Antibioottikuuri ja IBS?

"In immuno-compromised patients, Candida species may enter the blood and spread to various areas in the body. Candida may cause a meningitis, most often in premature neonates, or as a surgical complication. Diagnosis is made by gathering a large amount of cerebrospinal fluid (CSF) to grow in a lab culture."

http://neurology.about.com/od/ID/a/Fungal-Infections-Of-The-Nervous-System.htm

Löysin tällaisenkin:

MITÄ FLUCONAZOL HEXAL ON JA MIHIN SITÄ KÄYTETÄÄN
Fluconazol HEXAL on sienilääke, joka kuuluu triatsolisienilääkkeisiin.
Fluconazol HEXAL -kapseleita käytetään:
Hiivasienen aiheuttamien sieni-infektioiden hoitoon, etenkin kun:
•sieni-infektion aiheuttajana on Candida –sukuun kuuluva hiivasieni, joka aiheuttaa tulehduksen
sisäelimissä, mukaan lukien:
◦ verestä osoitettu hiivasieni
◦ Candidan leviäminen yhteen tai useampaan elimeen
◦ muut hiivasienen aiheuttamat infektiot elimistössä
◦ mahdollisesti henkeä uhkaava tulehdus etenkin riskipotilailla, kuten
vatsakalvontulehdus.
http://www.laakeohje.fi/files/1267793106571_fisv.pdf

Ja:

Fluconazole Claris
–infuusioneste on tarkoitettu sieni
-infektioiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.
Flukonatsoli on triatsolijohdoksiin kuuluva sienilääke, jota käytetään alla mainittujen sieni-infektioiden hoitoon. Flukonatsoli vaikuttaa estämällä sienen kasvua.
Aikuiset
- koko kehon sieni
- infektioiden hoitoon
- kryptokokkimeningiitin (aivojen sieni-infektio) hoitoon
- suun, nielun, ruokatorven, hengitysteiden ja keuhkojen limakalvojen
vaikeiden sieni-infektioiden hoitoon, silloin kun suun kautta annettava hoito ei sovi
- kandidan aiheuttamien sieni
- infektioiden ennaltaehkäisy potilailla, joilla on neutropenia (valkoisten verisolujen vähäinen määrä) luuydinsiirron takia.
http://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/humpil/3/11656603.pdf

Ja:
"Suun kautta otettuna amfoterisiini B ei sanottavasti imeydy, ja
systeemisten sieni-infektioiden hoidossa se annetaankin infuusiona
laskimoon." http://www.medicina.fi/fato/56.pdf

Enkä tietenkään itsekään suosittele kenellekään minkäänlaista hiiva-kuuria, jollei ihmisellä ole monia siihen viittaavia oireita, eikä lääkärit suostu löytämään oireille selitystä. Täytyy tottakai kuunnella itseään, ja ärtynyt vatsa pitäisi ensin hoitaa parempaan kuntoon. Itselläni pahat IBS-oireet ovat helpottaneet vuosia sitten, mutta on yhä jotain.

Niin, tietenkin immuunijärjestelmän romahtaminen altistaa mikrobeille aivan eri tavalla. Hiivat ja muut sienet kyllä infektoivat aivan kuten bakteeritkin, mutta normaalisti immuunipuolustus pitää kehon sisällä hyvin pintansa niitä vastaan. Immuunijärjestelmän pettäessä ihmistä vaivaavat monet hengenvaaralliset infektiot ja potilaan henkeä yritetään pelastaa silloin lääkityksin. Mutta ei ole mielekästä epäillä, että kantaa hiivainfektiota sisäelimissään, jos ei ole vakavasti sairas. Ja nimenomaan pitää kuunnella niitä lääkäreitä näissä asioissa, ei diagnosoida itselleen hiivaifektiota sen perusteella mitä jotkut kirjoittavat nettiin.

Ei varmasti kannatakaan yleensä itsediagnosoida, mutta lääkäreistä en ole kokenut olevan mitään apua. 9 vuotta on pitkä aika olla koko ajan uupunut, vatsaoireinen ja sitten nivelkivut päälle ilman selitystä. Lääkäreistä olen saanut kuvan, ettei voi vähempää kiinnostaa. Kukaan ei ole edes ehdottanut mitään hiivaan tai muuhunkaan liittyvää. Sitten on tyhjän päällä... on siirryttävä itsehoitoon. Kokeiltava, mistä apu löytyy. Ja ilmeisesti, kun näitä hiivasivustoja on näin paljon, hiiva oireiden takana on tuskin tuulesta temmattu. Olihan IBS ja fibromyalgiakin tuntemattomia länsimaalaiselle lääketieteelle. Uskon, että syyt näihin sairauksiin liittyvät nykyaikaisiin ravintotottumuksiin.

Eikä hiivan tarvitse olla levinnyt kaikkialle aiheuttaakseen väsymystä. Riittää, että sitä on liikaa. Itse en halua odottaa, että olen vakavasti sairas, jotta saan lääkäreiltä apua. Nykyruokavaliota pidetään kehon happamuutta lisäävänä. Happamessa ja hapettomassa sienet viihtyy.

En jaksaisi enää väitellä asiasta. Halusin vain jakaa tietoa niille, joilla on vastaavia ongelmia kuin minulla. Tänään pitkästä aikaa tuntuu kevyeltä ja suht normaalilta. Maahaakaan ei korvenna. Aloitan tänään sen kuurin, vaikka pelkkä ruokavalio ja greipinsiemenuute ovat jo tuottaneet muutosta.

Tässä esimerkkitapaus (eri aiheeseen liittyen) siitä, kuinka länsimainen lääketiede on joissain asioissa lapsen kengissä, ja esim. ayurveda pystyy tuottamaan tuloksia. http://kookoshuone.fi/

Ei ole länsimaista lääketiedettä. Lääketiede on samaa idässä ja lännessä. Kaukoidässä perinteisillä uskomuslääkintämenetelmillä on vahvempi asema kuin lännessä, mutta ne eivät sielläkään ole lääketiedettä.

Minä en suinkaan väitä vastaan sinua kiusatakseni, vaan siksi, että mielestäni sinulle ja muille samoin oireileville olisi enemmän apua ajan ja energian käyttämisestä muihin asioihin. Fibromyalgia ja IBS ovat tunnettuja oireyhtymiä, ja vaikkei niiden syistä ollakaan vielä varmoja, niille on lääketieteellisiä teorioita. Hiivasyndrooma sen sijaan vaikuttaisi olevan puhtaasti uskomuspohjalla ja suuri osa siihen liittyvästä informaatiosta on lääketieteellisesti ja biologisesti katsoen virheellistä. Koetut oireet ovat varmasti todellisia, mutta se, että lujasti uskoo niiden johtuvan elimistöä valtaavasta hiivasta, vain haittaa toimivien hoitokeinojen löytämistä.

Luultavasti kyse on pitkälti IBS:stä ja fibromyalgiasta. Niihinhän ei parantavaa hoitoa ole, mutta ruokavalio helpottaa IBS:ää ja fibromyalgiassa kipukynnyslääkitys auttaa paljon. Mahdollisesti joillain mukana voi olla paniikkihäiriötä tai yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, joita taas hoidetaan mielialalääkkein. Ja melko varmasti mukana on psykosomaattista oireilua, joka johtuu muiden oirekuvauksista. Tässä siis on haittaa siitä, että uskoo omaavansa saman sairauden kuin monet muut, vaikka todellisuudessa eri ihmisillä voi olla "omasta takaa" ihan erilaisia oireita.

Siitähän ei ole haittaa, jos syö haitattomia yrttejä ja kokee niistä olevan apua. Haittaa on siitä, jos uskomuksen takia jää paremmin auttavat keinot löytämättä.

On ihmisiä, jotka huokaisevat helpotuksesta kun saavat jonkin diagnoosin, syyn oireilleen. Olisin itsekin sitten, jos siitä seuraisi se, että ongelmaa voidaan alkaa hoitaa - eikä hoideta väärää sairautta. On ehkä tyhmää sanoa näin IBS-keskustelupalstalla, mutta en itse pidä IBS:ää paljon minään diagnoosina, koska on liian epämäärinen. Lisäksi se kuulostaa omalla kohdallani nopeasti tekaistulta diagnoosilta, kun lääkärit eivät Intiasta peräisin olevia suolistovaivojani kyenneet hoitamaan. Voihan se teidän muiden kohdalla olla ihan ok diagnoosi. Itse uskon, että oireiluni takana on jokin selkeä syy. Olen nimittäin aina ollut fyysisesti terve sitä ennen, mutta sen jälkeen en.

Toisaalta vaikuttaa vahvasti siltä, että keskusteluumme vaikuttaa voimakkaasti maailmankuvaan liittyvät erot. En ole terveys-hihhuli, mutta fakta on, että suomalaisen lääkärin määräämä antibiootti ei tehonnut millään tavalla parasiitteihini tai oireisiini. 2-3-viikon kuuri Slippery Elmiä taas tehosi. Tuon kuurin jälkeen olen pystynyt syömään normaalisti kaikkea. Sitä ennen maha oli kuin potkupallo parista pavun varresta, ja vesiripuli parin viinilasin jälkeen. Kasvikset eivät sulaneet. Olin hyvin ruokarajoitteinen. Pystyin syömään vain pastaa ja leipää (eli hiilihydraatteja, joista hiiva tykkää). Kirjoitin tästä Slippery Elmin vaikutuksesta myös lääkärilleni sähköpostia, johon hän vastasi kiittäen tiedosta.

Tuossa tapauksessa a) antibiootti ei tehonnut, vaikka lääkäri uskoi/toivoi sen tehoavan

b) "uskomuslääke" luonnontuote tehosi, vaikken itse todellakaan odottanut mitään parannusta

Lääkkeet ovat myöskin luonnosta peräisin, joten en vetäisi kovin jyrkkää rajaa luonnonlääkitsemiselle ja kemian teollisuudelle, joka vain nappaa aineista sen spesifin yhden asian.

En ole tiede-uskovainen. Tieteellä on rajansa. Se, mikä vaikuttaa tänään todelliselta, muuttuu huomenna epätodeksi, kun joku keksii jotain muuta.

Länsimaalaista lääketiedettä kritisoidaan syystä siitä, että se hoitaa useimmiten oireita, muttei syytä. Lääkärien käytös puhuu usein siitä, että odotellaan kunnes oireeni tulevat niin pahoiksi, että näkee päällepäin, mikä sairaus on, ja sitten hoidetaan oireita, mutta sille syylle ei enää kyetä mitään. Vähän aikaa sitten oli uutinen, jossa sanottiin länsimaalaisten ihmisten 3. suurin kuolinsyyn olevan hoitovirhe.  (En kuitenkaan pelkää oireiluni takana mitään kuolemanvakavaa olevan.) http://www.iltalehti.fi/terveys/2014012517973920_tr.shtml

Nämä uskomushoidot eivät minusta ole sen kummemin uskomushoitoja kuin lääketiedekään. Varsinkin jos luonnonlääkintä perustuu aikojen kuluessa saavutetulle perimätiedolle - eli on testattu ihan elävässä elämässä vaikkakin ilman laboratoriota. Lisäksi jos hoitomuodot ja alan lääkärit kykenevät tunnistamaan ja hoitamaan sairauksia jo ennen, kuin ne ovat siinä vaiheessa, että mitään ei voida tehdä, on minusta vain henkilön ja hoitotavan kyvykkyyttä.

Psykosomaattisia oireita on olemassa. Se, mistä voi päätellä olevan psykosomaattista, on vaikeaa - etenkin lääkärille, joka tapaa sinut 20 min. Itselleni nivelkivut+voimakas väsymys alkoivat kerran parhaan ystäväni seurassa kaupassa joululomalla: tilanne oli siis miellyttävä, turvallinen ja ei-stressaava. Silloin aiemmin kun kärsin voimakkaista vatsaoireista muutenkin, niin huomasin kerran, että stressaavassa tilanteessa mahani tuli todella kipeäksi. Slippery Elm-kuurin jälkeen en ole sellaista kokenut. Vatsan tila vaikuttaa, mutta jos vatsa on pahassa kunnossa, myös mielen tila voi vaikuttaa pahemmin vatsaan, kuin ei-sairastavan vatsan omaavaan henkilöön. Yhdellä viikolla töissä meinasin nukahtaa jokaisen ruokailun jälkeen työpaikan sohvalle, mikä oli noloa, kun siitä huomautettiinkin (hiivan oire).

Nykytietämyksen mukaan ISB:hen ja fibromyalgiaan ei ole hoitoa. Tilanne voi muuttua milloin vain.

Mutta tämä usko tieteeseen -keskustelu ei varmaankaan kuulu tähän ketjuun.

Yksi asia olisi kyllä minusta mukava: kun sanot että jokin hiivasyndroomassa on biologisesti tai tieteellisesti väärin, niin perustelisitko, mikä ja miksi on väärin. Jos hiiva voi olla vatsassa, veressä ja jopa aivoissakin, niin miksei se voi olla jossain siinä välissäkin matkalla aiheuttamaan vakavia sairauksia, jos siihen ei puututa?

Olen itse kokeilemassa hiiva-dieettiä. Jos se ei auta, totean, ettei kyse ollut siitä, ja jatkan muiden asioiden tutkimista. Jos se taas auttaa, minulle on aivan sama, oliko se hiiva vai joku muu bakteeri, jolle aiheutin tällä häädön. Lääkäreitähän ei ole kiinnostanut tai he eivät ole kyenneet löytämään selitystä. Viimeisestä tapauksesta sanoisin, ettei vaivautunut ajattelemaan ollenkaan. Luki vain lääkeselosteesta, että: "antibiootti ei aiheuta nivelkipuja. That's it." Luulisi, että tieteestä kiinnostunut olisi hieman utealiaampi löytämään ratkaisuja ongelmiin. Leipälääkäreitä tuntuu olevan liian paljon.

susanna_q kirjoitti:
Olen itse kokeilemassa hiiva-dieettiä. Jos se ei auta, totean, ettei kyse ollut siitä, ja jatkan muiden asioiden tutkimista. Jos se taas auttaa, minulle on aivan sama, oliko se hiiva vai joku muu bakteeri, jolle aiheutin tällä häädön. Lääkäreitähän ei ole kiinnostanut tai he eivät ole kyenneet löytämään selitystä. Viimeisestä tapauksesta sanoisin, ettei vaivautunut ajattelemaan ollenkaan. Luki vain lääkeselosteesta, että: "antibiootti ei aiheuta nivelkipuja. That's it." Luulisi, että tieteestä kiinnostunut olisi hieman utealiaampi löytämään ratkaisuja ongelmiin. Leipälääkäreitä tuntuu olevan liian paljon.

Indeed Susanna. On kai hieman liiallista olettaa, että jokainen lääkäriksi itsensä lukenut olisi kiinnostunut lääketieteestä tai tällaisista mysteereistä kuin ibs. Meitä kun on kahteen junaan, niitä jotka käyvät töissä pelkän rahan takia ja niitä joille se oma työ oikeasti merkitsee jotain. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen kastiin.

Ja olet kyllä susanna siinäkin mielestäni oikeassa, että ÍBS ei ole edes mikään varsinainen diagnoosi ja sen aiheuttajat voivat olla jokaisella erilaiset. Ärtyneeksi suoleksi diagnosoidaan usein kaikki selvittämättömät vatsavaivat ja hoitokeinoja ei potilaalle tarjota. Tosin onhan näitä Esan kaltaisia jotka ovat taas saaneet lääkäriltä asianmukaista hoitoa ja kiinnostusta, mutta valitettavasti nämä tuntuvat olevan aivan murto-osa siitä mitä palvelua meistä suurin osa on saanut vastaanotoilla.

Kyllä varmasti Suomenkin maasta löytyy niitä lääkäreitä joita tämä mysteeri kiinnostaa ja jotka ovat yrittäneet sen eteen myös jotain tehdä, mutta tuntuu että heitä on aivan liian vähän. Hoitokeinot tähän tosi yleiseen vaivaan olisi jo kehittyneet todella paljon, jos lääkäreillä sitä intoa olisi ko. sairautta kohtaan.

Vai voisiko olla jopa niin, että meillä, joilla se Vi-Siblin ja makeisten vähentäminen ei ole auttanut, onkin jokin aivan muu sairaus kuin ibs? Itse olen miettinyt suuresti että itselläni oireiden syy olisi enemmänkin hormoonitasolla, kuin ihan suoliston bakteeristossa tai hermoissa. Tiedä sitten.

p.s. tsekkaa susanna pm

Niin, IBS tosiaan diagnoosina tarkoittaa "muista kuin testeissä näkyvistä syistä johtuvat suolistovaivat". Kukaan ei tiedä onko se yksi sairaus vai useita. Yhden, minusta aika fiksun teorian mukaan, kyseessä on neurologinen, hormonaalinen ja suolistobakteereihin liittyvä oireyhtymä, jossa häiriö vahvistaa itseään syklisesti, ja sen alkusyy voi olla missä kohtaa vaan, vaikka lopputulos on sama.

Meillä on luultavasti erilainen maailmankuva. Mutta sehän ei ole mikään kommunikaation este, vaan päin vastoin syy kommunikoida enemmän. Minä en luokittele ihmisiä hihhuleiksi, hörhöiksi, tiedeuskovaisiksi tms. vaan koitan suhtautua kulloinkin käsiteltävään asiaan vain siltä pohjalta, mitä on sanottu. Minua voi kyllä nimitellä reduktiiviseksi fysikalistiksi jos haluaa. Toki toivon, ettei kukaan olisi tiedeuskovainen. Jos suhtautuu tierteeseen uskon asiana, silloin ei ymmärrä ollenkaan, mitä tiede on. Tiede on keino vältää uskomusten todellisuutta hämärtävä vaikutus.

Se on tärkeää ymmärtää, että lääkärit eivät tee lääketiedettä. Lääketiedettä tekevät tutkijat. Lääkärit ovat ammattilaisia, jotka käyttävät työssään lääketieteen käytännön sovelluksia. Lääkäreitä on monenlaisia, kuten Rauni-Leenasta ja Pekka Reinikaisesta huomaamme. Jos lääkärin kanssa ei yhteistyö suju, se on syy vaihtaa lääkäriä, ei syy kokeilla "vaihtoehtohoitoja". Se hoito, mikä ei ole lääketiedettä, on uskomusta. Se ei perustu tietoon vaan kokemus- ja uskomusperäiseen mielipiteeseen. Joskus se voi olla oikea - pajun kuori alentaa kuumetta, joskin lääketehtaan tuotteena sama aine on huomattavasti vähähaittaisempi. Joskus, aika usein, todellista vaikutusta ei ole lainkaan - homeopaattisilla valmisteilla ei voi olla minkäänlaista vaikutusta. Ja joskus vaikutus on pelkästään negatiivinen, kuten nyt vaikka suoneniskennässä. Ilman tiedettä uskomus näiden "vaihtoehtohoitojen" tehosta perustuu muiden kertomuksiin, jotka ovat hyvin epäluotettavia. Ihminen on todella huono arvioimaan subjektiivisesti saamaansa hoitoa. Halu uskoa ja plasebovaikutus painavat niin paljon.

Noita virheitä ovat esimerkiksi mainitsemasi rihmojen kasvu elimistöön. Hiivat ovat nimenomaan yleisnimitys yksisoluisille sienille. Ne eivät kasvata rihmoja. Käsittääkseni uskomuksiin kuuluu myös, että hiivalla kohotetusta leivästä tulee hiivaa elimistöön. Jokainen hiivasolu kuolee uunissa. Kaikessa mitä syömme on toki elävää hiivaa, joka on peräisin pääasiassa käsistämme ja suustamme.

Yksi sairaus unohtui listalta. Eräs usein hiivasyndroomaksi luultu sairaus on CFS, krooninen väsymysoireyhtymä. Se on myös hyvin läheistä sukua fibromyalgialle, mutta siinä uupumus on voimakkaampaa. Tutustupa:
http://cfs.gehennom.org/

Joskus kokemus voi olla tiedettä parempaa.

Hiivasta ja rihmoista:
"Vaginan hiivasienikolonisaatiota esiintyy keskimäärin 4-8 %:lla oireettomista fertiili-ikäisistä naisista. Hiivasienivaginiiteista 85-90 % on Candida albicansin aiheuttamia. Toiseksi yleisin on Candida glabrata. Candidan itiöt pystyvät tarttumaan epiteelisoluihin ja sen tekemät rihmat voivat tunkeutua epiteeliin. Rihmojen muodostumiskyky on hiivasienen virulenssitekijä, muita ovat erilaisten entsyymien, toksiinien ja alkoholien muodostuminen. Hiivasienikolonisaatio lisää oireellisen vulvovaginiitin riskiä. Tunnettuja riskitekijöitä ovat laajakirjoiset mikrobilääkkeet, raskaus, ehkäisytablettien käyttö, sokeritauti sekä häiriöt soluvälitteisessä immuunivalvonnassa. Laajakirjoiset antibiootit lisäävät hiivasienitulehduksen esiintyvyyttä hävittämällä normaaliflooraa. Estrogeeni edistää hiivasienen tarttumista epiteelisoluihin ja sen kykyä tehdä rihmoja. Tämän takia esimerkiksi raskaus ja ehkäisytablettien käyttö lisäävät hiivasienen esiintyvyyttä. Hiivasienen aiheuttaman vulvovaginiitin tavallisimpia oireita ovat kutina, virtsakirvely, introituksen ja vaginan limakalvojen turvotus ja kirvely. Hiivasieniperäiseen vulviittiin voi liittyä aristavia fissuuroita tai haavaumia. Valkovuoto on tyypillisesti kokkareista. Sytolyysi tulee muistaa erotusdiagnostiikassa." http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Gynekologiset_tulehdukset

Minua ei henkilökohtaisesti haittaa uskomukset, koska en ota mitään tässä maailmassa täysin tosissaan, siis 100%:sti, vaikka olen suht vakava ihminen. Muualla törmäämiini keskusteluihin laadullisesta ja määrällisestä tutkimuksesta, sekä siitä, kumpi on parempaa/arvokkaampaa, lähinnä naurattaa minua.

Homeopatiasta minulla 3 esimerkkiä.
a) löytökissani ei ole koskaan halunnut tulla syliin. Se on yli 15 v. ja ollut minulla 12 vuotta. Kesällä annoin sille homeopaatin määräämää homeopaattista lääkettä. Kerroin kissan traumaattisesta vaiheesta, jolloin sen löysin (tämä ei ollut syy, miksi sen vein homeopaatille). Kissa on nyt alkanut tulla syliin, sekä sänkyyni - ja se ei ole tehnyt kumpaakaan 12 vuoteen - siis koskaan ollessaan minulla. Kissa tuskin tajuaa, että se on saanut homeopaattista ainetta. (Vein kissani homeopaatille, koska toinen niistä sai rokotusvaurion.)
b) kaverini oli kissoille allerginen. Hän sai homeopaattista siedätyshoitoa. Samana kesänä hän sai 2 kissaa, joista toisen kanssa nukkuu nykyisin siten, että kissa nukkuu tyynyllä, jolla kaverini pää on.
c) parhaan ystäväni kaveri joutui vakavahkoon auto-onnettomuuteen, jonka jälkeen hänellä oli kipuja, jotka estivät työssäkäynnin. Tätä jatkui vuosia, jonka aikana hän etsi apua kaikista mahdollisista erilaisista hoitomuodoista. Saksassa näitä on paljon enemmän tarjolla kuin Suomessa. Lopulta hän meni homeopaatille, mutta ihme kyllä, homeopatia vihdoin auttoi. Tuskin kenellekään tulisi mieleen, että homeopatia auttaisi fyysisiin vammoihin/kipuihin auto-onnettomuuden jälkeen. Näin vain kävi.

En usko, että homeopatia aina auttaa, mutta jostain syystä se myös toisinaan auttaa. Etenkin jos on hyvä homeopaatti.

Kroonista väsymysoireyhtymää olen myös joskus miettinyt, ja siitä lukenut. Oma ongelmani vain on se, että pystyn ajallisesti paikallistamaan oireiden alun niin selvästi Intian matkaan. En siis koe IBS:ää enkä väsymysoireyhtymää lopullisena diagnoosina omalla kohdallani.

Uskon, että monille ihmisille suotakoon lepo, jonka he tarvitsevat kroonisessa väsymyksessä. Itseäkin joskus huvittaisi heittää hanskat tiskiin, mutta olen päättänyt taistella hieman.

Tämä kommentti tuolta CFS-sivujen tarinoista pulpahti silmään. Mistä tällainen lääkärien toiminta johtuu? Toivottavasti opettajille ja lääkäreillekin tullaan tulevaisuudessa tekemään psykologiset testit pääsykokeissa.

"Riikan 25 ikävuodesta lähes puolet on kulunut sairastamiseen ja lääkäreillä ravaamiseen. Hän keksisi varmasti parempaakin tekemistä. Hän ei inhoa mitään niin paljon kuin lääkäreitä ja näkee painajaisia käynneistä, joilla häntä nöyryytetään. Se ei ole ollut mitenkään harvinaista. Vieläkin lääkärit suhtautuvat häneen alentuvasti, kuin lapseen. Diagnoosin saamiseen meni yli kymmenen vuotta." http://cfs.gehennom.org/?riikka

Hiivojen anatomiasta tässä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiivat
Suurempaa mielenkiintoa minulla ei ole niihin perehtyä, joten jos jossain sanotaan että hiivatkin muodostavat rihmoja, olkoon niin minun puolestani.

Niin, homeopatiassa auttaa se, että joku kuuntelee myötätuntoisesti, sekä henkilön usko, että hänen saamillaan puhdistetulla vedellä ja sokeripillereillä on jokin vaikutus. Jos sitä nimitettäisiin rehellisesti "maksulliseksi keskustelutuokioksi pätevöitymättömän henkilön kanssa", minulla ei olisi mitään sitä vastaan. Mutta itse homeopatian teoreettinen perusta on niin uskomattoman typerä, että jokainen täysipäinen varmasti siihen tutustuessaan tajuaa, ettei siinä voi olla mitään perää. Periaatteisiin kuuluu esim. että lääke on sitä vahvempaa, mitä enemmän sitä laimennetaan. Jos tuo pitäisi paikkansa, ihmisten virtsasta peräisin olevat lääkejäämät olisivat muuttaneet valtameret supertehokkaaksi lääkkeeksi kaikkeen. Kuten Sannallekin sanoin, homeopaatilla voi olla kokemuspohjaista osaamista, josta on ihan oikeaa hyötyä. Mutta se osaaminen ei ole peräisin homeopaatin koulutuksesta, mitä sillä ikinä tarkoitetaankin, vaan henkilön omasta kokemuksesta. Yhtä hyvin neuvot voivat olla aivan kelvottomia. Minkäänlaista pätevyyttä homeopaatin tittelin käyttäminen ei edellytä. Niin ja kyllä kissakin tulee hyvälle mielelle kun se saa huomiota, ja useimmat sairaudet onneksi paranervat, vaikkei niitä hoidakaan.

Hiivasyndroomasta on asiallista infoa tässä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00218

Mun oma käytös kissaani kohtaan ei ole muuttunut. Olen aina huomioinut, ja pyytänyt tulemaan sohvalle tai sängylle viereen: ei ole tullut. Nykyisin tulee syliinkin, makaa ja nukkuukin päälläni - aina välillä.

Tuo terveyskirjaston teksti on selkeästi asenteellinen.

"Ohjeiden antajan intresseistä riippuu, mitä lisäravinteita hän suosittelee pelkän ruokavalion lisäksi. Lisäravinteet tietysti maksavat, usein suuria summia." ja "Lisäravinteista tuskin on hyötyä, toisaalta rahan menetystä lukuunottamatta tuskin haittaakaan."

Aivan kuin lääketeollisuuden lääkkeet eivät maksaisi. Lisäksi netistä löytää tuotteita pilkkahintaan. Usein hiivasyndroomasta kirjoittavat ihmiset (foorumeille, blogeihin), joilla ei ole myyntivoitot mielessä eikä suhteita luonnonlääkkeiden valmistajiin, toisin kuin lääkäreillä lääkefirmoihin. Väsymysoireyhtymää käsittelevillä sivuilla oli paljon luonnonlääkkeitä listattuna oireyhtymän hoidossa.

Tässäkin voisi taas tehdä oman postauksen tälle aiheelle kun näyttää nyt menevän jo vähän offtopikiksi.

Mua huvittaa tuo että homeopaatilla käynnin hyvät vaikutukset perustuisivat muka johonkin saatuun empatiaan. Naurattaa ihan kun mietin omaa homeopaattiani. Hän ei ehkä ole se kaikkein empaattisin tai edes sosiaalisin tapaus, enemmänkin voisin kuvailla häntä neroksi. Yhdelläkään käynnillä keskenämme ei pahemmin ollut mitään erityisempää keskustelua, ja jos sitä oli niin se oli aika pintaa. Käynneillä istuin vaan hiljaa ja annoin hänen häärätä hoitojensa kanssa ja aina sen tunnin käynnin jälkeen olo oli mahtava. Olen käynyt hänen luonaan myös muiden kuin suolistosyiden takia, mm. käsien puutumisen ja niskakivun takia, jonka hän sai hoidettua pois parissa sekunnissa, ilman keskustelua.

Muistan selkeästi istuneeni siellä kellarikerroksen hoitohuoneessa vähän jännittyneenä ja ehkä vähän jopa ahdistuneena, koska koskaan ei voi tietää mitä hoitoja saan, akupunktiokin tulee aina vähän puun takaa. Omalla kohdallani ei ainakaan voi siis mistään empatiansaamisesta puhua siinä suhteessa että pelkkä tunne siitä että joku ymmärtää olisi auttanut tai että keskustelu olisi sen kaltaista että se voisi jotenkin hoitaa jotain oiretta. Kävin myöhemmin ihan psykoterapeutilla ja voin sanoa että siellä sitä hoitoa vasta keskustelulla sai ja sen vaikutukset olivat todella rentouttavat, ilman lääkkeitä.

Oletko Esa koskaan käynyt homeopaatilla? Ehkä kannattaisi käydä kerran niin tietäisit mistä puhut. Toki en väitä että kaikki Suomen homeopaatit ovat samanlaisia kuin omani. Onhan myös niitä ihmisiä jotka ovat ottaneet itselleen homeopaatin tittelin ilman mitään ymmärrystä siitä, miten ihmisen keho ja mieli toimii. Otetaan titteli vaan rahanansaitsemisen takia ja syötetään valmisteita vaan niin paljon kuin vain sielu sietää ihmisille, turhaan. Mielestäni oma homeopaattini ei ole pelkkä homeopaatti, vaan hän ymmärtää sairauksia ja ymmärtää myös niihin tarjotut hoidot. Kiinnostus ihmisen kehon toimintaan kokonaisuutena näkyy ja nimenomaan se tieto ruokavalion vaikutuksista eri sairauksiin.

Kirjoitin Sanna sulle vastauksen omalle seinälleni, kun en osaa käyttää tätä...

En tule koskaan käymään homeopaatilla. En halua osallistua sellaisen toiminnan rahoittamiseen. Mutta mielenkiintoinen tuo kuvauksesi, kiitoksia. Jään päivittämään näkemystäni homeopaattien toiminnasta ja siitä, mihin asiakkaan kokema teho todellisuudessa perustuu.

Niin, terveydenhuollossa on ongelmansa, jotka todellakin osin johtuvat lääketeollisuuden hieman liian suuresta vaikutusvallasta, mutta kaikkein eniten huonosta politiikasta, jota viime vuosikymmenet on harjoitettu. Terveydenhuollon ongelmat eivät kuitenkaan millään lailla tee hyväksyttävämmäksi sitä ihmisten herkkäuskoisuuden hyväksikäyttöä, jota kutsutaan "vaihtoehtohoidoiksi".

Törmäsin tällaiseenkin asiaan netissä: "Yllätyksekseni ko. kurkkulääkäri sanoi, että hän on tutkinut hiivan liikakasvua kurkun alueella refluksikoilla, mutta sanoi ettei ole uskaltanut asiasta mitään julkaista, koska hiiva nyt on asia, josta kovasti tapellaan. Hänen mukaansa suurella osalla hänen tutkimistaan refluksipotilaista on hiivan liikakasvua kurkussa." http://www.refluksi.fi/keskustelu.html/11774?p=&c=0

Ilmeisesti hiiva aiheuttaa lääkärikunnassakin ristiriitoja. Onneksi tuo lääkäri katsoi potilaitaan suoraan (eikä lääkärikirjan läpi) ja näki hiivakasvuston. Toinen asia on, miksi juuri refluksitaudin omaavilla on tuota. Voisiko jopa olla, että lähes kaikilla vatsatautisilla on myös hiivaa kaiken muun ongelman kylkiäisenä?

Kyllä minullakin on ollut hiivainfektio kurkussa. Se hoidettiin pois lääkkeillä. Hiivainfektiossa hiiva runsastuu liiaksi siellä missä sitä aina on muutenkin. Happolääkitys altistaa hiivainfektiolle kurkussa, ruokatorvessa, pahimmillaan vatsalaukussa ja suolen alkupäässä asti. Onneksi sekin on sentään harvineista. Hivaa on aina kaikilla limakalvoilla ja iholla. Ja se voi poikkeusoloissa runsastua niin paljon, että aiheuttaa oireilua. Ei siinä ole mitään mystiikkaa, terveydenhuollossa hiivainfektiot tunnetaan hyvin ja diagnosoidaan helposti.

Niin kyllä kandidoosi ihan tunnettu sairaus on. Toinen juttu on, osataanko sitä epäillä esim. närästyksen yhteydessä. Saattaa jäädä huomaamattakin.

Välitiedote originaali-aiheesta eli nyt nenäontelot reilut 10 x punkteerattu sekä 3 kertaa leikattukin joten sen siitä saa kun IBSläinen alkaa syödä antibiootteja flunssan jälkeen niin menee yläpääkin sekaisin ... ;-D

Hohhoijaa, taas mennään.

Viime kirjautumisesta onkin aikaa kuukausia, joten on tultava toteamaan että tämä IBS näyttää tosiaankin olevan minulle aikamoinen kausittainen juttu, mutta tällä kertaa taitaa antibiooteillakin olla vähän syytä asiaan.

Jouduin syömään antibioottikuurin hiljattain 12 vrk. ajaksi Siprion-nimistä antibioottia. Kuurin loppupuolella alkoi esiintymään vasemman alavatsan kipuja nimenomaan paksusuolen kohdilla ja ummetus palasi osaksi elämää. Lopetin antibiootit muutamaa päivää vaille kahta viikkoa oireiden ilmaannuttua.

Lääkärissä taas hypättiin pariin kertaan verikokeissa ilman mitään sen kummempia selityksiä. Ummetus jäi päälle näiden kuurien jälkeen ja tällä kertaa lääkäri oli sitä mieltä että tuo antibiootti vaikutti jotenkin suoliston omaan bakteeristoonkin, johon käski syödä maitohappobakteereita tilanteen tasaamiseksi.

Tuo Siprion-antibiootti on fluorokinolonipohjainen lääke, jossa voi olla aivan kauheita sivuvaikutuksia. Pelkäsin paksusuolen tulehdusta aluksi kipujen ynnä muiden vaivojen jäljiltä, mutta verikokeet olivat puhtaat ynnä muuta sellaista. Hiljalleen maitohappobakteereilla vatsa on saatu jotenkin kuntoon, mutta näen ihan selvän yhteyden noiden antibioottien ja tämän kerran IBS-oireiden palaamisen välillä. Kipuja on välillä nyt oikeallakin puolella.

Tämän lääkärin kanssa keskusteltuani tulimme siihen tulokseen että seuraavalla kerralla jos alkaa ilmeta vaikka mitä, niin ainoaksi tutkimuskeinoksi jäänee enää tähystys. Täytyy ryhtyä henkisesti valmistautumaan siihen jos ei muuta, vaikka tällä kertaa en panikoinut oireiden palattua läheskään yhtä pahasti kuin tuolloin loppukesästä kun tännekin kirjauduin.

Totean kuitenkin että ihan selvästi juuri tämä Siprion kyllä näyttäisi sekoittavan suoliston hyvätkin bakteerit tosi pahasti. Kannattaa lukea siprofloksasiini-pohjaisista antibiooteista ja niiden vaaroista, sillä myös jotakin IBS:ää pahempaa voi olla luvassa niiden käytön jälkeen.

Kyllä jokainen antibiootti tekee suurta tuhoa mikrobikannalle ja aiheuttaa jopa pysyviä muutoksia. Niistä kannattaa aina keskustella lääkärin kanssa, että onko se kuuri välttämätön. Tietenkin joissain tapauksissa antibiootin ottamatta jättäminen voi aiheuttaa kuoleman tai pysyvän vamman, joten omin päin ei pidä mennä sitä päätöstä tekemään.

On niissä antibiooteissakin eroja. Joistain ei ole ollut juurikaan haittaa. Pahin on ollut Clostridium difficilen häätämiseksi syömäni metronidatsolikuuri, joka aiheutti hirveät vatsakivut. Toki silloin oli jo muutenkin suoli huonossa kunnossa.

Jep, tosiaan en ennen ole kohdannut antibioottia joka pistää vatsan lähes täysin ummetukselle ja palauttaa täten IBS-oireet jotka sain hallintaan mielestäni ihan hyvin loppukesän jälkeen jolloin tänne ilmaannuinkin tilannettani päivittelemään.

Tuolla Siprionilla kyllä kieltämättä oli varoituksensa suoliston toimintaan liittyvien komplikaatioiden osalta, mutta suoraan sanoen sitä tarvittiin että sain tuon toisen vaivan pois. Harmi vaan että palanneet suolisto-oireet ovat kyllä huomattavasti ikävämmät kuin alkuperäiset joihin lääkettä aloin ottamaankin.

Tällaisen tilanteen jälkeen on kyllä tosi vaikeaa suositella antibioottikuuria jotenkin IBS-oireiden torjumiseksi, sillä oma kokemus on ainakin ihan nyt päinvastainen.

Masentavaa kyllä kun oireet palasivat täysin oireettoman jakson jäljiltä.

Yritän murtaa lähes automaattisesti ummetukselle menevää suolistoa ja vatsaa Pegorionilla, runsaalla vedellä ja aika neutraalilla ruokavaliolla. Tulee myös vedettyä kaikkea sellaista hedelmää yms. joilla on kuulemma vaikutusta ummetuksessa olevalle vatsalle. Hankin myös purkin Psylliumia, vaikka on kyllä aika vaikeaa uskoa ettenkö saisi tarpeeksi kuitua.

Vasemman alavatsan kivut ovat todellakin palanneet ja oikeastaan kipuja on myös oikealla puolellakin välillä. Runsaasti ilmaa vatsassa ja sen turpoamista vähän väliä ruokailujen jälkeen sekä muulloinkin.

Toki mietityttää että voisivatko nämä oireet ainakin suolistokipujen osalta olla jopa divertikkeleita mm. ummetuksesta johtuen. Kivut natsaisivat, mutta tulehdusoireita ei ole ollenkaan.

Kyllä ihan vaan ärtyneen suolen aiheuttamat kivut voivat olla erittäin kovia. Kipu sinänsä ei anna aihetta epäillä varsinaista vikaa suolessa.

Ei kenellekään muutenkaan voi suositella antibioottikuuria IBS:n hoitoon. Paljon todennäköisemmin siitä on haittaa kuin hyötyä. Vain jos lääkäri toteaa suolessa haitallisen bakteerin runsastumisen, on mahdolllisesti syytä turvautua antibioottikuuriin.

Pitkälliseen ummetuskauteen ViSiblin on kyllä erinomainen apu, vaikkei ihmeitä teekään. Pitää vaan aloittaa tarpeeksi varovasti, ettei pahenna ähkyä. Maitohappobakteereita kannattaa myös syödä. Idoformin sisältämät bakteerit on tutkimuksissa havaittu hyödyllisiksi ja tätä tukee omakin kokemukseni. Joillekin on myös Precosa -hiivavalmiste ollut hyvä. Se muuttaa suolen oloja hyödyllisille bakteereille suotuisammaksi jäämättä itse suoleen pidemmäksi aikaa.

Kiitos tuotevinkeistä.

Visibliniä on tullut määrätyksi jo kaksi kertaa, mutten ole hakenut kumpaakaan reseptiä kun vähän edelleen arastelen kyseisen valmisteen käyttöä. Ehkä kuitenkin haen sellaisen kun tässä ehdin, vaikka edelleen tuntuu että se kuidun saanti ei kai periaatteessa ole ongelma tässä nyt.

Sen sijaan viime käynnillä oireiden taas palattua lääkäri tosiaan käski syömään mm. maitohappobakteereita sekä kertoi myös tuosta Precosa-valmisteesta.

Hain apteekista sellaista kuin "Professorin maitohappobakteeri" sekä myös tuota Precosaa. Tänään nyt sitten vasta rohkaistuneena vinkeistä vetäisin pussin tuota Precosaa ja katsotaan että miten vatsa/suolisto reagoi. Silloin tällöin tosiaan olen myös ottanut maitohappobakteereita.

Pari viimeistä päivää tuntuu siltä että kivut ovat lieventyneet. Onneksi tällä kertaa myös tuo lääkäri oli aikalailla kartalla siitä että mikä voisi suolistoa vaivata tuon antibioottikuurin jäljiltä kun hän neuvoi hankkimaan maitohappobakteereita sekä muuta. Aika maltillisesti olen kumminkin noita nyt ottanut.

Tämän episodin jäljiltä vannon kyllä että jos antibiootteja ruvetaan yhtään harkitsemaan koskaan mihinkään vaivaan itselläni niin luen kyllä niissä mukana tulevia ohjeita erittäin tarkkaan ennen kuin suuhuni laitan.