Ote ao. artikkelista:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ruoka_saataa_geenejasi
..eritoten mulle nyt läheisestä asiasta eli miten vauva alkaa sopeutumaan "ulkomaailman" bakteereihin.....
....
Se, mitä suuhusi pistät, rukkaa geenejäsi – omalla tavallaan, sillä sama ruoka ei vaikuta kaikkiin samalla tavoin.
....
Suoli mutkistaa käsittelyä
Nutrigenomiikan kenties suurin ja vähiten ymmärretty haaste ovat kuitenkin geenit, jotka eivät ole omiamme. Suolistossamme on nimittäin enemmän bakteereja kuin meillä on soluja, ja niillä on todennäköisesti suurempi merkitys ravinnon käsittelyssä kuin osaamme edes arvata.
Suolistobakteerien ja ravinnon yhteispeli alkaa sinä päivänä, kun päästämme ensi kirkaisumme. Kohdussa vauvan suoli on käytännössä steriili, mutta bakteerit alkavat valloittaa sitä heti synnytyskanavassa. Lisää bakteereja nielemme ensi kulauksessa äidinmaitoa.
Tutkijat ovatkin viime vuosina alkaneet katsoa äidinmaitoa uudella tavalla. Se ei ainoastaan tarjoa lapsille ravinteita ja vasta-aineita. Yhtä tärkeää on, että se ruokkii suolistobakteereja.
Tutkimuksen polttopisteessä ovat tätä nykyä äidinmaidon sisältämät imeytymättömät sokeriyhdisteet, joita on satoja erilaisia. Lisäksi äidit näyttävät tarjoavan näitä oligosakkarideja kullekin lapselleen ainutlaatuisen yhdistelmän – eräänlaisen maitosormenjäljen.
Oligosakkarideilla ei ole ravitsemuksen kannalta merkitystä, vaan ne ovat suolistobakteerien ruokaa. Niiden avulla lapsi onnistuu vakiinnuttamaan itselleen terveen suolistobakteerikannan.
Joihinkin äidinmaidonkorvikkeisiin onkin ryhdytty lisäämään sopivia oligosakkarideja, mutta niitä ei voi räätälöidä yksilöllisesti. Näin äidinmaitoa saaneet lapset ovat eri asemassa kuin korvikkeella kasvatetut.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ruoka_saataa_geenejasi
..eritoten mulle nyt läheisestä asiasta eli miten vauva alkaa sopeutumaan "ulkomaailman" bakteereihin.....
....
Se, mitä suuhusi pistät, rukkaa geenejäsi – omalla tavallaan, sillä sama ruoka ei vaikuta kaikkiin samalla tavoin.
....
Suoli mutkistaa käsittelyä
Nutrigenomiikan kenties suurin ja vähiten ymmärretty haaste ovat kuitenkin geenit, jotka eivät ole omiamme. Suolistossamme on nimittäin enemmän bakteereja kuin meillä on soluja, ja niillä on todennäköisesti suurempi merkitys ravinnon käsittelyssä kuin osaamme edes arvata.
Suolistobakteerien ja ravinnon yhteispeli alkaa sinä päivänä, kun päästämme ensi kirkaisumme. Kohdussa vauvan suoli on käytännössä steriili, mutta bakteerit alkavat valloittaa sitä heti synnytyskanavassa. Lisää bakteereja nielemme ensi kulauksessa äidinmaitoa.
Tutkijat ovatkin viime vuosina alkaneet katsoa äidinmaitoa uudella tavalla. Se ei ainoastaan tarjoa lapsille ravinteita ja vasta-aineita. Yhtä tärkeää on, että se ruokkii suolistobakteereja.
Tutkimuksen polttopisteessä ovat tätä nykyä äidinmaidon sisältämät imeytymättömät sokeriyhdisteet, joita on satoja erilaisia. Lisäksi äidit näyttävät tarjoavan näitä oligosakkarideja kullekin lapselleen ainutlaatuisen yhdistelmän – eräänlaisen maitosormenjäljen.
Oligosakkarideilla ei ole ravitsemuksen kannalta merkitystä, vaan ne ovat suolistobakteerien ruokaa. Niiden avulla lapsi onnistuu vakiinnuttamaan itselleen terveen suolistobakteerikannan.
Joihinkin äidinmaidonkorvikkeisiin onkin ryhdytty lisäämään sopivia oligosakkarideja, mutta niitä ei voi räätälöidä yksilöllisesti. Näin äidinmaitoa saaneet lapset ovat eri asemassa kuin korvikkeella kasvatetut.