Oma diagnoosini

Oma ärtyneen suolen diagnoosini oli aika pitkäkestoinen projekti. Ensimmäisen kerran siitä mainittiin minulle kun menin ensimmäisiä kertoja terveyskeskuksen lääkärille valittamaan vatsakipujani. Tällöin ei heti mitään testejä tai tutkimuksia edes tehty. Diagnoosi periaatteessa heitettiin ilmoille muutaman minuutin jutustelun jälkeen.

Myöhemmin käydessäni useita kertoja lääkärien luona, minulle vihdoin viimein tehtiin edes jonkinlaisia testejä. Ensimmäisiä taisivat olla laktoosi-intoleranssin ja keliakian poissulkeminen verikokein. Kävin myös ultraäänitutkimuksessa, jossa katsottiin mm. kilpirauhanen ja vatsanalue. Mitään muuta ei näistä löytynyt kuin laktoosi-intoleranssi, mikä oli itselle jo melko varma asia. Tällöin myös lääkäri mainitsi ärtyneen suolen oireryhmän ja epäili sitä vahvasti oireideni syyksi.

Lopulta päädyin kolonoskopiaan, eli paksusuolen tähystykseen, josta ei myöskään mitään vikaa löytynyt. Tämä viimeinkin sitten varmisti, että kyseessä on ibs. Itse en ensimmäisinä vuosina halunnut uskoa, että sairastan tällaista vaivaa, johon ei ole täsmähoitoa, joten halusin tutkituttaa itseni kaikin mahdollisin keinoin. Ajan myötä asian on oppinut hyväksymään ja olen epäröintiin laitetun energian käyttänyt itseni parantamiseen. Oli ärtyneen suolen aiheuttaja mikä tahansa, se on kuitenkin olemassa oleva sairaus. Pelkkää fyysistä vaivaa tämä tuskin on, mutta ei myöskään täysin psyykkinen vaiva. Ongelma taitaa olla niiden risteyskohdassa.

Onko teille muille diagnosoitu ärtyneen suolen oireryhmä pelkän lyhyen lääkärikäynnin aikana?

Olin jo tehnyt itselleni oikean diagnoosin paljon ennen kuin lääkäri, mutta silti pelkäsin jotain pahempaa. Yksityisellä olin vatsan ultraäänessä, keliakia verikokeessa ja laktoosirasituksessa (kaikki ok) ja kun lääkäri rupesi puhumaan tähystyksestä peljästyin Veikkaan että jos olisin selittänyt silloin lääkärille vaivani rohekasti olisin saanut häneltä oikean diagnoosin samantien, mutta nuorena jotenkin kiertelin ja kaartelin. No sitten parin vuoden päästä siitä menin terveyskeskukseen ja kerroin vaivani, ja lääkäri heti kertoi että oireisiini sopii juuri ärtynyt suoli, oireeni oli minusta itsestänikin niin kuin jostain kirjasta, joskus syömisen jälkeen vatsaa kouristi ja se meni sekaisin, ei kuumetta, eikä verta tms tulehduksiin viittaavaa, tosin nyt aikojen saatossa oireet ovat muuttuneet ehkä hieman lievemmäksi. Terveyskeskuslääkärini on mielestäni oikein pätevä, hän tarkastutti vielä helikobakteerin ja näiden vuosien aikana on keliakia verikoekin otettu ainakin kerran yms veriarvot, kilpirauhasarvot... Myös nyt uutena juttuna kalprotektiini näyte on otettu, se kertoo suoraan onko suolessa tulehdusta (esim. crohin-tauti ja haavainen paksusuoli nostavat arvoa) vai ei, eli nykyään ei tarvitse mennä "turhaan" tähystykseen, siis jos näyte on ok ja oireet ärtyneeseen suoleen sopivat, eikä ole muita hälyyttäviä oireita esim. verenvuotoa.

Tiedän että kaikki eivät saa kunnon apua terveyskeskuksesta, ja itse ainakin olen ollut ihan ihmeissäni kuinka hyvä lääkäri minulla on, hän on suositellut visibliniä, joka auttaa minua, ja on myös kertonut että kuinka kaikille ei vehnä yms viljat sovi mitä tiedän että kaikki lääkärit eivät todellakaan tee.

Tiedän että tälläinen diagnoosi ei ole kiva, tauti johon ei ole hoitoa, mutta itselläni ainakin oireet selvästi helpottuivat kun lääkäriltä diagnoosin sain ja ymmärsin että tämä tauti ei ole vaarallinen.

IBS:n diagnoosi on sinänsä vähän jännä juttu. Toisaalta sen saaminen on helpotus siitä, ettei ole mitään oikeasti vaarallista tulehdusta. Mutta vastapainoksi saat tietää, ettei tähän ole mitään täsmälääkettä millä oireet katoaisivat nopeasti. Oma terveys on loppupeleissä niin paljon kiinni omasta tahdonvoimasta ja pitää olla se todellinen motivaatio alkaa etsiä niitä aiheuttajia ja tunnustella mikä olisi se oikea tie käydä.

Itse olen kyllä hieman ärsyyntynyt tuosta Visiblinin tyrkyttämisestä, kun on yleisesti kuitenkin tutkittu, että jos epäillään ibsiä tai on jo diagnosoitu ibs niin sokerit eivät sovi ruokavalioon, eivätkä makeutusaineet. Tutkimuksissa ei ole myöskään mitään viitteitä siihen, että se visiblinin isapaguansiemenkuori olisi jotenkin ollut edistyksellinen ibsin hoidossa. Toki voi olla, että jotain on mennyt ohi, mutta eteeni ei ole ainakaan mitään tutkimustietoa tästä ko. kuidusta tullut. Toki ihmiset sietävät sokeriakin eritavalla, vaikka ibs olisikin diagnoosina. Itse en päivittäin pystyisi sokeria syömään edes pientä määrää. Joskus harvoin voi vähän jotain makeaa syödä ilman mitään pahempia oireita, mutta kyllä se usein oireita aiheuttaa. Vielä enemmän ärsyttää tuon visiblinin kanssa se että se suositellaan sekoitettavaksi jogurttiin tai mehuun = lisää sokeria. Tuntuu välillä että ihmisiä yritetään pumpata täyteen sokeria hinnalla millä hyvänsä ja sitten sen tekemiä oireita pyritään lepyyttämään sokeria sisältävillä lääkkeillä. Ei mene jotenkin mun jakeluun tämä. Mutta niinkuin sanoin, kaikki me siedämme sokereita ja makeuttajia eri tavalla.

Juu tuo sokeri on aika jännä juttu, itse olen sellainen herkkuperse että karkkia kuluu ja se ei ikinä ole vatsaani huonoksi saannut (koputan puuta) mutta joillekin ei se sokeri ei sovi. Tosin eikö sokeri vähän koveta vatsaaa?! tämäkin kai vähän riippuu minkä tyyppisestä IBS:stä kärsii, tiedä sitten ja sehän tässä taudissa on että se mikä sopii toiselle ei pakosti käy toiselle ollenkaan

Moron vaan kaikille, ja kiitokset Sannalle foorumin perustamisesta!

Juu siihenhän tuo ibs-diagnoosi käsittääkseni perustuu, että vakavat sairaudet suljetaan pois. Itse kävin verikokeessa ja kun veriarvot olivat ok, eikä keliakiaa löytynyt, enkä halunnut mennä tähystykseen (hyh...), niin dg oli sitten ärtyvän suolen oireyhtymä.

Olin tosin itse jo ennen lääkärikäyntejä jotenkin sattumalta törmännyt netissä kirjoitukseen ibs:stä ja fodmapeista ja olin 99,99 % varma että minulla on ibs. Halusin kuitenkin lääkärin mielipiteen asiasta ja lopputulos oli se, että hän tulosti minulle koneelta valmiin listan mm. ruoista joita tulisi välttää, siis samat asiat jotka olin jo netistä opiskellut...

Olen kyllä melko varma, että ongelma ei ole pelkästään ruokavaliossa, vaan myös henkisessä puolessa niin kuin Sanna mainitsitkin. Itse olen elämässäni kärsinyt mm. jonkunasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, masennuksesta yms. paskasta. Jos olisin upporikas niin menisin heti jollekin hypnoositerapeutille tms. koska uskon että mielen kautta voi hallita kehoa hyvinkin laajasti...

Mistä tulikin mieleeni että minkälainen elämäntilanne teillä muilla oli kun oireet alkoivat? (Pitäisikö aloittaa oma topic tästä?) Mulla oli stressiä, liikaa töitä, suoriutumispaineita, jännittämistä...On helppo tajuta että noilla tekijöillä on varmasti ollut osansa oireiden puhkeamisessa, kun tietäis vielä miten tuon vaikutuksen voisi kumota.

Whimsy kirjoitti:Olen kyllä melko varma, että ongelma ei ole pelkästään ruokavaliossa, vaan myös henkisessä puolessa niin kuin Sanna mainitsitkin. Itse olen elämässäni kärsinyt mm. jonkunasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, masennuksesta yms. paskasta. Jos olisin upporikas niin menisin heti jollekin hypnoositerapeutille tms. koska uskon että mielen kautta voi hallita kehoa hyvinkin laajasti...

Mistä tulikin mieleeni että minkälainen elämäntilanne teillä muilla oli kun oireet alkoivat? (Pitäisikö aloittaa oma topic tästä?) Mulla oli stressiä, liikaa töitä, suoriutumispaineita, jännittämistä...On helppo tajuta että noilla tekijöillä on varmasti ollut osansa oireiden puhkeamisessa, kun tietäis vielä miten tuon vaikutuksen voisi kumota.

Oon kyllä samaa mieltä tuosta mielen vaikutuksesta kehoon noin yleisestikin ja myös ibsiin. Toisilla se vaikuttaa johonkin muuhun ja toisilla varmasti aiheuttaa ongelmia mahan kanssa. Aika samoilla linjoilla mennään täälläkin, ihmeellisesti ei juuri oo oireita kun saa olla ns. turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Sitten kun joutuu tilanteisiin josta mieli ei tykkään (duunissa,vapailla, missä vaan) niin tulee oireita. Nuo pelot tuntuu välillä olevan niin perhanan syvällä pääkopassa että vaikee saada pois.

Tullu mietittyä milloin ja miksi noi oireet aikanaan alko ja kyllä se osuu aikaan jolloin alko myös olemaan tuota samaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vaikka aina oon ollu tosi sosiaalinen ja tullu kaikenlaisten ihmisten kanssa juttuun. Yhtäkkiä vaan kun meni paikkaan jossa paljon ihmisiä ni oli pakko päästä pois ^^. hämärää !

Jos ei ole haluja / rahaa tms. mennä psykoterapiaan tai muuhun vastaavaan niin aina voi tietysti tutustua erilaiseen kirjallisuuteen, itse saanut sieltä jonkin verran apuja. Tsemppiä sulle!

Mulle tuli hämäriä muistoja opiskeluajoilta, jolloin omat oireeni alkoivat. Ensimmäisistä masuvaivoista olen kärsinyt yläasteen loputtua, lukion alkaessa. Minua kiusattiin aika rankasti koko yläasteen ajan ja olinkin sen takia hyvinkin jännittynyt ja ahidustunut koko kolmen vuoden ajan. Lukioon pääsy oli jonkinlainen helpotus itselle, koska siellä tuota kiusaamista ei enää esiintynyt lainkaan, ja sain olla rauhassa. Tuli jopa sellaiset ihmiset juttelemaan, ketkä eivät olleet aikaisemmin minua edes noteeranneet. Jotenkin voisin ajatella että tuon yläasteen aikaisen ahdistuksen suuri helpotus + lukio-opintojen tuoma stressi sai jotenkin kropan sekaisin.

Toinen jännä muistikuva vähän myöhemmältä ajalta on, kun asuin vielä Turun ydinkeskustassa kauppiksen aikaan. Muistan tuolloin, että minulle alkoi tulla jänniä tuntemuksia esim. Turun kauppatorilla kävellessä tai kauppakeskuksessa (hansassa) ollessa. Muistan saaneeni erinäisiä huimaavia tuntemuksia näissä tiloissa, jonka takia aloin vältellä laajoja alueita, missä on paljon ihmisiä.

Turun aika oli myös sitä aikaa kun tuli biletettyä todella paljon ja pyörittyä vähän kyseenalaisissa piireissä. Vatsavaivat olivat välillä miltein poissakin, mutta kyllä ne tuohon aikaan jo jonkin verran vaikuttivat elämään. Enemmänkin taisin kärsiä tuohon aikaan ahdistuksesta ja masennuksesta. Kauppiksen viimeisenä vuonna kävin koulun psykologilla juttelemassa monesti ja tuolloin aloitin myös mielialalääkkeiden syönnin.

Vatsavaivoista muistan sen verran tuolta ajalta, että aamuisin mahaani koski todella todella paljon ulostaessa, mutta muutoin pystyin olemaan täysin vailla minkäänlaisia tuntemuksia vatsani kanssa. Nuo aamuiset kivut yltyivät tosin myöhemmin pari päivää kestäväksi vihlovaksi jomotukseksi koko vatsan alueella. Lopulta ammattiopisto-opiskelujen aikana Savonlinnassa päädyin ensiavun kautta sairaalaan yöksi. Syytä tähän ei lopulta löydetty. Ainoa löydös taisi olla virtsatietulehdus, mikä sekään ei ollut mitään kovin paha. Myteeriksi jäi. Tuon tapauksen jälkeen en onneksi ole ko. kivuista tuossa mittakaavassa kärsinyt.

Mutta omista kokemuksista voisi hyvin päätellä, että jonkinlainen ulkoisten tekijöiden tuoma stressi, jännitys, ahdistus jne. on tuonut mukanaan nämä vatsavaivat. Elämäntilanteiden muuttuessa todella tiuhaan ei vaan kroppa pysynyt mukana. Toki voi olla hieman vaikutusta myös geeneillä ja elämäntavoilla. Homeopaattini ainakin sanoi, että tuloksia katsellessa omat oireeni ovat osittain perinnöllisiä, eli kaikki ei johdu täysin henkisestä hyvinvoinnista tai elämäntavoista. Olen ollut alunperinkin altis tällaisille vaivoille.

itselläni alkoi vatsavaivaamaan lukion jälkeen kun ei ollut hajuakaan mitä elämässäni haluan tehdä ja otin ehkä paineita siitä. Ehkä silloin juuri älysin että yksi aikakausi loppui ja nyt sitten pitäisi alkaa jotain tekemään...mutta vieläkään vuosien jälkeen en tiedä mitä. Tuntuu että menen vaan ajan mukana ja teen työtä koska on pakko...ja se ei luonteelleni käy yhtään, olen ehkä sellainen taitelija-luonne ja sellainen elämä ei minua elätä... Itselläni ei ole sos.tilanteiden pelkoa tms mutta olen hieman neuroottinen

Joskus jostain luin, että perfektionistiset persoonat usein sairastuvat ibsiin. Kaipa tuohon samaan määritelmään menee myös jonkinasteinen neuroottisuus ja ylitarkkuus. Olen aina ollut todella huolellinen kaikessa ja jotenkin alitajuntaisesti yritän saavuttaa jotain täydellistä, vaikka järjellä tiedän että aina ei ole niin väliä, vaikka asiat eivät olisi ihan justiinsa. Huomaan usein, että keskeneräiset asiat vaivaavat mieltäni todella paljon, mutta kun saa kerralla hoidettua pois monta asiaa niin usein olokin helpottaa, myös mahassa. Ehkä se täydellisyyden tavoittelu ei aina ole ihan hyväksi, vaan tuottaa sellaista jatkuvaa stressiä asioista vaikka sitä ei niin suoranaisesti huomaisi.

tajuan sanna mitä tarkoitat. itse en ikinä tietoisesti tavoittele täydellisyyttä olen vähän huolimaton mutta joissakin asioissa (yleensä itseeni liittyvissä) todella kriittinen ja pohdin hirvittävästi asioita että teinköhän nyt hyvän ratkaisun yms..

Lukioaikana ei mullakaan ollut vielä sen kummempia vatsavaivoja mutta armeijassa jouduin syömään aika monta antibioottikuuria ja niitten jälkeen suolisto taisi mennä aika huonoon kuntoon. Olihan se sekä fyysisesti, että psyykkisesti raskasta aikaa. Vähän myöhemmin armeijan jälkeen kävin tutkimuksissa ja siellä todettiin mm., että kortisoli oli koko ajan omituisen korkealla, stressi oli kai ikäänkuin jäänyt päälle. Ja kyllähän mullekin alko tulla noita paniikkituntemuksia esim. kaupoissa ja sosiaalisissa tilanteissa, joten aika yleisiä taitaa olla psyyken ongelmat vatsavaivaisten keskuudessa.

Jeb. Voisin miltein väittää, että jokaisella, joka kärsii elämään vaikuttavista vatsavaivoista omaa myös jonkinlaisia psyykkisiä ongelmia. Toisilla ne ovat lievempiä ja toisilla taas todella hurjia.

Vaikka ibsiin sanotaan vaikuttavan pääasiassa stressin, niin uskon kyllä että myös muut erinäiset tunnelataukset saattavat vaikuttaa. Kaikki ei kuitenkaan ole aina juuri stressiä, vaan takana saattaa olla surua, ahdistusta, pelkoa jne.

Oma tilanteeni vatsani kanssa paheni kun olin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli oli todella todella dominoiva. Jälkeenpäin mietittynä olen melko varma, että tämän ihmisen kohdalla oli kyse narsismista. Muutettuamme yhteen hän piti minua miltein vankina omassa kodissamme. En saanut mennä mihinkään, en puhua kenenkään kanssa enkä edes selata nettiä tai katsoa telkkaria jos hän ei tiennyt mitä sieltä katson. Noin kolme neljä kuukautta tuollaista painajaista niin oli kyllä kroppa ja mieli aika siinä kunnossa, että on suoranainen ihme, että olen nykyään näinkin tasapainoinen yksilö.

Muutto omaan asuntoon ja pääsy takaisin normaaliin elämään tosin hetkeksi paransi myös mahaoireita, mutta ei mennyt kauaa kun pääkoppa "sekosi" ja pääsin lepäämään muutamaksi viikoksi sairaalan osastolle. Tuo pysähtyminen kyllä jollain tapaa auttoi lataamaan akut, että jaksaa taas eteenpäin purskuttaa, mutta kyllä tuosta kokemuksesta on jäänyt pysyviä arpia, jonka uskon olevan olennainen syy nykyään esiintyviin ihmissuhdeongelmiin, jotka taas ovat osittan syynä myös vatsaoireisiin.

Olenkin menossa tulevaisuudessa siihen hypnoterapiaan. Meinasin kohta varailla sen ajan. Jos saisi nuo vanhat asiat käsiteltyä ja pääsisi pääkoppansa kanssa eteenpäin.

joo tuo antibioottikuuri juttu taitaa olla sellainen paha juttu varsinkin meidän kaltaisille. Tai siis henkiähän se on pelastanu että en sitä tarkoita:D mutta itse muistan että juuri noin 10 v sitten antibioottikuurin jälkeen vatsa alkoi hieman kai vaivaamaan...Ainkin nyt ajotan asian niin että kun lukion toisella sen kuurin söin niin sen jälkeen myöhemmin alkoi vatsa vähitellen vaivaamaan, toki tuskin pelkästään siitä johtui jos alussakaan, mutta ehkä se jonkun sysäyksen sai silloin, sehän kestää kyllä kauan ennenkun suolistobakteerit palautuvat antibioottikuurin jälkeen varsinkin jos ei maitohappobakteereja syö.

Itse sairastelin lapsena paljon korvatulehduksia, mihin söin roppakaupalla niitä antibiootteja. Homeopaattini sanoi minulle homeopaattisissa tutkimuksissa, että merkkejä suoliston epätasapainosta näkyy jo tuolta iältä asti. Itse uskon, että oma tilanteeni on aika pitkälle näiden lapsuuden antibioottikuurien syytä, mutta myöhemmällä iälläkin niitä tuli muutamaan kertaan syötyä mm.virtsatietulehduksiin ja viisaudenhampaiden poiston jälkeen. Enkä kyllä muista että olisin koskaan näiden yhteydessä maitohappobakteereja käyttänyt.

Mutta varmasti tuo kaikki ajan tuoma stressi on myös lisännyt oireita ja suoliston epätasapainoa. En myöskään ole aina syönyt mitenkään tajuttoman terveellisesti. Opiskeluakoina tuli syötyä paljon eineksiä ja pikaruokaa kun rahat oli vähissä ja aika meni kaikkeen muuhun kuin keittiössä hääräämiseen. Olin myös kova makean perään ja pullaa ja keksiä meni ihan yli äyräiden. Tiedä sitten, mikä on vaikuttanut mihinkin ja mikä tämän aloitti.

Moro vaan. Moni juttu kuulostaa kyllä tutulta.
Omat vatsaoireeni alkoivat myös lukiossa, muistaakeni kirjoitusten lähestyessä. Sairastelin tuolloin myös paljon kovia flunssia ja olen aina miettinyt olisiko siellä syy, miksi joku meni elimistössä sekaisin. Antibiootteja en muista kovin usein ottaneeni. Ihmistyypiltäni olin kuitenkin jo silloin stressaaja ja ylisuoriutuja. Vaivaa on nyt takana vähän yli kymmenen vuotta, eikä hyviä jaksoja ole ollut. Joskus sitä vain osaa olla ajattelematta koko asiaa, ja välillä taas ei. Jatkuva ripuli on kuitenkin vaikuttanut elämään ja saanut aikaan tiettyjä pelkoja ja vääriä ajatusmalleja. Joskus kotoa lähteminen ripuloinnin takia tuntui mahdottomalta ja oli kausi jolloin olin masentunut aika pahastikin sekä sairaslomalla. Jos eläisin yksin, tilanne olisi varmasti pahempi. Mies kuitenkin jaksaa tsempata.

IBSää epäiltiin jo ensimmäisissä tutkimuksissa, mutta olen itse ravannut kaiken maailman kokeissa parin vuoden välein. Vieläkin olen siinä uskossa, että myös joku muu on vialla, en tiedä miksi. Tutkittuja juttuja ovat ainakin keliakia, allergiat, kilpirauhasarvot, borrelioosi, loiset ja vaikka mitkä veriarvot, tähystetty kahteen kertaan suoli ja kerran vatsa, ultrattu vatsan seutu, kokeiltu sappihapporipulilääkitystä ja kaiken maailman muita juttuja. Tutkimuksia on ollut niin paljon, etten edes muista kaikkia. Koska kärsin muutamia vuosia sitten pitkän aikaa myös pahoista niveloreista on reuma ja fibromyalgia myös poissuljettu.

Tervetuloa Stella mukaan!

Tosiaan tämän oireryhmän kanssa ei kamalasti niitä hyviä kausia ole. Joskus voi tuurilla olla jokin päivä melko oireeton, mutta pidempiä jaksoja ei kamalasti ole. Päivittäin ilmenee ainakin jonkinlaista vaivaa, joka ei ole normaalia.

Olen itsekin jostain syystä edelleen vähän skeptinen sen suhteen että onko kyseessä ainoastaan IBS. Olen itse niin varma siitä, että myös hormoonit vaikuttavat itselläni erittäin vahvasti vatsan toimintaan. Tosin meillä on suvussa ollut jokaisella naisella aina kovat kuukautiskivut, niin myös itselläni. Mutta itselläni tähän mukaan on tullut ajan myötä myös tajutona ripulointi aina ennen menkkoja ja niiden aikana. Ehkäisyrenkaalla ne on pysyneet jotenkuten vielä kurissa, ettei ihan kamalia kausia tule, mutta nytkin tuntuu että vatsa alkaa vetää löysälle tiettyyn aikaan kuusta, vaikka miten olisi ruokailuaan tarkkailut.

Itse olen myös ravannut lääkäreillä paljon, enkä oikein edes muista kaikkia juttuja mitä minulta on tutkittu. Sen vain muistan ettei mitään ole löytynyt, eivätkä mitkään lääkärin antaneet lääkkeet ole auttaneet minua.

http://www.tohtori.fi/?page=5033584&id=9542977

muistin että olen lukenut tuosta kuukautisista ja ibs:stä tuossalinkki ja tässä teksti sieltä
" Kuukautiset pahentavat suoliston ärtymystilaa
Julkaistu 03.04.2002 Ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivät naiset reagoivat muita voimakkaammin kuukautiskierron hormonivaihteluun. Ensimmäisessä ärtyneen suoliston yhteyttä kuukautisten aikaiseen suolentoimintaa selvittäneessä tutkimuksessa kävi ilmi, että erilaiset kuukautiskiertoon liittyvät suolisto-oireet ovat leimallisia niille naisille, joilla on todettu ärtyneen suolen oireyhtymä. Terveillä naisilla vastaavia suoliston toiminnan muutoksia ei esiinny. Tyypillisimmillään suolioireyhtymään liittyy voimakkaita alavatsakipuja ja havaittavaa turvotusta kuukautisvuodon aikana. Ulostamistiheys kasvoi samanaikaisesti. Vuotopäivinä ärtyneen suolen oireyhtymää potevat naiset kokevat yleiskuntonsa muutenkin terveitä naisia heikommaksi ja kaikki ärtyneen suolen oireyhtymään liittyvät vaivat olivat pahimmillaan kuukautisvuodon aikana. Vastaavia eroja ei havaittu kuukautiskierron muissa vaiheissa.

Tutkimukseen osallistui kolmisenkymmentä keski-iältään 35-vuotiasta naista. Turvotus, ulosteiden koostumus ja ulostamistarpeen tiheys, vatsakivut sekä yleinen hyvinvointi selvitettiin oirepäiväkirjan avulla. Lisäksi peräsuolen toimintaa tutkittiin suoleen asennetun vesitäytteisen joustavan ja laajentuvan pallon avulla. Tutkimukset tehtiin neljästi kuukautiskierron eri vaiheissa. Tutkimusten yhteydessä kartoitettiin myös naisten ahdistuneisuutta ja masennusoireita, mutta niiden esiintymisellä ei ollut yhteyttä ärtyneen suolen oireyhtymään. Myöskään peräsuolen sulkijalihasten toiminnassa tai peräsuolipaineessa ei pallotutkimuksen perusteella havaittu selviä eroja terveiden ja suolisto-oireisten naisten välillä.

Uutispalvelu Duodecim
(Gut 2002; 50: 471-474) "

itse olen huomannu että välillä ovulaation aikaankin vatsa voi olla huonona

Tällainen tutkimus onkin minulta mennyt ohi. Joskus yritin hakea tietoa tästä aiheesta, mutta en toistaiseksi mitään löytänyt. Tämä pitää kyllä kohdallani täysin paikkansa, mutta myös minä koen että vatsa on huonona myös ovulaation aikana. Eli periaatteessa jokainen kierron vaihe on jollain tavalla havaittavissa kehossa.

Tuossa oli myös hyvin tietoa tuosta, että kuukautisten aikana myös yleiskunto hieman järkkyy. Itselle usein tulee hieman kuumeinen olo, saattaa olla päänsärkyä ja jopa pientä huimausta. Joskus on tuntunut kuin olisi krapula kun aamulla herää. Varmaan nuo hormoonit väsyttävät muutenkin ärtynyttä kehoa sen verran, että menee vähän tukkoiseksi meno.

juu joskus muistaakseni tästä aieminkin jo mainitsin, mutta nyt löysin oikein mustaa valkosella. Mutta itse en tosta stressaa koska kai se sitten noin on että kuukautiset vatsaan vaikuttaa. Muistan kun olin nuorempi oli vatsani aina kovalla kuukautisten aikaan ja nykyään saattaa sitten olla välillä sekaisin jonain päivänä ja ovulaatiota en ennen edes tuntenut mutta nyt vanhemmiten!? olen senkin oppinut havaitsemaan ja silloinkin välillä vatsa voi olla löysällä. Kuukautiseni oli ennen kivuliaammatkin mutta nyt vuoden sisällä on vähän helpottanut, kai:D Niin ja kuukautisteni aikaan en uskalla syödä esim. jäätelöä!? mutta muuten uskallan (varsinkin lomilla siis, en viikolla), koska jotenkin olen ajoittanut asian niin että silloin jäätelöstä menee helpommin vatsa löysälle...tää on niiiiiiin outoo:D:D

Masennuksen ja IBS yhteydestä on tehty aika paljon tutkimusta, sitä ne ei kai osannut sanoa aiheuttaako IBS masennusta vai masennus IBSsää.. Itselläni on enemmän ahdistusta kuin masennusta, sosiaalisissa tilanteissa ja kun oma elämä näyttää siltä ettei tiedä mitä nurkan takaa tulee. Ehkä se liittyy kanssa siihen perfektionisti juttuu minkä joku tässä ketjussa mainitsi, omalla kohdalla ehkä enemmän kontrollifriikki.

Minä sain diagnoosin yleislääkäriltä kun selitin itku kurkussa oireita ja olin ehkä kuullut sanan, mutta en ollut perehtynyt sen enempää tautiin. Diagnoosi toi helpotuksen minulle koska selvisi, että voin helpottaa vaivaa ruokavaliolla ainakin jonkun verran. En ole epäillyt diagnoosia lähinnä kun minun oireet on kuin suoraan kirjasta ja näitä on jatkunut jo ainakin 10 vuotta aika tasaisesti samanlaisina. Välillä on ollut hyviä kausia ja välillä huonoja. Muistan muutaman kerran kun olen herännyt keskellä yötä kouristuksiin ja pyjamat märkänä kylmästä hiestä, mutta onneksi ne kivut menee ohi ja noita pahimman pään kohtauksia on harvoin. Mulla vaikuttaa hormoonit kanssa aika paljon kun noin päivää ennen kuukautisia vatsa on kuin ilmapallo ja loppuajan ripulilla.

Antibiootteja en ole syönyt teininä kun yhden kuurin, silloin se vaikutti aika rajusti, mutta kuulemma jos antibiootti vaikuttaa vatsaan niin se tarkoittaa, että on hyvä bakteerikanta. Sitten kun se ei vaikuta saa olla huolissaan. Parikymppisenä olen syönyt antibiootteja kerran pari vuodessa virtsatietulehduksiin, mutta ne ei tunnu vaikuttaneen erityisemmin vatsan toimintaan.

Stressi vaikuttaa kyllä minun vatsaan, mutta en tiedä olisko ollut alunperin vaikuttamassa taudin syntyyn. Oli mulla aika stressaavat teinivuodet, että saattaa olla mahdollista. Omalla kohdalla aika iso osa on varmaan perinnöllistä.

Pitää kyllä nyt itse todeta, että ainakin mulla noi masennustunteet ja nimenomaan se ahdistus kulkee tämän vaivan kanssa käsikädessä. Itsekään en tosin osaa sanoa kumpi on ollut ensin. Nytkin on tullut kolme päivää maattua sohvan nurkassa ja mieli on todella todella alhaalla.

Mulle tulee aina tällainen ahdistus pitkillä vapailla! Kun ei ole ketään kenen kanssa puhua, ei ketään kenen kanssa jossain käydä. Sitä istuu vaan yksin kotona ja tähän asti olen sitä kompensoinut syömällä, mutta nyt sekin alkaa turruttamaan. En sitten tiedä voiko hormoonit aiheuttaa myös näinkin vakavia fiiliksiä?

Mulla lähti jo perjantaina tämä tunnetila vähän raiteiltaan kun töissä oli yksi todella inhottava välikohtaus työkaverin kanssa. Sain tajuttomat huudot asiasta, mikä ei ollut konkreettisesti juuri mun vika. Se asia jäi sitten vaivaamaan ja vaivaa edelleen. Ei huvittaisi mennä edes huomenna töihin kun ahdistaa tämä ko. ihminen ja tuo tilanne. Normaali ihminen kai pystyisi tuollaisenkin hermostumisen jotenkin ohittamaan olankohautuksella ja todeta että meni vähän huonosti aamu, mutta itsellä nuo asiat jää vaan muhimaan ja kehitellen niistä entistä kamalampia. Kai tämäkin liittyy siihen kontrolliin ja perfektionismiin? Tuntuu että jos olen tehnyt pienenkin virheen olen täysin kelvoton ja kamala ihminen, vaikka tosiassa ymmärrän, että kaikki tekee virheitä eikä ketään oo täydellinen.

Mulla onneksi alkaa se terapia vihdoin viimein keskiviikkona! Olen jopa viime aikoina alkanut tosissani miettimään mielialalääkitystä, koska alkaa menemään sen verran hankalaksi elämä täällä ruudun päässä. Söin tosiaan aikaisemmin Sepramia ja silloin ei ainakaan muistaakseni tällaisia fiiliksiä ollut lainkaan. Nyt on jo miltein itsetuhoisia ajatuksia ja pelkää ihan kaikkea elämää. Ei tämä normaalia ole! Tosin en tiedä sitten olikohan aikoinaan lääkärin tekemä diagnoosi mun väsymykseen ja masennukseen oikea, kun sanoi ettei mun aivot ja kroppa tuota tarpeeksi serotoniinia. Nyt olen tosiaan ollut yli vuoden ilman tuota lääkitystä ja kuukausikuukaudelta mun henkinen tila on mennyt vain pahemmaksi. Eli kaipa tuossa jotain perää on?

Vaikka miten sitä on toitottanut luontaisen hoidon perään niin mulla ainakin nämä vatsavaivojen ohessa olevat henkiset ongelmat ovat kyllä jo niin hurjaa luokkaa, että tästä ei mun mielestä voi selvitä enää millään positiivisella ajattelulla. Onko teillä koskaan tällaista ja miten teillä vaikuttaa esim menkat mielialoihin? Olen huomannut että melkeen itken koko sen viikon kun on menkat ja olen välillä todella kiukkuinenkin. Huhhuh, ei ole taas kyllä helppoa. Aamulla pitäisi mennä kasiin töihin ja tuntuu että on koko kroppa sekaisin.

Sanna kirjoitti:Pitää kyllä nyt itse todeta, että ainakin mulla noi masennustunteet ja nimenomaan se ahdistus kulkee tämän vaivan kanssa käsikädessä. Itsekään en tosin osaa sanoa kumpi on ollut ensin. Nytkin on tullut kolme päivää maattua sohvan nurkassa ja mieli on todella todella alhaalla.

Mulle tulee aina tällainen ahdistus pitkillä vapailla! Kun ei ole ketään kenen kanssa puhua, ei ketään kenen kanssa jossain käydä. Sitä istuu vaan yksin kotona ja tähän asti olen sitä kompensoinut syömällä, mutta nyt sekin alkaa turruttamaan. En sitten tiedä voiko hormoonit aiheuttaa myös näinkin vakavia fiiliksiä?

Mulla lähti jo perjantaina tämä tunnetila vähän raiteiltaan kun töissä oli yksi todella inhottava välikohtaus työkaverin kanssa. Sain tajuttomat huudot asiasta, mikä ei ollut konkreettisesti juuri mun vika. Se asia jäi sitten vaivaamaan ja vaivaa edelleen. Ei huvittaisi mennä edes huomenna töihin kun ahdistaa tämä ko. ihminen ja tuo tilanne. Normaali ihminen kai pystyisi tuollaisenkin hermostumisen jotenkin ohittamaan olankohautuksella ja todeta että meni vähän huonosti aamu, mutta itsellä nuo asiat jää vaan muhimaan ja kehitellen niistä entistä kamalampia. Kai tämäkin liittyy siihen kontrolliin ja perfektionismiin? Tuntuu että jos olen tehnyt pienenkin virheen olen täysin kelvoton ja kamala ihminen, vaikka tosiassa ymmärrän, että kaikki tekee virheitä eikä ketään oo täydellinen.

Mulla onneksi alkaa se terapia vihdoin viimein keskiviikkona! Olen jopa viime aikoina alkanut tosissani miettimään mielialalääkitystä, koska alkaa menemään sen verran hankalaksi elämä täällä ruudun päässä. Söin tosiaan aikaisemmin Sepramia ja silloin ei ainakaan muistaakseni tällaisia fiiliksiä ollut lainkaan. Nyt on jo miltein itsetuhoisia ajatuksia ja pelkää ihan kaikkea elämää. Ei tämä normaalia ole! Tosin en tiedä sitten olikohan aikoinaan lääkärin tekemä diagnoosi mun väsymykseen ja masennukseen oikea, kun sanoi ettei mun aivot ja kroppa tuota tarpeeksi serotoniinia. Nyt olen tosiaan ollut yli vuoden ilman tuota lääkitystä ja kuukausikuukaudelta mun henkinen tila on mennyt vain pahemmaksi. Eli kaipa tuossa jotain perää on?

Vaikka miten sitä on toitottanut luontaisen hoidon perään niin mulla ainakin nämä vatsavaivojen ohessa olevat henkiset ongelmat ovat kyllä jo niin hurjaa luokkaa, että tästä ei mun mielestä voi selvitä enää millään positiivisella ajattelulla. Onko teillä koskaan tällaista ja miten teillä vaikuttaa esim menkat mielialoihin? Olen huomannut että melkeen itken koko sen viikon kun on menkat ja olen välillä todella kiukkuinenkin. Huhhuh, ei ole taas kyllä helppoa. Aamulla pitäisi mennä kasiin töihin ja tuntuu että on koko kroppa sekaisin.

Mä oon kans huomannu tuon että meinaa masennus/ahistus iskeä aina kun on vapaita. Jotenki duuni pitää sen arjen käynnissä ja siellä tapaa väistämättä muita ihmisiä ja tulee käveltyä kaupungilla ainakin kun töihin menee ja sieltä pois. Perjantaisin usein sellanen masentunu/surullinen fiilis vaikkakin kavereita kyllä on useita, mutta harvassa ne joiden kanssa voi yhtään syvällisempiä jutella.

Sanoisin että yritä olla vähintään tuossa terapia & masennuslääke kuviossa vähemmän kontrolloiva ja salli itsellesi esim lääkkeiden syönti. Älä tee itestäsi "häviäjää" jos alat niitä syömään (en tiedä teetkö mutta jotenkin sellaisen kuvan sain viestistäsi) koska sitä et myöskään ole. Miljoonat ihmiset niitä syö ja itsekin asiaa välillä harkinnut.

Ikäviä tuollaiset tilanteet töissä ja pirullista kun nuo asiat jäävät sitten muhimaan pääkoppaan. Näissä tilanteissa pitäisi kai aina vaan toistaa itselleen että tilanne on historiaa, se ei ole ongelma nyt ja muutahan meillä ei ole kuin tämä kyseinen hetki. Toki helpommin sanottu kun tehty . Jos tosiaan löytyy perfektionistin "vikaa" niin sitä ei varmaankaan anna itselleen hirveästi armoa ja helposti sitten pyörittää näitä asioita päässä. Muista myös se että sinullakin on oikeus tehdä virheitä/olla epätäydellinen, olla tietämättä kaikke, saada anteeks jnejne..

kontrollifriikki se minä olen!!!!! nyt muistin sen sanan kiitos iluvatar, en siis perfektionisti, paitsi vähän joissakin oudoissa asioissa:D Mutta minä haluan kokoajan olla tietoinen tekemisistäni ja sanoistani ja pohdin hirvittäväsi turhia asioita...

Mutta sitten tuohon Sannan viestiin ikävä kuulla että menee noin huonosti, mutta taas bongasin viestistäsi muutaman kohdan mikä minuun sopii erityisesti siis tuo että jos mokaan jossain niin pohdin sitä vielä seuraavana vuonnakin, jos joku muu tekee jotain väärin niin totta kai sanon ja ajattelen niin kuin normaali ihminen tekee eli sanon että ei haittaa ja ei sitä kukaan enää huomenna muista, mutta jos itse teen jotain väärin syyttelen itseäni kauan ja pidän itseäni ihan idioottina ja nolona jne... Onko Sanna sinulta mitattu kilpirauhasarvoja sekin saattaa masennusta aiheuttaa mutta toki hormoonitkin, itse olen aina ennen kuukautisia vihainen ja ilkeä

Ja itselläni on sellainen taipumus että aina on joku asia oltava joka mieltäni vaivaa ja jos se ei ole mahani eli jos on jotain oikeasti hätää tms niin en muistakaan että minulla on huono maha vaan vähän niinkun saan ajateltua että se nyt ei ole tärkeää ja sitten se ei vaivaa mutta kun kaikki muut asiat ovat hyvin niin sitten se tuttu ja turvallinen maha alkaa vaivaamaan. Niinkuin laitoin olen hiukan neuroottinen ja minulle on sanottu että minun ongelmani on se että ajattelen liikaa saan siis itselleni pienen paniikin aikaiseksi välillä mistä asiasta tahansa:D

Sanna onko tämä terapia sellaista missä mahdollisesti on sitä hypnoterapiaakin vai muistanko väärin?

Ja mitä tuohon että lomilla ahdistaa enemmän, niin minulle on ehkä päinvastoin tykkään hirveästi olla kotona ja vaan olla.

Se terapia mihin menen on tosiaan hypnoterapiaa. Eli siellä käytetään erilaisia tekniikoita rentoutumiseen jne. En oikein viel tiedä mitä tuleman pitää, mutta ajattelin kokemuksestani kirjoittaa blogiin ihan oman jutun.

Tämä terapeutti tosin kertoi, että hypnoosilla ei ole saatu tämänkaltaisissa vaivoissa pitkäaikaisia vaikutteita aikaiseksi. Varsinkaan jos takana on oikeasti jotain henkisiä ongelmia tai ratkomatta jääneitä asioita. Terapiassa enemmänkin minun osaltani keskitytään kehittämään erilaisia työkaluja hallita omia tunteita ja sitä kautta hallita erilaisia tilanteita. Rentoutumisella saataisiin sitten niitä paniikkitilanteita pois ja todennäköisesti myös maha voisi paremmin kun sitä ei stressaisi kokoajan.

Tuli muuten mieleen tuosta Mikimin viestistä että varmasti itselläkin mahakivut ovat osittain pakkomielteen aiheuttamia. Varmasti saisin vaikka käteni kipeäksi, jos jatkuvasti miettisin sitä ja varoisin sitä. Nytkin kun on tosiaan ollut 3 päivää vapaata, olen syönyt mitä lystään jne eikä maha ole ollut yhtään kipeä. Mutta voin vetää vaikka vetoa siitä, että huomenna aamulla kun pitäisi töihin lähteä niin maha on varmasti aivan ylösalaisin! Kotona ollessa ei tule mahaa mietittyä miltein ollenkaan eikä tule käytyä vessassakaan kuin kerran aamulla. On se vaan jännää miten tuo ulkopuolinen maailma saa vaan kehon niin stressaantuneeksi, että sitten koko kroppaa vääntää.

Oivoi, vois yrittää käydä edes vähän ulkona, jos saisi vähän tätä uloslähtemisen ahdistusta taas pois päältä. Varautuisi vähän huomiseen aamuun taas. Huoh...

Sanna kirjoitti:Oivoi, vois yrittää käydä edes vähän ulkona, jos saisi vähän tätä uloslähtemisen ahdistusta taas pois päältä. Varautuisi vähän huomiseen aamuun taas. Huoh...

Mä käyn välillä ihan tossa asunnon lähettyvillä kävelemässä vaikka vaan "korttelin" ympäri pari kertaa jos kyseiset "tilat" päällä. Ainaki itelleen pienikin ulkoilu auttaa vaikka tosiaan olisiki vaan se 15min kävely.