Oma diagnoosini

Joo mä kävin viemäs roskia ja kävin putsaamas auton valmiiks aamua varten. Kyl tuolla tais vartti mennä. Kyllä toiki nyt vähä piristi. Kaipa toi huominen työpäivä taas vähä herättelee todellisuuteen tänki masentuneen mielen. Pitäs vapaille kehitellä aina jotain tekemistä niin paljon, ettei ehdi vaan istumaan ja märehtimään.

Sanna kirjoitti:Joo mä kävin viemäs roskia ja kävin putsaamas auton valmiiks aamua varten. Kyl tuolla tais vartti mennä. Kyllä toiki nyt vähä piristi. Kaipa toi huominen työpäivä taas vähä herättelee todellisuuteen tänki masentuneen mielen. Pitäs vapaille kehitellä aina jotain tekemistä niin paljon, ettei ehdi vaan istumaan ja märehtimään.

voisikohan joku hyväntekeväisyys juttu esim. vanhuksille lukeminen olla sellaista mitä saisi ajatukset pois kun näkisi että on oikeasti joitakin ihmisiä jotka eivät pakosti ole näinkään hyvässä kunnossa kun me (tosin monet vanhukset on niin hemmetin reippaita että kateeks käy) mutta sitten saisi ajatukset omasta vaivastaan pois

Joskus noita vapaaehtoistöitä olen katsellutkin, mutta ainakin spr:n ystävätoimintaa varten pitää käydä joku kurssikin. Ahdistaa vaan noi kaikki kurssit ja palaverit ja luennot jne. Ei oikeen huvita sellaiseen lähteä, vaikka muutoin joku tuollainen homma voisi olla ihan keventävääkin osaltaan. Mutta tuossa tulee ehkä vähän liikaa sitä sitovuutta, tarkoitan lähinnä sitä että jos tuota alkaa tekemään se oma tekeminen vaikuttaa myös toisten elämään. Mieluummin tekisin jotain sellaista, mikä ei sido mihinkään säännölliseen toimintaan, vaan työtä voisi tehdä silloin kun itselle sopii. Joskus kävin löytöeläinkodilla sunnuntaisin hoitamassa kissoja, mutta sekään ei oikein ajankohtiensa vuoksi sopinut. Paikalla piti olla aina tosi aikaisin aamusta, jolloin useimmiten oli todella huono olo. Se sitten lopulta jäi kun alkoi tämä nykyinen vuorotyökin.

Itse nään kaikki harrastukset jotenkin hankalina. En tiedä sitten mistä johtuu. En kyllä ole mitään harrastanut varmaan lapsuusvuosien jälkeen, joten mitään sellaista tottumusta ei oikein ole syntynyt mihinkään viikottaiseen tekemiseen. On tää elämä hankalaa!

Sanna kirjoitti:Joskus noita vapaaehtoistöitä olen katsellutkin, mutta ainakin spr:n ystävätoimintaa varten pitää käydä joku kurssikin. Ahdistaa vaan noi kaikki kurssit ja palaverit ja luennot jne. Ei oikeen huvita sellaiseen lähteä, vaikka muutoin joku tuollainen homma voisi olla ihan keventävääkin osaltaan. Mutta tuossa tulee ehkä vähän liikaa sitä sitovuutta, tarkoitan lähinnä sitä että jos tuota alkaa tekemään se oma tekeminen vaikuttaa myös toisten elämään. Mieluummin tekisin jotain sellaista, mikä ei sido mihinkään säännölliseen toimintaan, vaan työtä voisi tehdä silloin kun itselle sopii. Joskus kävin löytöeläinkodilla sunnuntaisin hoitamassa kissoja, mutta sekään ei oikein ajankohtiensa vuoksi sopinut. Paikalla piti olla aina tosi aikaisin aamusta, jolloin useimmiten oli todella huono olo. Se sitten lopulta jäi kun alkoi tämä nykyinen vuorotyökin.

Itse nään kaikki harrastukset jotenkin hankalina. En tiedä sitten mistä johtuu. En kyllä ole mitään harrastanut varmaan lapsuusvuosien jälkeen, joten mitään sellaista tottumusta ei oikein ole syntynyt mihinkään viikottaiseen tekemiseen. On tää elämä hankalaa!

Hei Sanna taas ihan sama toi spr:n ystäväkurssi aina kanssa ajattelen että en halua mitään kurssiä käydä tollaseen:D Ja sama en halua mitään sitovaa harrastusta minne on pakko mennä kun joku odottaa minun sinne tulevan

Sanna kirjoitti:Tosin en tiedä sitten olikohan aikoinaan lääkärin tekemä diagnoosi mun väsymykseen ja masennukseen oikea, kun sanoi ettei mun aivot ja kroppa tuota tarpeeksi serotoniinia.

Masennus johtuu kai aika isolla osalla matalasta serotoniini tasosta, ja lääkitys on tarkotettu sitä tasoa nostamaan, niin sitä se lääkäri varmaan meinas. Se väsymys on aika iso osa masennusta. Musta kuulostaa kyllä, että sä saattaisit kärsiä ahdistuksesta enemmän kun masennuksesta, mutta ne on melkein samat lääkkeet mitä siihen käytetään.

Mun mielialaan auttaa yleensä pitkä kävelylenkki metsässä tai puistossa. Kaverien kanssa olo saa yleensä unohtamaan oman pahan olon. Viime kuukausien aikana kun mulla on ollut vähän huonompi mieliala niin olen yrittänyt laulaa autossa, kuulostaa oudolta mut laulaminen toimii vaikka en osaakaan oikeesti laulaa. Ootko miettiny jonkun lemmikin hankkimista? Mä oon tosi huono avautumaan omista asioista, mutta olen nyt kirjoitellu yhden ystävän kanssa sähköpostitse kuka asuu kauempana niin olen saanut jo sillä, että on joutunut järjestämään ajatuksia lauseiksi ja muutenkin saanut sieltä tukea ja neuvoa niin aika paljon helpotusta. Ymmärrän, jos sulla ei ole ketään kenelle puhua mutta se terapia voi auttaa siinä ja miksei tänne foorumillekin vois kirjotella rehellisesti niin kun sä jo teitkin.

Ei mulla ton avoimuuden ja puhumisen kanssa ole ongelmia. Ja olen aika pelottavankin selvillä siitä, mikä mua vaivaa ja mikä siihen saattaa vaikuttaa. Lähinnä ne ongelmat on siinä, että mä vietän kai liikaa aikaa itekseni ni tulee suurenneltua asioita ihan tajuttomiin mittapuitteisiin ja sitten kun se ko. tilanne tulee eteen se ei ole yhtikäs mitenkään erikoinen tai ahdistava. Mä saan päässäni tehtyä kaikesta ihan kamalan vaikeaa.

Tuolla terapiassa ois just tarkotus saada se ahdistus ja jännitys pois ja keskittyä rentoutumiseen jne. Kavereita mulla ei täällä Lahdessa ole ainuttakaan, vaikka niitä olen kovasti yrittänyt hankkia. Netissä sitä tulee pääosin keskusteltua muualla asuvien kavereiden kanssa. Toki tämä vertaistuki on ollut aika iso asia mulle, kun on saanut jakaa näitä hulluja ajatuksiaan ja saanut tietää, että ei olekaan ainut ihminen maan päällä joka käyttäytyy näin.

Parin tunnin päästä töihin taas niin eiköhän nämäkin kauhukuvat taas päästä katoa kun kohtaa sen todellisen maailman mielikuvituksen sijaan.

Minulla vatsa aiheuttaa masennusta ja ahdistusta ja välillä olin lääkitykselläkin. Tuon kontrollifriikkijutun allekirjoitan kyllä ihan täysin. Tulen hulluksi, jos en tiedä mitä on tapahtumassa. Vaadin myös itseltäni hirmuisia suorituksia ja minussa elää paha ylisuoriutuja ja työnarkomaani. Olen esimerkiksi vuosia opiskellut yliopistossa nopeassa tahdissa ja samalla ollut kokopäivätöissä. Teen myös melko vaativia ja aikaavieviä vapaaehtoistöitä (tosin eniten koneella) eräässä yhdistyksessä. Mulla on onneksi paljon kiinnostuksen kohteita ja harrastusten avulla pahin masennus meni ohi. Koirat on ehkä niistä isoin mielialannostattaja ja niiden avulla olen tavannut ihmisiä ja tulee liikuttua paljon luonnossa. Terapeutti tiivisti asian hyvin, olen katastrofiajattelija ja jos kaikki on hyvin, pelkään mitä kaikkea voisi tapahtua. Kaipa sillä itse luodulla kiireellä koitan unohtaa vatsavaivani (vaikka kiire välillä pahentaa oireita). Olo on turvallinen ja tunnen itseni hyväksi ihmiseksi vain kun kalenteri on täynnä merkintöjä ja pieni paniikki tekemättömistä hommista päällä.

Jeb, mä kyllä voin niin samaistua suhun Stella! Tosin mä en pidä itseäni mitenkään sairaalloisen kiireisenä, mutta mä koen itseni erittäin turhaksi ihmiseksi jos mulla ei ole mitään tekemistä. Tuon takia vapaapäivät ovat usein aikamoista tuskaa ja varsinkin illasta iskee se ahdistus siitä jos ei ole mitään saanut aikaiseksi.

Tänäänkin on olo täysin päinvastainen kun pääsi taas töihin ja sai rehkiä itsensä ihan hikeen asti. Ja kävin vielä kaupan ja apteekin kautta kun kotio pääsin. Nyt meinasin siivoilla ja laittaa safkoja huomiseksi. Päivä lähti taas ihan eri vireellä kun oli työpäivä! Kaipa sitä jotenkin elää työlleen sitten niin paljon, että kaikki muu jotenkin on turhaa.

Huomenna mulla alkaa se terapiakin sitte vihdoin. Tulen kertoilemaan tuntemuksia sitten illasta että miten meni. Töiden jälkeen hurautan sinne.

Ihanaa, että tällainen foorumi on perustettu juuri vertaistukea olen kaivannut ja on ikävää ja silti ihanaa, että muillakin on samoja ongelmia kuin minulla!

Omat vatsaongelmani ovat luultavasti lähtöisin jo alle 13-vuoden iästä, kun vatsani oli satunnaisesti kipeä ja kävin laktoosirasitustestissä. Testissä ei kuitenkaan laktoosi-intoleranssia todettu ja kivut jäivät vähemmälle.

Lukiossa vatsani alkoi turpoilemaan kummallisesti, mutta vaivaan ei liittynyt kipua vain ihmettelyä. Vuosia myöhemmin sain onnitteluja raskauden johdosta (vatsa oli niin turvoksissa), mutta en osannut silloinkaan asiaan yhdistää mitään vaivaa "se nyt vain turpoaa"..

Hiljakseen turvotukseen alkoi liittyä voimakkaita kipuja (ylävatsassa) ja runsaasti ilmavaivoja. Kävin työterveyslääkärillä, joka paineli vatsaani ilmoitti vatsalaukkuni olevan vähän ärtynyt ja määräsi närästyslääkkeitä. Minua ei ole koskaan närästänyt, joten ihmettelin tätä lääkitystä ja oireet eivät kadonneet vaan pahenivat. Palasin takaisin saman lääkärin vastaanotolle ja hän määräsi toisia närästyslääkkeitä, mutta jätin reseptin käyttämättä.. Tuntui niin mahdottomalle, että ongelmani johtuisivat närästyksestä!

Aikaa kului ja vatsakivut pahenivat. Menin uudestaan työterveyslääkärille, mutta eri lääkärille ja hän määräsi kaikki testit keliakia, laajat verenkuvat, ulostenäytteet jne. Mitään ei löytynyt ja kävin Hakaniemen Mehiläisessä ravintoterapeutin vastaanotolla. Terapeutti antoi vinkkejä, mutta en ollut vielä täysin hyväksynyt ongelmaani.

Välillä oireita ei juurikaan ollut ja söin vapaasti mitä halusin ja sitten ne palasivat entistä pahempina. Jossakin vaiheessa elämä alkoi tuntua jo niin vaikealta, että palasin taas työterveyslääkärille ja taas uudelle lääkärille, joka määräsi minulle paksusuolen tähystyksen. Samassa syssyssä lääkäri kertoi, että kasvisruokavalioni voi olla ilmavaivojen syy - kun sisältää niin paljon hiilihydraatteja ja, että kannattaa juoda paljon vettä. Olin vielä masentuneempi vastaanoton jälkeen kuin sitä ennen.

Kolonoskopian tehnyt lääkäri ilmoitti jo enen tutkimusta oireideni perusteella, että minulla on ärtynyt suoli. Tutkimuksen jälkeen osallistuin Nogasin -entsyymivalmiste tutkimukseen, mutta ruokavaliotani en saanut tutkimuksen takia muuttaa ja jouduin keskeyttämään tutkimuksen voimakkaisen kipujen takia. Olinkin saanut placeboa koko kahden kuukauden ajan!

Uskon, että omiin vaivoihini on liittynyt useiden vuosien antibioottikuurit, koska kärsin 10 vuoden ajan kroonisesta virtsatietulehduksesta. Lisäksi nuo vatsavaivat ovat alkaneet jo lapsuudessani.

Hiljakseen olen alkanut ymmärtämään oireyhtymän laajuuden ja se on myös alkanut hallitsemaan elämääni entistä enemmän. Toisaalta olen saanut ruokavaliollani (gluteeniton ovo-vegetaristi) positiivisia tuloksia aikaan, joten suhtaudun jo luottavaisemmin tulevaisuuteen.

Itse olen käynyt myöskin kaikenmaailman tutkimukset ja tää on ainoa diagnoosi jonka olen saanut.Huomaan kirjoituksistanne että meillä melkeinpä kaikilla on stressikynnys aika alhainen ja olemme myös aika kontrollifriikkejä. ;)Ennen lapsia elikkäs noin 4vuotta sitten pystyin joka vkonloppu nauttimaan punaviiniä,kävimme mieheni kanssa usein ulkona syömässä ja vain harvoin vatsani oli herkällä jompaan kumpaan suuntaan. Harrastin liikuntaa 2x viikossa ja matkustelimme ulkomaille rentoutumaan auringon lämpöön. Mut mut elämä menee miten menee. Elikkäs esikoista kun sain 2009 synnytys oli karsea ja siitä toipuminen taisi viedä aikalailla voimiani, siihen yhdistettynä 6 antobiottikuuria kun raskaus levitti jalkaani mutta en hokannut sitä ja isovarvas kynnen luota tulehtui.huh...6 kuuria..ei hyvä!kököttelin 4 seinän sisällä ja varsinkin talven pimeys ja tylsyys vaikuttaa minuun.sanoisin että kärsin kaamosmasennukseta.heti kun kevät koittaa alkaa elämä!vaivani on sekapainotteinen ja visiblin ja agiocur on kokeiltu.ilmavaivoja riittää,huonoa oloa,röyhtäilyä(joka tosin helpottaa oloa!)turvotusta,öisin saatan herätä niin huonoon oloon että ajattelen, että jahas tuleeko joku vatsapöpö.tärisen ja tutisen ja käyn vessassa ja sitten naps, olo helpottuu.lihakset tuntuu maitohapolla olevan,väsyttää ja itkettää.sitten kun saa nukuttua paremmin on olokin ihan erilainen.minulla on niinpäin että tää vaivaa masentaa! joskus urheudella ja sisulla kestää kehnoa olotilaa mutta sitten tukee itku ja loppuu sisu.tutkisivat enemmän tätä vaivaa.herkkupylly olen ja karkki heikkouteni, joten noidankehä on valmis.onneksi on muitakin ja voi jakaa tuntemuksiaan täällä.

Stressi ja IBS (ja fibromyalgia ja CFS) ovat kyllä naimisissa. Stressi aiheuttaa oireilua, mutta myös toisin päin, suoli vaikuttaa aivoihin stressille herkistävästi. Suolella on oma itsenäinen hermostonsa ja se viestii aivoille vagus-hermon kautta. Mulla kun suoli riehaantuu kunnolla, pomppaa myös pulssi 150 tienoille ja alkaa huimata, heikottaa ja kusettaa.

Minulla vatsavaivat ovat olleet todella epäsäännöllisiä ja arvaamattomia koko ajan esim. tällä hetkellä elän "hyvää aikakautta" eli mussutan vehnää, juustoa, maitorahkaa, herkkuja, majoneesia ja juon olutta jne. oikein olan takaa ilman turvottelua, vatsakramppeja tai ummetusta. Yleensä näitä normaaleja kausia tulee pahojen kausien ja pitkän "dietin" (niukan ruokavalion) jälkeen.

En osaa yhdistää vatsan elämää mihinkään tiettyyn tapahtumaan tai psyykkiseen tilaani. Minulla vatsa elää täysin omaa elämäänsä ja sinnittelen perässä. Yleensä pitkän "mässäilykauden" jälkeen tulee paha notkahdus. Toisaalta tuntuu typerälle olla noudattaa jatkuvasti gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota jos vatsa välillä sietää kumpaakin.. Yleensä pahoja kausia tulee vuodessa kaksi, joista toipumiseen menee 2-3 kk. Väliaikoina pystyn syömään lähes normaalisti (ja ulkomailla ongelmia ei ole juurikaan koskaan tullut). Nykyisin tosin välttelen jatkuvaa oireita aiheuttavien ruoka-aineiden nauttimista.

Mielialani kulkee pitkälti käsi kädessä vatsan toiminnan kanssa. Kun suolisto ärsyyntyy ja ruokaa joutuu miettimään enemmän niin masennusta on vaikea välttää. Rauhoittavat lääkkeet, mieluisat harrastukset ja rauhallinen kotielämä onneksi auttavat pitämään pään kasassa pahimpina aikoina. Ilman niitä ei tästä selviäisi!

Ai niin ja itselläni on se että kun vaivat pahenevat siihen pisteeseen että on huonoa oloa kokoajan ja kipuja rupean tietty pyörittelemään ajatuksissani että tää on varmaan jotain vakavempaa että ei tää voi olla pelkkää ibs ää.onko muilla tälläisiä tuntemuksia? Liikaa aikaa kun rupee ajattelemaan tollasia? ennemminvälillä toivon että olis joku ssellainen tauti joka hoituis lääkekuurilla ja sitten vois taas jatkaa elämää täysillä sillä puolellateholla tässä mennään.harvoin on niitä päiviä että yes kun mukava olo!

Juu, edelleen kun suoli on oikein kipeä tai tulee oikein raju tyhjennys, luulen että nyt on kyllä jostain vakavammasta kyse. Pikku hiljaa, nyt jo kun kaiken on jo kokenut ennenkin, alkaa järki tietää mistä on kyse, mutta tunnetasolla tiedän silti että nyt tuli noutaja :-)

Ja niinhän se menee, että alkuun on pitkiä hyviä kausia, mutta sitten ne lyhenevät, ja lopulta on vain yksittäisiä hyviä päiviä, eikä välttämättä kovin usein edes.

Minulla ainakin on sellainen olo välillä, ettei ne kivut voi johtua pelkästään suolistosta (sen kyvyttömyydestä toimia..). Kovat krampit ja kouristukset olisivat vieneet minut jossain vaiheessa päivystykseenkin jos en olisi tiennyt, että tämä johtuu vain ärtyneestä suolesta. Turhahan tähän on mitään apua hakea... Ja edelleenkin ihmettelen välillä näitä vatsatiloja, vaikka niissä ei pitäisi olla enää mitään uutta. Jokainen päivä on arpapeliä. Eilen saattoi syödä mitä tahansa, mutta seuraavana päivänä ei mitään...

Sitten on vielä lisäksi tiukkojen ruokavalioiden seuraukset kropalle. Hormoonit, paino ja mielialat heiluvat ja tuntuu välillä ihan hullulle koko touhu.

Olen jutellut aika paljon aiheesta ihmisten kanssa ja todella monilla on samoja ongelmia. Olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että oireet voivat myös hävitä iän myötä tai ne voivat lievittyä. Myös lapsien saaminen voi pahentaa tai helpottaa oireilua. Eli toivoa on, että tämä ei ole pysyvä ja lopun elämää koetteleva syndrooma.

Esa kirjoitti:Stressi ja IBS (ja fibromyalgia ja CFS) ovat kyllä naimisissa. Stressi aiheuttaa oireilua, mutta myös toisin päin, suoli vaikuttaa aivoihin stressille herkistävästi. Suolella on oma itsenäinen hermostonsa ja se viestii aivoille vagus-hermon kautta. Mulla kun suoli riehaantuu kunnolla, pomppaa myös pulssi 150 tienoille ja alkaa huimata, heikottaa ja kusettaa.

"kun suoli riehaantuu kunnolla, pomppaa myös pulssi 150 tienoille ja alkaa huimata, heikottaa ja kusettaa."

Toi oli hyvä ilmaisu! :-) En nyt ihan noin koe, mutta todellakin tärkeää huomata asia toisinkin päin eikä aina että pää/stressi saa suolen sekaisin.

Mutta kun kivut pahimmillaan (mistä lie tulevatkaan?) niin todella tuntee että olo huononee, sydän tykyttää kaiketi lyö rasituksesta (?) vahvasti vai laskeeko verenpaine uupumuksesta, en tiedä, ja ehkä sitten jännitys vie liian usein kusellekin? :-)

Toi vagushermo voinee todella välittää kivun kaukaakin ja se hämää kun kipu ei olekkaan siellä missä "vagushermo" tuntuu tuovan kivun esille, siis jostain kurkun ja peräsuolen väliltä?

Sanna kirjoitti:Oma ärtyneen suolen diagnoosini oli aika pitkäkestoinen projekti. Ensimmäisen kerran siitä mainittiin minulle kun menin ensimmäisiä kertoja terveyskeskuksen lääkärille valittamaan vatsakipujani. Tällöin ei heti mitään testejä tai tutkimuksia edes tehty. Diagnoosi periaatteessa heitettiin ilmoille muutaman minuutin jutustelun jälkeen.

Myöhemmin käydessäni useita kertoja lääkärien luona, minulle vihdoin viimein tehtiin edes jonkinlaisia testejä. Ensimmäisiä taisivat olla laktoosi-intoleranssin ja keliakian poissulkeminen verikokein. Kävin myös ultraäänitutkimuksessa, jossa katsottiin mm. kilpirauhanen ja vatsanalue. Mitään muuta ei näistä löytynyt kuin laktoosi-intoleranssi, mikä oli itselle jo melko varma asia. Tällöin myös lääkäri mainitsi ärtyneen suolen oireryhmän ja epäili sitä vahvasti oireideni syyksi.

Lopulta päädyin kolonoskopiaan, eli paksusuolen tähystykseen, josta ei myöskään mitään vikaa löytynyt. Tämä viimeinkin sitten varmisti, että kyseessä on ibs. Itse en ensimmäisinä vuosina halunnut uskoa, että sairastan tällaista vaivaa, johon ei ole täsmähoitoa, joten halusin tutkituttaa itseni kaikin mahdollisin keinoin. Ajan myötä asian on oppinut hyväksymään ja olen epäröintiin laitetun energian käyttänyt itseni parantamiseen. Oli ärtyneen suolen aiheuttaja mikä tahansa, se on kuitenkin olemassa oleva sairaus. Pelkkää fyysistä vaivaa tämä tuskin on, mutta ei myöskään täysin psyykkinen vaiva. Ongelma taitaa olla niiden risteyskohdassa.

Onko teille muille diagnosoitu ärtyneen suolen oireryhmä pelkän lyhyen lääkärikäynnin aikana?

Sama tarina täälläkin mutta vasta viime vuonna oma lääkäri toi IBSn ilmi parin minuutin jutustelun jälkeen.

tootired kirjoitti:Mutta kun kivut pahimmillaan (mistä lie tulevatkaan?) niin todella tuntee että olo huononee, sydän tykyttää kaiketi lyö rasituksesta (?) vahvasti vai laskeeko verenpaine uupumuksesta, en tiedä, ja ehkä sitten jännitys vie liian usein kusellekin? :-)

Minä ymmärrän sen niin, että kun suolen itsenäinen hermosto riehaantuu, riehakkuus välittyy koko sympaattiseen hermostoon (sympatikotonia). Tämähän sitten aiheuttaa paniikkireaktion. Mutta se ei aiheudu siis säikähtämisestä, vaan suoli aiheuttaa sen suoraan.

Toi vagushermo voinee todella välittää kivun kaukaakin ja se hämää kun kipu ei olekkaan siellä missä "vagushermo" tuntuu tuovan kivun esille, siis jostain kurkun ja peräsuolen väliltä?

No vagushermo kyllä taitaa toimia toiseen suuntaan. Se on mm. parasympaattinen hermo, eli vagushermon ärsytys laskee verenpainetta ja sykettä. Mutta siis sen välityksellä ilmeisesti suoliston hermosto ohjaa aivoja, ainakin hiirikokeiden perusteella. Niissä todettiin suolistobakteerien vaikutus stressinsietoon.

Esa kirjoitti:

tootired kirjoitti:Mutta kun kivut pahimmillaan (mistä lie tulevatkaan?) niin todella tuntee että olo huononee, sydän tykyttää kaiketi lyö rasituksesta (?) vahvasti vai laskeeko verenpaine uupumuksesta, en tiedä, ja ehkä sitten jännitys vie liian usein kusellekin? :-)

Minä ymmärrän sen niin, että kun suolen itsenäinen hermosto riehaantuu, riehakkuus välittyy koko sympaattiseen hermostoon (sympatikotonia). Tämähän sitten aiheuttaa paniikkireaktion. Mutta se ei aiheudu siis säikähtämisestä, vaan suoli aiheuttaa sen suoraan.

Toi vagushermo voinee todella välittää kivun kaukaakin ja se hämää kun kipu ei olekkaan siellä missä "vagushermo" tuntuu tuovan kivun esille, siis jostain kurkun ja peräsuolen väliltä?

No vagushermo kyllä taitaa toimia toiseen suuntaan. Se on mm. parasympaattinen hermo, eli vagushermon ärsytys laskee verenpainetta ja sykettä. Mutta siis sen välityksellä ilmeisesti suoliston hermosto ohjaa aivoja, ainakin hiirikokeiden perusteella. Niissä todettiin suolistobakteerien vaikutus stressinsietoon.

Siis ymmärsin että esim kipu nielussa voi alunperin johtua vaikka vatsasta tai jopa suolistosta ja juuri jonkun GI-pputken hermotuksen (vagus hermon?) välityksellä?

Toihan ois loogista että stressisietoon olisi suoliston hyvin/pahoinvoinnilla merkitystä kerta sanotaan että 90 % serotoniinistä syntyy suolistossa?

Joo no paljon mahdollista. Se hermo haaroo kyllä kurkkuun myös ja välittää sen alueen tuntemuksia.

Toisaalta sitten refluksiin yleisesti liittyvä palan tunne kurkussa johtunee ihan ruokatorven ärsytyksestä. On muuten sangen &%#&¤! tuntuinen vaiva.

Suoliston hermostoa sanotaan joskus kakkosaivoiksi. Kyllähän se paljon ohjaa.

Esa kirjoitti:Joo no paljon mahdollista. Se hermo haaroo kyllä kurkkuun myös ja välittää sen alueen tuntemuksia.

Toisaalta sitten refluksiin yleisesti liittyvä palan tunne kurkussa johtunee ihan ruokatorven ärsytyksestä. On muuten sangen &%#&¤! tuntuinen vaiva.

Suoliston hermostoa sanotaan joskus kakkosaivoiksi. Kyllähän se paljon ohjaa.

Joo niin tekee mutta näin valisti mulle aikoinaan eräs lekuri.

Tota palan tunnetta kurkussa en ole kokenut mutta voi kuvitella...mulla siis jos refluksi kurkussa niin se on terävä polttava kipua enempi..

Mulla ihmetystä aiheuttaa rintakipu (oisko se palantunne rinnassa?) ja nykyään siis ei keskellä rintaa vaan sivustoilla kyljissä kuten myös pallean alakyljissä joten viitannee siis suolistoon eritoten paksusuolen mutkiin tms? Onko sulla moisia kiputuntemuksia sivuilla kyljissä?

Niin suolistossahan tapahtuu valtaosa "90 %" ravinteiden imeytymisistä joten ei ihme että sillä on vaikutusta vaikka mihin....

Hienoa kun löytyi tällainen foorumi, jossa voi lukea muiden kohtalotovereiden kokemuksia ja kommentteja IBS:stä.
Itselleni kyseinen ongelma on nimellisesti melko uusi, mutta oireita on ollut jo vuosikausia. Olen 23-vuotias ja minulla diagnosoitiin muutama viikko sitten "todennäköinen IBS".

Olen miettinyt omia vatsa- ja suolisto-ongelmia viime vuosien varrella, ja tuntuu kuin olisin kärsinyt jonkinasteisista oireista jo ihan teini-iästä asti. Minulla on jo ehkä 17-vuotiaasta asti ollut paljon turvotusta ja ilmavaivoja ja aina ongelmia vessakäyntien kanssa, kun olen joka wc-käynnilläni yrittänyt saada ilmaa ulos mahastani ja siksi käynnit yleensä ovat kestäneet kauan. Kaverini tätä silloin välillä ihmettelivät ja yleisissä vessoissa oli aina noloa käydä kaasuttelemassa tai yrittämässä ulostetta ulos tuloksetta.

Vuosien ajan elin vain turvotuksen ja ilmavaivojen kanssa, kunnes oireeni alkoivat pahentua ajan myötä. Koskaan en kokeillut laktoositonta ruokavaliota tms. Olen matkustellut paljon ja asunut ulkomailla, jolloin ruokavalio on aina muuttunut melko radikaalisti eikä ole voinut kauheasti kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa pistää ja mitä ei kannata syödä. Kyllähän se oli varsinkin paikasta toiseen reissatessa hankalaa kontrolloida mahaa, kun ilmavaivoja oli koko ajan ja epämiellyttävä olo, ja vessaan piti aina päästä mahdollisuuden tullen kokeilemaan josko jotakin tulisi ulos ja päästelemään ilmoja pihalle.

Vatsakipuja minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut ainakaan tämän ongelman johdosta. Nuo ilmavaivat ovat ehdottomasti häiritsevin juttu mun tapauksessa, koska niitä tulee aivan hallitsemattomasti ja monet kerrat olen päräytellyt muiden ihmisten läsnäollessa eri paikoissa. Se on todella noloa! Pieruni eivät yleensä haise, mutta ihan äkkiarvaamatta vaikka kaverin kanssa jutellessa pääsee pieru ja sitten en tiedä miten päin olisi. Vessassa en kehtaa kunnolla käydä esim. hiljaisissa taloissa joissa on muita kuuloetäisyydellä, koska aina pelkään että tulee ilmoja ulos kuuluvasti (ja niitähän tulee joka vessareissulla).

Viime syksynä oireeni pahenivat/muuttuivat vielä lisää, ja asuin silloin ekaa kertaa yhdessä toisen ihmisen kanssa. En voinut enää käydä vessassa päräyttelemässä kuten halusin ja se stressasi minua entistä enemmän. Alkuaikoina homma meni niinkin naurettavaksi, että kun ilmaa oli mahassa paljon ja olisi pitänyt päästää niitä ulos tai koittaa ulostaa, niin lähdin kotona johonkin yleisiin vessoihin jonnekin! Naurettavaa. En voi olla normaalisti toisen ihmisen seurassa jos tunnen, että mahassa on paljon ilmaa tai haluaisin käydä kakalla, koska pelkään sitä pierumeteliä mikä siitä syntyy.

Muutama kuukausi sitten ulosteeni laatu muuttui merkittävästi ja ulosteeni ei tullut ulos enää paksuna ja normaalina, vaan ainoastaan litteänä tai ohuena nauhana/pieninä paloina. Näin on edelleen. Vessareissuni kotona alkoivat kestää todella kauan, pahimmillaan olen pytyllä n. 20-25 minuuttia ja yritän päästää kaiken ulos.
Välillä alkoi olla ripulia ja välillä erilaista. Odotin aina niitä hetkiä kun saisin olla yksin kotona, jotta voisin kakata rauhassa ilman että joku kuulee!

Tämä häiritsee sosiaalista elämää todella paljon, ja aina pitää miettiä että koska pääsisin yksin vessaan ilman että joku kuulisi mitä siellä tapahtuu. Nykyään tuntuu että maha voi mennä sekaisin mistä ruuasta tahansa ja ilmavaivoja tulee aina riippumatta siitä mitä syö. Helppoahan se on silloin, kun olen yksin (nyt olen asunut taas yksin 3kk) ja voin viettää vessassa aikaa niin paljon kuin haluan ilman että kukaan tietää.
Mutta auta armias kun joku tulee kylään pariksi päiväksi tai itse menen johonkin ja jos tulee vaikka syötyä huonosti ja juotua alkoholia, niin ongelmia tulee ja paljon...

Aloin miettiä, että litteän/ohuen ulosteeni takia suolistossani voisi olla tukos, ja googletteluni ansiosta aloin epäillä suolistosyöpää. Hakeuduin lääkärille, joka alkoi puhua IBS:stä, josta olinkin jo netistä lukenut.

Nyt olen taas lähdössä ulkomaille pidemmäksi aikaa ja pelottaa, että millaiseksi tämä vaiva taas menee! Siellä en saa omaa rauhaa enkä voi tehdä äänekkäitä tai pitkiä vessareissuja silloin kun haluan, joten ei varmasti helppoa tule olemaan... Ruokavaliokin taas menee uusiksi (lue: pahempaan suuntaan).

Mielialalääkkeitä syön, kahtakin laatua tällä hetkellä.
Onneksi olen tällä hetkellä opiskelija, joten on ollut helpompaa tämän vaivan kanssa, mutta jos olisin normaalissa työelämässä niin vaikeaa olisi!

Tervetuloa Meggiee!

Kuullostaa taas niin hemmetin tutulta! Mulla alkoi aikoinaan nämä vaivat myös noilla tajuttomilla ilmavaivoilla, vuosien mitassa ne sitten paheni tähän että ulosteen laatu alkoi vaihdella ja nyttemmin on mukaan tullut myös vatsakivut. Helppoa ei tosiaan ole ollut noiden vessakäyntien kanssa. Olen itse kärsinyt myös siitä, että en uskalla mennä vessaan jos joku toinen on läsnä tai on liian hiljaista. Itse tosiaan olen saanut FODMAP-ruokavaliolla mahani siihen kuntoon, ettei ilmavaivoja juurikaan enää ole. Eniten häiritsee nykyään sellainen pieni epämukavuuden tunne mahassa pitkin päivää, mutta vessassa ei tarvitse enää ravata niin tajuttomasti.

Toisaalta tuo ulkomailla matkustelu saattaa olla senkin suhteen parempi, että monet sanovat oireiden helpottavan kun ovat olleet matkoilla. Lähinnä kai johtuu juuri siitä ruokavaliomuutoksesta ja siitä, että ruoka on tuotettu eritavalla.

Itse olen huomannut nyt viime viikkojen aikana, että tosiaan nuo ulkomaiset maitotuotteet sopivat minulle aivan loistavasti! Ei mitään oireita. Valion ja muut suomalaiset maitotuotteet eivät ole istuneet lainkaan kun maha vetää volttia niistä. Eli jotain tuossa ruokapolitiikassakin on erilaista. Mutta kannattaa matkoillakin sitä sokeria välttää, samoin alkoholia. Ja jos on joku tietty ruoka mistä olet huomannut että maha reagoi niin voit aina sanoa että olet allerginen tälle ruoka-aineelle, niin voit välttää sen syömisen myös matkoilla, liiemmin selittelemättä.

Harmi kun noihin ilmavaivoihin ei sinänsä ole mitään tehokasta lääkettäkään, millä ne saisi kuriin. Cuplatonta ovat jotkut kokeilleet, mutta mitään tehokkaita tuloksia siitä ei ole monelle tullut. Itse käytän Imodium plussaa missä on sitä ilmaa pilkkovaa ainetta mukana. Mutta en suosittele imodiumia jos ulostaminen on jo muutoinkin hankalaa, koska siitä se ummetus sitte vasta tuleekin.

Tsemppiä ja kerro toki miten matka menee!

meggiee kirjoitti:Hienoa kun löytyi tällainen foorumi, jossa voi lukea muiden kohtalotovereiden kokemuksia ja kommentteja IBS:stä.
Itselleni kyseinen ongelma on nimellisesti melko uusi, mutta oireita on ollut jo vuosikausia. Olen 23-vuotias ja minulla diagnosoitiin muutama viikko sitten "todennäköinen IBS".

Olen miettinyt omia vatsa- ja suolisto-ongelmia viime vuosien varrella, ja tuntuu kuin olisin kärsinyt jonkinasteisista oireista jo ihan teini-iästä asti. Minulla on jo ehkä 17-vuotiaasta asti ollut paljon turvotusta ja ilmavaivoja ja aina ongelmia vessakäyntien kanssa, kun olen joka wc-käynnilläni yrittänyt saada ilmaa ulos mahastani ja siksi käynnit yleensä ovat kestäneet kauan. Kaverini tätä silloin välillä ihmettelivät ja yleisissä vessoissa oli aina noloa käydä kaasuttelemassa tai yrittämässä ulostetta ulos tuloksetta.

Vuosien ajan elin vain turvotuksen ja ilmavaivojen kanssa, kunnes oireeni alkoivat pahentua ajan myötä. Koskaan en kokeillut laktoositonta ruokavaliota tms. Olen matkustellut paljon ja asunut ulkomailla, jolloin ruokavalio on aina muuttunut melko radikaalisti eikä ole voinut kauheasti kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa pistää ja mitä ei kannata syödä. Kyllähän se oli varsinkin paikasta toiseen reissatessa hankalaa kontrolloida mahaa, kun ilmavaivoja oli koko ajan ja epämiellyttävä olo, ja vessaan piti aina päästä mahdollisuuden tullen kokeilemaan josko jotakin tulisi ulos ja päästelemään ilmoja pihalle.

Vatsakipuja minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut ainakaan tämän ongelman johdosta. Nuo ilmavaivat ovat ehdottomasti häiritsevin juttu mun tapauksessa, koska niitä tulee aivan hallitsemattomasti ja monet kerrat olen päräytellyt muiden ihmisten läsnäollessa eri paikoissa. Se on todella noloa! Pieruni eivät yleensä haise, mutta ihan äkkiarvaamatta vaikka kaverin kanssa jutellessa pääsee pieru ja sitten en tiedä miten päin olisi. Vessassa en kehtaa kunnolla käydä esim. hiljaisissa taloissa joissa on muita kuuloetäisyydellä, koska aina pelkään että tulee ilmoja ulos kuuluvasti (ja niitähän tulee joka vessareissulla).

Viime syksynä oireeni pahenivat/muuttuivat vielä lisää, ja asuin silloin ekaa kertaa yhdessä toisen ihmisen kanssa. En voinut enää käydä vessassa päräyttelemässä kuten halusin ja se stressasi minua entistä enemmän. Alkuaikoina homma meni niinkin naurettavaksi, että kun ilmaa oli mahassa paljon ja olisi pitänyt päästää niitä ulos tai koittaa ulostaa, niin lähdin kotona johonkin yleisiin vessoihin jonnekin! Naurettavaa. En voi olla normaalisti toisen ihmisen seurassa jos tunnen, että mahassa on paljon ilmaa tai haluaisin käydä kakalla, koska pelkään sitä pierumeteliä mikä siitä syntyy.

Muutama kuukausi sitten ulosteeni laatu muuttui merkittävästi ja ulosteeni ei tullut ulos enää paksuna ja normaalina, vaan ainoastaan litteänä tai ohuena nauhana/pieninä paloina. Näin on edelleen. Vessareissuni kotona alkoivat kestää todella kauan, pahimmillaan olen pytyllä n. 20-25 minuuttia ja yritän päästää kaiken ulos.
Välillä alkoi olla ripulia ja välillä erilaista. Odotin aina niitä hetkiä kun saisin olla yksin kotona, jotta voisin kakata rauhassa ilman että joku kuulee!

Tämä häiritsee sosiaalista elämää todella paljon, ja aina pitää miettiä että koska pääsisin yksin vessaan ilman että joku kuulisi mitä siellä tapahtuu. Nykyään tuntuu että maha voi mennä sekaisin mistä ruuasta tahansa ja ilmavaivoja tulee aina riippumatta siitä mitä syö. Helppoahan se on silloin, kun olen yksin (nyt olen asunut taas yksin 3kk) ja voin viettää vessassa aikaa niin paljon kuin haluan ilman että kukaan tietää.
Mutta auta armias kun joku tulee kylään pariksi päiväksi tai itse menen johonkin ja jos tulee vaikka syötyä huonosti ja juotua alkoholia, niin ongelmia tulee ja paljon...

Aloin miettiä, että litteän/ohuen ulosteeni takia suolistossani voisi olla tukos, ja googletteluni ansiosta aloin epäillä suolistosyöpää. Hakeuduin lääkärille, joka alkoi puhua IBS:stä, josta olinkin jo netistä lukenut.

Nyt olen taas lähdössä ulkomaille pidemmäksi aikaa ja pelottaa, että millaiseksi tämä vaiva taas menee! Siellä en saa omaa rauhaa enkä voi tehdä äänekkäitä tai pitkiä vessareissuja silloin kun haluan, joten ei varmasti helppoa tule olemaan... Ruokavaliokin taas menee uusiksi (lue: pahempaan suuntaan).

Mielialalääkkeitä syön, kahtakin laatua tällä hetkellä.
Onneksi olen tällä hetkellä opiskelija, joten on ollut helpompaa tämän vaivan kanssa, mutta jos olisin normaalissa työelämässä niin vaikeaa olisi!

Hei Meggiee!

Alkuun turvotus, ilmavaivat ja viimevuosina kovat ulosteet ovat mullekin erittäin tuttuja ja kyllä näihin saa monenlaista helpotusta, oikeaa apua. Mulla siis IBS ja ummetuspainotteinen.

Aloita laktoosittomuus, joka on osana FODMAD-hiilareita (josta Sannakin yllä kertoi) jotka luovat kaasuja suolistoon ja kun kaasuja suolistossa niin suolen sisältö ei etene kunnolla vaan alkaa sisältö kovettuun jne
eli opiskele pois ne ruuat jotka tuottavat kaasua niin iso ongelma poistuu jo niin?

Suolen sisältöön sitten kuitua notkeuttamaan ja kuljettamaan massaaa eteenpäin esim psyllium, vi-sible, agiogur jne turvallisia ja sitten hätäapuun esim laxoperon,levolac joilla saa "tukoksen" auki aika pian :-)

Muista hörppiä vettä pitkin päiviä ja maitohappobakteereja aamuin illoin.

Nauhamaiseksi muuttunut kakka antaa tosiaan aiheen tutkia, ettei suolessa ole kasvainta, mutta todennäköisemmin johtuu sisäisistä pukamista. Runsas pytyllä istuminen altistaa niille.

Kaasunmuodostuksen saa kuriin ruokavaliolla. Laktoosi on usein se pahin, mikä pitää jättää kokonaan pois, mutta hankalia ovat monet muutkin aineet, ns FODMAP:it eli fermentoituvat oligo- di- ja monosakkaridit ja polyolit. Tähän kannattaa tutustua:
https://ibs-foorumi.palstani.com/t25-matala-fodmap-dietti-ibs-hoidossa