelu, ja kovat vatsakivut. Saatoin jopa keskellä yötä herätä sietämättömiin vastakipuihin!

Menin pari kuukautta sitten vihdoin lääkäriin näiden oireiden takia, ja kaikki testit, joita tehtiin, olivat negatiiviset. Diagnoosiksi tuli siis ibs. Oon nyt pian kuukauden noudattanut fodmap, gluteenitonta, ja laktoositonta ruokavaliota. Oireet katosivat täysin, kunnes muutama päivä sitten söin sopimatonta, ja turvotus, ja ilmavaivat alkoivat välittömästi! Minun pitäisi pian alkaa testaamaan fodmap-listan ruoka-aineita, että mitkä todellisuudessa minun kohdalla ovat vältettäviä ruoka-aineita. Toisaalta ajatus hirvittää mua, koska en halua enää kärsiä niistä oireista, koska nyt on ollut niin mahtavaa olla oireeton, ja elämänlaatukin on parantunut huomattavasti!

Ja myös minä oon erittäin iloinen, että löysin tämän foorumin, jossa voi jakaa omia kokemuksia, ja ajatuksia sekä kuulla niitä toisilta! Minullakin on ollut sellaisia kokemuksia, että terveydenhuollon henkilökunta sekä osa lähipiiristäkin vähättelee ibs:ää, ja se tuntuu tosi pahalta! Luulen lähipiirin reaktion johtuvan siitä, että tämä on kuitenkin myös lähipiirille iso muutos ruokavalion suhteen, ja tietämättömyyttään heillä on sellainen käsitys, että tästä voisi jotenkin parantua. Luulen kuitenkin, että ajanmyötä he ymmärtävät, mistä tässä on oikein kyse, ja hyväksyvät asian.

Moi.

Olen 48-vuotias mies ja myös koko ikäni huonomahainen. Oikein rankaksi vatsaoireilu kävi tuossa 10 vuotta sitten. Joksikin aikaa laktoosin pois jättäminen rauhoitti tilanteen, mutta sitten alkoi oireilu monesta muustakin ja lopulta ilman sen kummempaa syytäkään. Nykyään tuo on niin häijy, että rajoittaa elämää rankasti. FODMAP-rajoitteinen ruokavalio on vähentänyt ja helpottanut oireilua. Nyt on myös fibromyalgia diagnosoitu.

Tervetuloa Esa!

Hienoa että liityit mukaan keskusteluihin. On mukava saada vähän erilaista näkökulmaa. Tuntuu että suurinosa meistä on aika pitkälti alle 30-vuotiaita naisia. Varmasti kokemuksistasi voisi olla suurikin apua meille kaikille.

On hienoa kuulla että FODMAP:sta on ollut apua myös sinulle. Harmi vaan, että tuosta ruokavaliosta ei oikein kukaan lääkäri tunnu tietävän vielä mitään. Pistää ihan vihaksi kun monet kertovat kärsineensä vuosia ennenkuin saivat tiedon varteenotettavasta ruokavaliosta, jolla oireet olisi voitu jo aikoja sitten saada kuriin. Toki itselläkin oireet ovat välillä edelleen aika pahana ja on välillä päiviä kun se rajoittaa vielä elämää, mutta loppupeleissä olen nykyään paljon onnellisempi kuin muutama vuosi sitten. Eniten pistää vihaksi, miten tästä asiasta ei osata terveydenhuollossa kertoa potilaille vaan sen sijaan tyrkytetään mielialalääkkeitä ja sanotaan että hoitokeinoa ei ole. Toivottavasti asiat muuttuvat vielä joskus.

Mulle ei ole onneksi ikinä IBS:ään mielialalääkkeitä tyrkytetty vaan on tarjottu keliakia- ja laktoositestejä melkein joka kerta ja kaikenlaisia kuituvalmisteita ehdotettu. En oo kyllä hirveesti valittanut, nyt viimeeksi kun kävin niin sain lähetteen ulostenäytteitä varten, mutta tuskin mihinkään tähystykseen haluan ei ne kuitenkaan sieltä mitään löytäisi ja varsinkin kun tuntuu, että aika pitkälti pystyy ruokavaliolla hoitamaan niin eiköhän tämä ihan perus IBSsää ole.

"Tuntuu että suurinosa meistä on aika pitkälti alle 30-vuotiaita naisia"

Ei suinkaan Sanna kun itsekin olen "vasta" 57 v ja mies ! :-)

Tällaiset muut ikäloput vanhat pierut eivät vaan osaa käyttää tietokoneita tai eivät halua osallistua "sosiaalimediaan" kuten teille nuorille tää on jo arkipäivää! ;-)

Kiitoksia vaan hyvästä vertaistuki- ja asiafoorumistasi!

iluvatar kirjoitti:Mulle ei ole onneksi ikinä IBS:ään mielialalääkkeitä tyrkytetty vaan on tarjottu keliakia- ja laktoositestejä melkein joka kerta ja kaikenlaisia kuituvalmisteita ehdotettu. En oo kyllä hirveesti valittanut, nyt viimeeksi kun kävin niin sain lähetteen ulostenäytteitä varten, mutta tuskin mihinkään tähystykseen haluan ei ne kuitenkaan sieltä mitään löytäisi ja varsinkin kun tuntuu, että aika pitkälti pystyy ruokavaliolla hoitamaan niin eiköhän tämä ihan perus IBSsää ole.

Aivan, suoliston merkitystä ei taida tuoda muut niin esille kuin tää ravitsemisguru Paula Heinonen ja muistelen jostakin lukeneeni ettää serotoniinistä 90 % syntyy suolistossa?!

Olen 35v ja aina huonon ja herkän mahan omaava. Vaivat pahenivat nyt 4v sisällä sellaisiksi että huh! Olen juossut lekurissa ja tutkimuksia on tehty:tähystykset molemmista päistä,ultrat verikokeet sun muut ja kaikki ok. Joten tässä sitä ollaan ja mikään ei tunnu auttavan. Välillä on ihan tööt tän vaivan kanssa ja samalla kahta lasta yritän hoitaa tällä hetkellä hoitovapaalla kun olen. Stressi,huonosti nukutut yöt vain pahentavat oloa. Toivon todella että löytäisin jonkun keinon päästä eroon tai edes helpottaa vaivoja.

Tervetuloa Piggy78!

Toivon todella, että löytäisit apua tilanteeseesi! Stressi tosiaan on aikamoista myrkkyä näille oireille, sen olen itsekin monesti kokenut. Välillä sitä ei edes ehdi tajuta että on stressaantunut kun vatsa jo alkaa mölliä.

Jos et vielä ole kokeillut FODMAP-ruokavaliota niin kannattaa tutustua, mutta myös rentoutuminen on todella tärkeää stressin ja kiireen keskellä. Lasten kanssa se ei aina välttämättä onnistu, mutta olisi hyvä löytää sitä omaa rauhaisaa aika päivittäin aina hetkeksi. Itsellä auttaa ihan syvään hengittelyt ja pienet venytykset tähän. Voin suositella myös luontaistuotepuolelta rennoksinia, jos tarvitset jotain rentouttavaa, mutta turvallista. Sen avulla itse saanut joskus hyvin unesta kiinni ja saanut samalla ihan päivisinkin olon rennoksi stressaavissa tilanteissa. Auttaa pahimpaan hätään mulla ainakin. Tsemppiä ja toivotaan että saisit täältä foorumilta myös hyviä vinkkejä!

piggy78 kirjoitti:Olen 35v ja aina huonon ja herkän mahan omaava. Vaivat pahenivat nyt 4v sisällä sellaisiksi että huh! Olen juossut lekurissa ja tutkimuksia on tehty:tähystykset molemmista päistä,ultrat verikokeet sun muut ja kaikki ok. Joten tässä sitä ollaan ja mikään ei tunnu auttavan. Välillä on ihan tööt tän vaivan kanssa ja samalla kahta lasta yritän hoitaa tällä hetkellä hoitovapaalla kun olen. Stressi,huonosti nukutut yöt vain pahentavat oloa. Toivon todella että löytäisin jonkun keinon päästä eroon tai edes helpottaa vaivoja.

"huonosti nukutut yöt"

Toi asia vaivaa minuakin ja pitäs saada ensinnä kuntoon kun väsynyt ihminen stressaa entisestään....se kierre

Hyvät yöunet auttais kyllä tosi paljon mutta tosiaan tosta tulee helposti noidankehä. Itsekin kärsin aina välillä katkonaisista yöunista vaikkei mulla mitään kummempaa stressinaihettakaan pitäisi olla. Ihan kiva jos tähän olis joku lääke mutta ei tässä sentään unilääkkeitäkään viitsisi syödä. Tietysti äitinä sun täytyy vähän koiranunta nukkuakkin mutta koita jaksaa, toivottavasti keksitään sullekin apuja

Melatoniinilla voi hiukan auttaa unia. Siinä pitää vaan etsiä itselle sopiva annos. Liian pienestä ei ole apua, liian suuri herättää aamuyöstä kun taso laskee. Sitten uudelleennukahtamista voi helpottaa pienellä annoksella triptyliä tai mirtatsapiinia. Etenkin jälkimmäisen pillerin saa pilkkoa tosi moneen osaan. Liian iso annos ei väsytä kummassakaan. Bentsoja ei kannata käyttää kuin lyhytaikaisesti unettomuusputken katkaisemiseen.

Itselläni hätävarana melatomiini ja stilnoct
ja näillä nukahtaa varmasti eli saa aina pahimmat väsyt/stressit pois :-)

Olen 24-vuotias nainen ja olen kärsinyt ainakin koko aikuisen ikäni vatsaongelmista. Pari viikkoa sitten mitta tuli täyteen ja hain lääkärin apua tähän ongelmaani. Keskustelun jälkeen minulle neuvottiin FODMAP-ruokavalion mahdollisesti auttavan tähän ja sitä olenkin siitä eteenpäin noudattanut vähäisin tuloksin.

Verikokeiden tuloksetkin tulivat tänään ja olen täysin terve! Jotenkin kummasti tämä kivulias turvotus ja paha olo eivät kuitenkaan hävinneet maagisesti, vaikka tulokset sinällään positiivisia olivatkin. Minulta siis tutkittiin verestä mm. keliakian vasta-aineet, hormoneja, munuaiset, maksa, vehnän ja rukiin allergeenit, ym.

Lienen siis oireideni (ja täysin terveiden labratulosteni) perusteella matkalla kohti virallista IBS diagnoosia. Aiheesta lisätietoa etsiskellessäni törmäsin tähän foorumiin ja pikaisten lueskelujen jälkeen päätin liittyä - en selkeästikään ole yksin oireideni kanssa.

Tervetuloa Distracts! Näyttää hyvin todennäköiseltä, että tuleva diagnoosisi olisi tosiaan IBS. Meitäkin täällä on moneen lähtöön ja jokaisella ne oireet ovat hieman erilaiset kuin toisella. Toivottavasti saat täältä vinkkejä oireiden lievitykseen.

Kärsivällisyyttä sen ruokavalion kanssa. Ei se parissa viikossa vielä paljon ehdi vaikuttaa, muuta kuin kaasun muodostukseen. Suolen rauhoittumisen huomaa kuukausien mittaan, jos huomaa.

Hiljaa tässä ollaankin menossa eteenpäin. Tiedän atoopikkona ikävän hyvin, kuinka pitkä suo jonkin tällaisen parantaminen on.

Mielestäni on ollut kaikkein häiritsevintä, kuinka tottunut on tähän kurjaan oloon! Parin viikon aikana on ollut vain kolmisen "hyvää" päivää eikä tämä aika ole ollut mitenkään poikkeuksellista... Nyt siihen on vain alkanut kiinnittää huomiota ihan eri tavalla. Eihän ihmiselle jatkuva turvotus ja kipu voi olla normaalitila!

Sinällään mielenkiintoinen huomio, kun tuota fodmappia olen googlaillut ja sen suositeltuja ja vältettäviä ruoka-aineita: suositelluista aika monikin on muutenkin suuri suosikki ja moni inhokeista puolestaan löytyy vältettävien listalta. Voisiko olla, että ajan myötä pahaa oloa aiheuttavat tuotteet ovat muodostuneet inhokeiksi ja sen harvinaisen hyvän olon ruoka-aineet suosikeiksi?

Saattaahan tuo olla, vaikkakin viive syömisen ja vatsavaivojen välillä on sen verran pitkä, ettei niitä ehkä osaa alitajuisesti yhdistää. Joka tapauksessa onnekasta että noin on. En minäkään muuta kaipaa kuin ruisleipää.

distracts kirjoitti:
Mielestäni on ollut kaikkein häiritsevintä, kuinka tottunut on tähän kurjaan oloon! Parin viikon aikana on ollut vain kolmisen "hyvää" päivää eikä tämä aika ole ollut mitenkään poikkeuksellista... Nyt siihen on vain alkanut kiinnittää huomiota ihan eri tavalla. Eihän ihmiselle jatkuva turvotus ja kipu voi olla normaalitila!

Todella ei saa alkaa "tottumaan" vaan päiväkirja esiin ja kirjata ylös syömiset ja olotilat 15 min tarkkuudella niin kyllä se syyllinen löytyy huonoon ilmavaiva/kiputilaan jos kerta lekurit ei parempaanm pysty eli antavat vain puhtaat paprut eli olet terve, kun sairastat vain IBS ja mene kotiin... :-((

Heippa!

Tänään napsahti viimein diagnoosi ja googlailemalla löysin tämän foorumin. Aika sekava olo, vaikka arvasin että johonkin tässä päädytään oireiden kanssa. Parikymmentä vuotta siis vatsa oireillut ja viimeisen vuoden aikana mennyt ihan hurjaksi. Kamalia kramppeja ja hädän yllättäessä vessan ois syytä olla lähellä, muuten käy huonosti...  

Ikää 36 nyt ja tosiaan ravannut vuosia lääkäreillä. "Ihan normaalia" sanoivat aina. Kysyinkin viimeisimmältä lääkäriltä, että ihanko tosiaan on normaalia ripuloida housuun keskellä kauppakeskusta, kun ei vessaan ehtinyt  

Tervetuloa myLove77!

Hienoa, että foorumi löytyy jo googlestakin. Toivottavasti keskustelut auttavat sinuakin vähän kestämään oireidesi kanssa ja jaksamaan eteenpäin. Itselläkin alkaa olemaan jo 11-vuotta takana IBS:n kanssa, mutta viimeinen vuosi on ollut jo aika siedettävä.

On kyllä kurjaa miten useat lääkärit käyttävät vastaanotolla lauseita "tämä on ihan normaali vaiva", "tähän ei ole mitään hoitoa", jne. Lievityskeinoja löytyy ja omalla elämäntavalla voi oireita hallita. En jostain syystä itse ihan täysin niele sitäkään, etteikö näitä oireita voisi jollain konstilla kokonaan hoitaa poiskin, jos vain se oikeanlainen ruokavalio ja muu tervehtymistä tukeva asia saadaan toimimaan yksiin. Tuntuu että olen itsekin vasta puolivälissä ruokavaliokokeilua ja elämäntapamuutosta. Paljon olen jo tehnyt ja se on selvästi vaikuttanut oireiden vähenemiseen ja lieventymiseen.

Tsemppiä myLove77, ei IBS-diagnoosi mikään tuomio ole.

Hei täällä taas yksi naisihminen ilmoittautuu!

Ikää 27v, asuinpaikkana Vantaa, IBS:n oireita ollut vaihtelevasti ties kuinka kauan, ehkä jo yläasteesta asti? Muistan vaan välillä kärsineeni ihmeellisistä "vatsavaivoista", jotka koulun terkkari pisti aina stressin piikkiin, tai käski kokeilla että jos se olis se laktoosi.

Tilanne paheni moninkertaisesti pari vuotta sitten, kun kävin läpi hankalan avioeron ja stressitaso oli pitkään päivittäin tosi korkea. Sen jälkeen vatsaoireet on ollu lähes päivittäisiä ja rajoittaneet tosi paljon mun liikkumisia ja syömisiä. Oon kokeillu maitoallergiat, vehnäallergiat, käynyt akupunktiossakin.

Viime talvena menin itku kurkussa uuden työpaikan työterveydenhoitajalle, ja kerroin etten oo muutamaan päivään voinut pistää suuhuni muuta kuin mehua ja nyt alan olla aika väsynyt. Sen jälkeen sain työterveyden piikkiin käydä kaikissa tutkimuksissa ja ravitsemusterapeutilla ja nykyään noudatan FODMAP-dieettiä ja syön välillä Lopexia. Suurin apu oli ehdottomasti ravitsemusterapeutista!

Mahtavaa löytää tällainen paikka jossa voi avoimesti keskustella asiasta, lähimmät ystävät ja perhe asiasta tietää, mutta niin kuin tässä on monta kertaa todettu, ei sitä ymmärrä jos ei itse sairasta.

Hei myös mun puolesta

Nainen, 29v, IBS kiusannut noin 4 vuotta. Ihan kohta on se pakollinen tähystys (josta ei tietenkään mitään näy) että virallinen diagnoosi saadaan aikaan. Elän multistressaavaa elämää, teen siis väikkäriä ja suhteellisen raflaavasta aiheesta, josta koen että ihmiset kyselee aina asenteella "oikeastiko haaskaat elämäsi tällaiseen". Onneksi jo pikkuhiljaa työni on alkanut voittaa myös puolustajia.

Maha alkoi tosiaan reagoida Helsinkiin muuton yhteydessä (jossa en enää asu). Juhannuksena olin mökillä sukulaisten kanssa, ja se ensimmäinen oikeasti paha ripulikohtaus iski siellä. Sukulaiset nauroi kippurassa, että mitä sahtia olin vedellyt. Kolme olutta olin juonut. Ja mua ei pahemmin naurattanut, korvat punaisena pesin alusvaatteita saunalla ja mietin että eikö mun pitänyt olla aikuinen ihminen. Nooh, pikkuhiljaa aloin hoksata, mihin ruokiin suolireaktiot liittyivät, ja mulla se on suht pitkä lista (alkaen perunoista ja maissista ja loppuen rukiiseen ja kaaleihin). Jätin näitä pois ja aloin laihtua radikaalisti, tukkaakin lähti. Aloin ns. pakkokarpata, ja keho tottui siihen pikkuhiljaa. Nyt tiedän kyllä, mitkä ruoat tekee mitäkin kehossani, mutta pihkura kun vieläkin söisin mielelläni sipsejä tai popcorneja tai joisin Cokista. Eli aina kun sorrun, istun sitten vessassa kauhean itsesyytöksen kanssa, että miksi annoin taas houkutuksille periksi.

Ehkä tästä huomaa, että mulla on suhteellisen korkeat häpeän tunteet tämän taudin kanssa. Eli tämä foorumi on tosi iso asia mulle. Tiedän, että meitä on monta, mutta se psykologinen puoli on sellainen josta lääkäritkään ei oikein osaa neuvoa. Eli toivon, että tänne osallistumalla opin alentamaan itsekritiikkiäni ja vähän rentoutumaan ruoansäätelyn kanssa. Tervehdys kaikille ja iloista loppukesää  

Olen 22-vuotias naikkonen, ja vasta menossa lääkäriin kahden viikon päästä IBS:ä muistuttavien vaivojen takia. Suolistovaivoja ollut kuitenkin jo kauan, n. 4 vuotta sitten kärsin ensimmäisen kerran verenvuodosta ulostamisen yhteydessä, ja n. vuosi sitten minulla todettiin sisäinen haavauma eli pukama.

Olen kärsinyt IBS oireista reilun vuoden häiritsevästi. Oireina siis päivittäinen ripulointi. Aamuisin aina ripulia 3-5 vessakäynnin verran. Vuoden verran vain kitkuttelin, mutta sitten kävin puolisen vuotta sitten lääkärissä, jossa keskusteltuamme ja itse kokeiltuani totesin itselleni laktoosi-intoleranssin. Laktoositon ruokavalio auttoi aluksi, mutta ei poistanut oireita kokonaan. Nyt oireet pahentuneet sen verran (johtuen osittain ainakin flunssasta, jota sairastin juuri), että haluan vaivoilleni kunnon tutkimukset ja hoito-ohjeet. Olen nyt kaksi päivää noudattanut kutakuinkin IBS:n ruokavaliota syömällä vain "meille" suositeltuja ruoka-aineita, ja toivon niistä saavani edes hieman apua.

Inhottavaa tästä tekee, että tosiaan viime aikoina oireet olleet pahempia, ja pukamasta johtuvan verenvuodon vuoksi en voi edes käyttää imodiumia ym. ainakaan ennen lääkärin suostumusta.

Oireeni alkoivat siis lukio-ikäisenä, ja stressi ym. vaikuttavat aivan varmasti. Vielä kun saisi itsensä tasapainoiseksi ja rentoutuneeksi ihmiseksi, niin voisi vaivatkin ainakin helpottua. Suoliston temppuilun takia meni kuntosalijäsenyys penkin alle, kun en uskaltanut käydä jumpissa peläten mahan reaktioita. Myöskään aamutyöt eivät ainakaan tällä hetkellä itselleni sovi, koska suolisto toimii juuri aamulla. Ensi vuonna haluaisin kouluun, mutta masentaa jo nyt ajatus aamutunneista ja vatsavaivoista puhumattakaan koulun aiheuttamasta stressistä.

Täytyy kuitenkin toivoa parasta, onneksi itsellä ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä tämä ole! Tällä hetkellä on varmaan vain huonompi kausi.

Tervetuloa Jazka!

Aika jännää että monella on oireet alkaneet lukioikäisenä. Itselläni myös oli näin. Voisikohan olla opiskelun aiheuttamaa stressiä?

Kannattaa tosiaan mennä vaatimaan testejä ja kokeita lääkäreiltä, jotta asiaan saataisiin selvyys. On hyvä sulkea pois tulehdukselliset suolistosairaudet, varsinkin kun sinulla sitä verenvuotoakin on ollut, mikä todennäköisesti on kuitenkin ollut pukamaperäistä? Tuo on kuitenkin yksi asia mikä olisi hyvä tähystyksellä tarkistaa, koska kyseessä voi olla tulehduksellinenkin sairaus joka aiheuttaa ripulointia, eikä niinkään toiminnallinen vaiva. Tuon vuoksi tähystys on hyvä ottaa.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Moi, kaikille.
Oon 40 vuotias nainen. IBS:ää oon sairastellu 22 vuotta. Mun käännekohta elämässä oli noin 5 vuotta sitten kun luin Paula Heinosen kirjan Vihdoinkin Hyvä Olo suolisto kuntoon ruokavalion avulla.

Mun tämänhetkinen ruokavalio on sen verran tiukka, et helpompi luetella mitä voin syödä ku mitä en. Tästä johtuen tulee välillä sorruttuu ja syötyy sit mitä sattuu (niinkun just tänään) ja seuraukset on se, et tulee valvottuu öitä tosi myöhään kun vatsa kehittää ilmaa.

22 vuotta on jättäny mun elämään aikamoiset arvet. On paniikkihäiriötä, joka mukavasti ruokkii vatsan toimimattomuutta ja vatsan toimimattomuus ruokkii taas paniikkioireita.

Ihmiskontaktit ovat olleet tosi minimaalisia. 2 vuotta on käyty kongnitiivisessa terapiassa ja nyt oon saanut tukihenkilön, jonka kanssa aletaan tekemään näitä normaaleja asioita, kuten sählynpelaamista, kuntosalia ja yleensäkkin hengailua ihmisten parissa. Vaikka vatsa jo pelaa suht koht hyvin, niin se pelko (kaasun päästely yleisillä paikoilla) on sen verran kova, et kaikki normaalit ihmiskontaktit on mulle äärimmäisen vaikeita. Hirvee halu tutustuu ihmisiin, mut sit tää sairaus estää sen =(

Oon niin monta kertaa yrittäny ulkopuoliselle kertoo minkälaista elämä tän sairauden kanssa on, mut ei ne ymmärrä. Ne vaan kertoilee kuinka niitäkin pierettää (kerran, kaks vuodessa tyyliin) ja kertovat et sehän on ihan normaalii, kaikki pieree.  
Mitä tohon voi enää sanoo ku et niin, olinpas tyhmä kun en tota oo tajunnu =))

Onnekx löysin nämä sivut, niin kerrankin voi jutella asioista oikeilla nimillä. Mahtavaa !