Miten teidän vatsanne oireilee?

Tiedän että tämä tuli nyt tänne ripulipainoitteinen puolele mutta kysyisin kaikilta mahavaivasilta, että miten teidän vatsanne oireilee? Onko oireita joka päivä vai silloin tällöin? Entä kestävätkö ne kauan? Onko joku ruoka mikä varmasti saa vatsanne sekaisin?

Itselleni yleeensä aivan yllättäen joko heti syömisen jälkeen tai sitten parin tunnin kuluttua siitä vatsaan alkaa koskea ja se menee sekaisin, tätä ei onneksi kovin usein tapahdu ja se ei kestä normaalisti kuin sen yhden kerran, mutta sen jälkeen tulee todella väsynyt olo. Harvoin herään öisin vatsakipuun ja siihen että vatsa menee sekaisin, ärtyneen suolenhan ei öisin kuuluisi herätellä, mutta veikkaan että joskus on tullut huonossa asennossa nukuttua tai sitten vaan syötyä taas jotain (mutta mitä siinäpä taas se suuri kysymys:)) Ehkä pari kertaa vuodessa on käynyt niin että vatsa on todella sekaisin, mutta silloin se kestääkin useamman päivän. Itselläni on siis aika lievä tämä ärtynyt suoli, mutta silti se tuntuu vaikuttavan elämääni todella paljon.

Mikään ruoka ei ole sellainen mitä välttelen sillä esim. lomilla voin syödä melkein mitä vaan, mutta arkisin en nyt ihan mitä tahansa uskalla syödä, tosin ei sekään tunnu auttavan vaikka varovaisesti söisi, taitaa stressi/ahdistus vaikuttaa. Se hyvä puoli tässä vaivassa on että lihomaan ei pääse..

Mulla ummetuksen lisäksi karsee oire mikä nytkin vasta tapahtui:

Söin siis pari päivää sitten paljon pitsaa (vehnää sokeria jne) ja myös ruisviljaakin

Usein tällaisten aterioiden jälkeen on odotettavissa suolen kramppaus tms et ykskaks tulee kiire vessaan suolen tyhjennykseen niin kävi nytkin

Nyt ei kuitenkaan muuta kuin normaali ulostus jota suolen aktivoituminen kiirehti hätäiseksi mutta pytyllä normia ulostus (onneksi)

Mutta pahin on sellainen tilanne että ummetus on jo muhinut monta päivää ja siksi vain pieruttaanut ilman että mitään on tullut ja kun sitten tulee em kramppaus (=suolen aktivoituminen, tulppa pois tms) niiin siinä tilantessa on siis kiire pytylle ja kun yrität ulostaa niin uloste onkin niin kovaa että pakkautuu peräsuoleen karmeella kivulla ja mitään ei tule ulos huh huh!! :-((

No sitten buranana poskeen ja laxoperon ja mikrolaxia tms jotka pehmentää ja vasta pitkän ajan kuluttua voi tilanne rauhoittua kun suoli pystyy tyhjentyyn?!

Siis olkaatte "onnellisia" jos vain ripulia? ;-)

Mulla vaihtelee nää vaivat tosi paljon, kun joskus ei passaa syödä mitään muuta kun näitä "puhtaita" omatekoisia ruokia. Elikkä sillon voin syödä vaan kaurapuuroa veteen, kanaa ja riisiä ja juomaksi vettä. Joskus sit taas voin syödä hampurilais aterian ilman minkäänlaisia oireita. Kuten esim. eilen söin hesen hampurilaisaterian ja karkkia ja vaikka mitä muuta kiellettyä, eikä tullu mitään oireita.

Mut vaikka olisin syöny mitä tahansa, niin jos oon tekemässä lähtöä johonkin muualle kuin töihin, niin kyl se vatsa on kipeä ja ihan sekasin. Jännä juttu, mut mulla taitaa tää olla eniten päänsisällä. Ku oon niin kova stressaamaan ja jännitän kovasti sosiaalisia tilanteita. Mut varmuuden vuoksi vältän ruisleipää, soijaa ja maitotuotteita.

marey kirjoitti:Mulla vaihtelee nää vaivat tosi paljon, kun joskus ei passaa syödä mitään muuta kun näitä "puhtaita" omatekoisia ruokia. Elikkä sillon voin syödä vaan kaurapuuroa veteen, kanaa ja riisiä ja juomaksi vettä. Joskus sit taas voin syödä hampurilais aterian ilman minkäänlaisia oireita. Kuten esim. eilen söin hesen hampurilaisaterian ja karkkia ja vaikka mitä muuta kiellettyä, eikä tullu mitään oireita.

Mut vaikka olisin syöny mitä tahansa, niin jos oon tekemässä lähtöä johonkin muualle kuin töihin, niin kyl se vatsa on kipeä ja ihan sekasin. Jännä juttu, mut mulla taitaa tää olla eniten päänsisällä. Ku oon niin kova stressaamaan ja jännitän kovasti sosiaalisia tilanteita. Mut varmuuden vuoksi vältän ruisleipää, soijaa ja maitotuotteita.

Itellään tuntuu olevan ihan sama, jännittäjän vikaa on ja jos "turvallisessa" paikassa olet niin ei mitään oireita, sitte ku joku jännittää ni kourii ja vääntää. Oon nyt kuitenki päättäny että tuo jännitys saa lähteä tavalla tai toisella (lääkitys/terapia). Tuntuu siltä että IBS on omalla kohdalla ainakin oire jostain muusta (jännityksestä/stressistä).

Tuoski kirjoitti:
Itellään tuntuu olevan ihan sama, jännittäjän vikaa on ja jos "turvallisessa" paikassa olet niin ei mitään oireita, sitte ku joku jännittää ni kourii ja vääntää. Oon nyt kuitenki päättäny että tuo jännitys saa lähteä tavalla tai toisella (lääkitys/terapia). Tuntuu siltä että IBS on omalla kohdalla ainakin oire jostain muusta (jännityksestä/stressistä).

Juurikin näin! Voi olla, että meidän IBS oireet johtuu suurilta osin vain sterssistä ja jännityksestä. Tämä kyl vaikuttaa hitosti elämiseen, kun aina jännittää tai stressaa tuo lähtiminen. Se pitäs saada kuriin, ni ehkä helpottas vatsavaivatki.

Itse olen aatellu mennä nuorisopoliklinikalle kunhan nyt vaan joku päivä tässä ehdin. Toivottavasti se auttas edes vähän siihen lähtemisen vaikeuteen, kun menis nuorisopoliklinikan kautta johonkin käsityöpajalle, et olis joka viikko jokin säännöllinen "harrastus". Mielialalääkkeisiin en haluaisi sekaantua ollenkaan!

Mä en itse ainakaan suosittele mielialalääkkeiden käyttöä. Mulla ne vaan vuosien saatossa pahensi oireita ja homeopaattikin sanoi tulosten perusteella niiden vaikuttaneen paljonkin siihen miten mun ruuansulatuskin toimii. Eli kävin niin ylikierroksilla sen serotoniini takia että jatkuvasti oli myös veskihätä. Olen pärjännyt ihan hyvin ilmankin nyt, mitä nyt jännityksiä ja pelkoja on tullut, mutta nyt on tuntunut viikon verran että nekin ovat kadonneet tämän uuden ihmissuhteen myötä. Kirjottelin eilen bloggauksenkin tästä fiiliksestä.

Jos mulla onkin ollut se suurin ongelma siinä turvattomuuden tunteessa ja nyt kun tapasin ihanan miehen kenen kanssa on paljon samoja kokemuksia niin jotenkin on tullut todella turvallinen ja levollinen fiilis. Ollaan pystytty käymään vapaapäivillä vaikka missä ja syömään yhdessä ja ties mitä. Eilen jopa join kupin kahvia hänen luonaan eikä tullut mitään oireita. Toki on edelleen vähä ilmankiertoa mahassa ja aamuisin saa pariin kertaan juosta, mutta nekään ei tunnu enää siltä että ne haittaisi jotenkin sitten päivällä enää muuta elämää. Varmaankin sekin kun on niin paljon nyt muuta ajateltavaa niin ei ehdi miettiä kokoajan vatsaa vaan pystyy välillä vähän rentoutumaankin.

Mulla suolisto ollut nyt rauhallinen (ensin se pegorion ja snyt tätä psylliumkuorta (Lepicol)

mutta vatsa/pallea/rinta -kipuja eilen kaiketi mulla myös rää refluksia (kävin tähystyksesssä ja ei vaurioita vielä..)

Tohon jännityksen poistoon suosittelisin
- sokeriruuat minimiin (sokeri ärsyttää herkistää keskushermostoa)
-liikunta ja venyttely tekee hyvää
- ruokailuun kasviksi, oliiviöljy, proteiiniä kun ovat rauhoiuttavia ruokia
- kahvi myös pois kuten teekin jossa kofeiiniä

Ei mieliala- eikä bentso-lääkkeitä vaan terapiaa jos jotain?

tootired, mullaki refluksia ja aikanaan tähyssä huomattiinkin läpässä vikaa, eli fuskaa pikkasen. PPI lääkkeillä sitä saa kyllä kuriin mutta nyt oon pystyny olemaan ilman kunhan kattoo mitä suuhun laittaa.

Aina varmasti parempi jos saa jännitykset/stressit ym kuriin ilman lääkkeitä, juurikin esim terapian avulla. Toisinaan kuitenki on tilanteita joissa ehkä kannattaa turvautua lääkkeisiin ja koittaa sitä kautta hoitaa asia kuntoon. En siis niiden puolesta puhu, mutta en myöskään niitä vastaan

Kiitokset vinkeistä tootired !

Tuoski, saisko tietää salaisuutes ruuan suhteen eli mitä syöt ja mitä et ja miksi? :-)

" läpässä vikaa, eli fuskaa pikkasen. PPI lääkkeillä sitä saa kyllä kuriin mutta nyt oon pystyny olemaan ilman kunhan kattoo mitä suuhun laittaa. "

tootired kirjoitti:
Mulla ummetuksen lisäksi karsee oire mikä nytkin vasta tapahtui:

Söin siis pari päivää sitten paljon pitsaa (vehnää sokeria jne) ja myös ruisviljaakin

Usein tällaisten aterioiden jälkeen on odotettavissa suolen kramppaus tms et ykskaks tulee kiire vessaan suolen tyhjennykseen niin kävi nytkin

Nyt ei kuitenkaan muuta kuin normaali ulostus jota suolen aktivoituminen kiirehti hätäiseksi mutta pytyllä normia ulostus (onneksi)

Mutta pahin on sellainen tilanne että ummetus on jo muhinut monta päivää ja siksi vain pieruttaanut ilman että mitään on tullut ja kun sitten tulee em kramppaus (=suolen aktivoituminen, tulppa pois tms) niiin siinä tilantessa on siis kiire pytylle ja kun yrität ulostaa niin uloste onkin niin kovaa että pakkautuu peräsuoleen karmeella kivulla ja mitään ei tule ulos huh huh!! :-((

No sitten buranana poskeen ja laxoperon ja mikrolaxia tms jotka pehmentää ja vasta pitkän ajan kuluttua voi tilanne rauhoittua kun suoli pystyy tyhjentyyn?!

Siis olkaatte "onnellisia" jos vain ripulia? ;-)

Mulla on ihan samanlaisia oireita. parin viime viikon aikana on välillä ollut niin paha että tehnyt mieli huutaa siellä pytyllä kivusta kun tuntuu että siellä sisäelimet tulossa ulos kanssa. Olen joskus miettinyt että tältäkö se synnytys tuntuu

tootired kirjoitti:Tuoski, saisko tietää salaisuutes ruuan suhteen eli mitä syöt ja mitä et ja miksi? :-)

" läpässä vikaa, eli fuskaa pikkasen. PPI lääkkeillä sitä saa kyllä kuriin mutta nyt oon pystyny olemaan ilman kunhan kattoo mitä suuhun laittaa. "

Toki ! Lähinnä ihan perusjuttuja (näillä siis saanut itse refluksia kuriin ja jätettyä PPI lääkkeet pois): kahvi minimiin/pois,pannulla en juuri tee ruokaa / käristä, lähinnä uunissa ja toki joskus pannullakin kanaa. Rasvaset sapuskat minimiin (jos ostan esim. jauhelihaa niin vain ja ainoastaan nautaa ja ~10% rasvalla), sipulin oon kokonaan jättänyt jo ajat sitten. Mausteita todella varovasti, mikä lienee selvää myös IBS "potilaille". Karkeilla en oo huomannu mitään vaikutusta refluksiin kun taas suklaa pahentaa oireita. Itelleen ehkä tärkein on se että malttaa olla syömättä mitään riittävän kauan (ehkä n.2tuntia) ennen kuin menee nukkumaan. Vaakataso kun ei ole hyväksi jos refluksia. Kiteytettynä itelleen ihan selkeästi pahimmat on kahvi,suklaa ja kaikki missä on paljon rasvaa.

PPI lääkkeet kun lopettaa niin ei kannata sitten pelästyä alkua, sillä itellään ainaki noin 1vk ajan oli aika pahat oireet joka on kuulemma lääkärin mukaan normaalia, sitte kuinki tasottu aika pikasesti ja olo parani.

Hhmm täytyypä lisäillä jos tulee myöhemmin vielä muuta mieleen..

Happamat mehut ja muut juomat voi myös aiheuttaa vaivoja. Melko monissa juomissa taitaa olla sitruunahappoa, joka ainakin mulla tuntuu aiheuttavan herkästi oireita eli suosittelisin juomaksi ihan vaan vettä. Tosiaan ennen nukkumaanmenoa ei paljon kannata syödä ja sängyn päätyä voi vielä nostaa jonkinverran, sekin estää hiukan refluksia.

Jukka kirjoitti:Happamat mehut ja muut juomat voi myös aiheuttaa vaivoja. Melko monissa juomissa taitaa olla sitruunahappoa, joka ainakin mulla tuntuu aiheuttavan herkästi oireita eli suosittelisin juomaksi ihan vaan vettä. Tosiaan ennen nukkumaanmenoa ei paljon kannata syödä ja sängyn päätyä voi vielä nostaa jonkinverran, sekin estää hiukan refluksia.

Agree ! appelsiinimehua en juo ollenkaan, ananasmehu tuntuu toimivan ihan ok (noin lasillinen päivässä aamuisin). Se tuli vielä mieleen että itse syön tosi pieniä annoksia kerralla, sitte tosin onki nälkä noin 2h välein mutta ainaki refluksia ajatellen ihan hyvä syödä vähän kerralla ja useasti päivässä.

Ihan mahtavaa, että tällainen sivusto on luotu! Helpotusitku tuli, kun selailin näitä keskusteluja; monet oirekuvaukset olivat kuin suoraan omasta suustani..!

Kärsin oireista vuosia ennen kuin uskalsin vihdoin viime syksynä keskustella asiasta lääkärini kanssa. En koskaan käynyt missään erityisissä kokeissa, verikokeissa ravasin jonkin verran ja laktoosi-intoleranssit ja keliakiat suljettiin aika äkkiä pois laskuista. Tavallaan oli helpotus kuulla, ettei kyseessä ole mikään vaarallinen sairaus (vuosien varrella ehti luomaan päässään jos jonkinlaisia kauhukuvia), mutta toisaalta tuntui myös uskomattoman toivottomalta, kun todettiin tämän olevan vain "kehoni ominaisuus" jonka kanssa on vain "opittava elämään".

Tervetuloa kaarina!

Olen niin iloinen siitä, että meistä jo näinkin moni on löytänyt tänne ja saanut sitä vertaistukea mikä oli tarkoituksenakin ibs-ihmisille löytää.  Toisaalta on surullista miten paljon meitä on lopulta, mutta yhdessä on helpompi karoittaa ja löytää ne ongelman aiheuttajat.

Mielestäni on kyllä todella väärin, että lääkärit sanovat tätä "kehon ominaisuudeksi", koska ei epätasapaino ole mielestäni mikään ominaisuus, jota ei tulisi hoitaa. Oireet todellakin on mahdollista saada helpottumaan paljonkin, kun vaan tietää mistä naruista vetää. Jokaiselle se on yksilöllistä mikä auttaa, mutta ainakin tuo FODMAP-ruokavalio on ollut aika yleisesti avun tuonut asia. Itselläni on auttanut se ja nyt lisänä nämä öljy/rasva-asiat. Ruokavalio on vielä tosin itselläkin aika lapsen kengissä, joten sitä pitäisi jatkossa parantaa ja ruoka-annoksiakin lisäillä.

Tsemppiä Kaarina sullekin sinne!

Sen sijaan että sanotaan "opittava elämään" pitäisi puhua oireiden hallinnasta. Tästä ei parane, mutta syömisellä ja elämäntavoilla voi vaikuttaa oireiluun paljonkin. Tavallaan oikein siis tuo, että on opittava elämään tämän kanssa, mutta se ei tarkoita etteikö mitään olisi tehtävissä.

En kyllä itse halua uskoa siihen että IBS olisi jotenkin elinikäinen vaiva jos se kerran puhkeaa, mutta todella vaikeaa siitä täysin eroon pääseminen varmasti on. Loppupeleissä kun häiritsevistä oireista on kärsinyt vuositolkulla niin se pienikin helpotus tuntuu jo suurelta asialta ja kokee voivansa elää melko normia elämää.

Totta tuokin kyllä on että asian kanssa pitää oppia elämään, mutta viesti ei saisi olla sellainen että oireisiin pitäisi vaan tottua ilman toivoa hoidosta. Parantuminen vaatii kuitenkin aikamoisen elämänmuutoksen alleen, jotta se voisi olla mahdollista. Joten totuttelemista tosiaan on ja paljon. Lääkäreillä olisi hyvä olla antaa edes jotain vinkkejä oireiden helpottamiseen sen sijaan että voivotellaan että voivoi kun nyt on tämä ärtynyt suoli, ei sille mitään voi ja seuraava potilas. Jotkut näin kai osaavatkin jo tehdä, mutta ihan perus terveydenhuoltoon ei nämä asiat ole vielä kantautuneet, esim ruokavaliohoidosta. Itse saa miltein tiedon kaivaa ja kokeilla kaikkea.

Itse ainakin haluaisin että IBS ei olisi mikään elinkautinen tuomio vastaanotoilla vaan että siihen yritettäisiin edes suhtautua hieman positiivisemmin ja toivoa antavammin. Masentuminen ja toivon menettäminen kun ei todellakaan auta oireiden kanssa yhtään!

Eipä tästä sillä lailla parane, että jonain päivänä voisit syödä ihan mitä vaan ja stressata päivät pitkät kaikesta ilman vatsaoireita. Ei tietenkään kenenkään pitäisi pystyä, mutta me vaan ollaan herkempiä kuin jotkut. Kun saa elämän ja ruokavalion kuntoon, tämän kanssa eläminen voi helpottua paljonkin ajan myötä.

Jotenkin jotain konkreettisia neuvoja jäin ainakin itse kaipaamaan. Tai jonkinlaista johdonmukaisuutta niissä neuvoissa, joita sain. Mulla pääsi tilanne niin pahaksi, etten oikeasti parin viimeisen vuoden aikana syönyt kuin jogurttia ja leipää, ehkä vähän mustikkakeittoa, joskus.
 
”Tavis”lääkäri oli ihan ymmärtäväinen ja kuunteli, vaikka sitten totesikin, että pitää oppia elämään. Kävin pari kertaa psykologilla juttelemassa, mutta ”Oliko sulla onnellinen lapsuus?” –tyyppiset kysymykset tuntuivat aika turhauttavilta. Oli juu, kiitos vaan, ja nyt mulla on vähemmän onnellinen vatsa ja uskomattoman onneton ruokavalio.
 
Veriarvot ja verenpaine olivat ymmärrettävästi aika mullin mallin, koska en saanut ruuasta oikeastaan mitään tärkeitä aineita. Pääsin pari kertaa juttelemaan ravitsemusasioihin perehtyneen hoitajan kanssa. Tarkoitus oli listata ruokia ja ruoka-aineita, joita voisin kokeilla lisätä ruokavaliooni vähitellen, jotta jatkossa saisin riittävästi vitamiineja sun muita. Hoitaja ei ollut kuitenkaan juuri tutustunut tilanteeseeni etukäteen (sanoi sen heti kättelyssä ihan itse). ”Siis et syö aamiaista? Etkä lounasta? Siis nehän on tosi tärkeitä, pitäähän sun syödä!”. Ai, ei kai? Olen ihan aikuinen ihminen ja tiedän kertomattakin, että pitää syödä, siksi olen tänne tullut. Kolme kertaa kävin kuuntelemassa, kun minulle puhutaan kuin pikkulapselle, joka kiukuttelee, eikä suostu syömään. Kirsikkana tässä kakussa oli hoitajan ohje nappailla rautaa, mieluiten pillerin muodossa. Loistava neuvo ihmiselle, joka kärsii yliherkästä vatsasta…
 
Voisi kuvitella, että tämä ”opi elämään sen kanssa” –asenne juontaa juurensa osittain siihen, ettei IBS lähtökohtaisesti ole vaarallinen ongelma. Lääkäreiltä saatujen neuvojen ei kuitenkaan pitäisi loppua siihen; kauanko olisin roikkunut edes näennäisesti terveiden kirjoissa, jos olisin vielä pari vuotta jatkanut leipä-jogurtti –dieettiä? Istuisin siellä odotushuoneessa varmasti pian paljon vakavammista syistä…

Nyt noin 4 vuotta diagnoosista (tuli yhtäkkiä). Melko hyvät elintavat ovat helpottaneet oireita merkittävästi. Visibliniä (lääkäriltä resepti niin saa halvemmalla) syön jatkuvasti 2 annosmittaa päivässä. Rennie-närästyslääkettä syön akuutimpiin vatsavaivoihin, ennaltaehkäisevästi tarvittaessa reseptillä Somac yms. vatsasuojalääkettä. Minulla on myös laktoosi-intoleranssi joten mieluiten en syö mitään laktoosipitoista. Laktaasikapselitkaan eivät auta täysin laktoosin pilkkomisessa. Kahvin jätin pois vuosia sitten, tosin kofeiinitabletteja syön. Ibuprofeeni (burana) ärsyttää mahaa todella pahasti ja esim. päänsäryn iskiessä syön rennietä pari tabua buranan kanssa. Myös buranan annoksen minimointi kannattaa. Ruislepä on myös minimissä mutta vehnä yms. täysjyväleipiä voin syödä normaalisti. Tosin liiallinen kuitupitoisuus sotkee mahaa. Alkoholin käyttö on nyt myös minimissä, kuten myös liian rasvainen ruoka.

Joku mainitsi masennuslääkkeistä liittyen hermostumiseen ja stressaamiseen. Itse olin vuosia sitten lääkekuurilla ja lopulta mielestäni oli selvää, että masennuslääke aiheutti vatsavaivoja. Jokin tutkimuskin oli, jossa oli selvinnyt, että seratoniinilääkkeet yhdessä ibuprofeenin kanssa lisäävät merkittävästi suoliston ärtymistä. Joka tapauksessa masennuslääkkeen lopetus ja ibuprofeenin käytön minimointi helpotti oireita selvästi.

Olen myös kova jännittämään ja stressaamaan asioista ja kuten moni on kuvaillut kun jännittää jotain niin vatsa on helposti kuralla. Ripulilääkkeitä olen joskus käyttänyt (immodium) mutta se aiheuttaa sivuvaikutuksina pahoinvointia sekä lihasjäykkyyttä. Sen sijaan olen opetellut rauhoittumaan jos jännitys tuntuu iskevän.

Nyt pari viime vuotta vatsa on ollut melko rauhallinen ja mielestäni tuo Visiblin on se millä on ollut suurin vaikutus. Se on siis kuituvalmiste, joka tasapainottaa vatsan toimintaa. Se sopii sekä ummetukseen että ripuliin. Viime aikoina ei ole ollut montaa kertaa vatsa sekaisin mutta eilen oli pitkästä aikaa "suolen tyhjennys" eli alavatsaa alkoi yhtäkkiä krampata ja parin tunnin ja viiden vesskäynnin jälkeen olo helpotti. Todennäköisesti syynä oli edellisenä päivänä syödyt rasvaiset pitsat + burana.

Vältettävistä ruoista ainakin ruoansulatusjugurtit kannattaa jättää pois, koska ne edistävät ruoansulatusta ja itsellä on juurikin liian nopea ruoansulatus muutenkin.

Minulla vatsa alkaa kouristella n. puoli tuntia siitä kun olen syönyt. Sitten meneekin useampi tunti vessassa juostessa. Pöntöllä vatsaan koskee niin että meinaa tulla oksennus ja välillä tuntuu että silmissä pimenee. Hetkeksi helpottaa kun suolen saa tyhjäksi, mutta sen jälkeen tulee tosi väsynyt ja voimaton olo. Nykyisin oireet alkaa illalla ennen nukkumaan menoa tai vasta sängyssä, jolloin koko yö menee valvoessa.

Nykyään oireet pahimmillaan aamulla ja aamupäivällä. Syömisestä noin puoli tuntia - tunti, vatsa kramppaa ja vessa kutsuu enää 3 kertaa päivässä. Pari vuotta sitten kun söin vielä vehnää yms, laktoosittomia tuotteita vessassa ravaamista tapahtui jopa öisin 1-2 kertaa ja jopa pelkän mehulasillisenkin jälkeen. Eli noin 15 - 20 kertaa päivässä. Nyt maidoton, gluteiiniton ja fodmap ruokavalio on tehnyt elämästä siedettävämpää. Minun kohdalla ei onneksi ole pahoinvoinnin tuntemuksia, mutta väsymystä ja huimausta on paljon. Vaikka tilanne onkin nyt parempi silti ulostetta tulee tosi paljon kerralla. Ruoka ei sula kunnolla ja menee liian nopeasti läpi. Tunnen vain mahan kramppauksen ja kovan paineen ja vessaan on juostava ja lujaa huolimatta siitä sattuuko uloste olemaan kovaa (kerran kuussa) tai löysää (kuten lähes aina). Sitä on oppinut IBS taudin kanssa erottamaan hyvät ja huonot ripuloinnitkin toisistaan. Joka tapauksessa sen muistan selvästi että kun vielä oli suht terve, uloste ei koskaan ollut koostumukseltaan ja hajultaan samanlaista kuin IBS taudissa. Kovakin uloste on aivan outo.

Oon nyt juhannuksesta saakka ollut ns. pahassa tilanteessa, ja sen myötä löysin tämänkin foorumin. Kerrottakoon silti vähän menneistä ajoista myös, joista olen nyt jälkeenpäin löytänyt paljon yhtäläisyyksiä IBS:ään..

Lapsena muistan, että pitkän aikaa jouduin käydä joka aamu ennen kouluunlähtöä vessassa ihan täystyhjennyksellä. Mielestäni tuo oli jo ennen niitä aikoja, kun olin koulukiusattu, mutta en ole ihan varma. Sen muistan, että tykkäsin tuohon aikaan salaa napata suklaakeksejä aamupalan jälkkäriksi ja yhdistin ehkä ennemmin niihin tuon, kuin että olisin pelännyt kouluunlähtöä.

Teininä en muista muita vatsa-asioita, kuin jännitysvatsan. Ratsastuskilpailujen aamuina ravasin vessassa ja pystyin syömään ehkä banaanin, mutta jännitys helpotti heti, kun pääsin paikan päälle. Autokoulun inssiajoon lähtiessä istuin vessassa miettien, etten tule koskaan ehtimään ajoissa paikalle (no, ehdin ja sain kortinkin).

Omilleni muuttaessa tuli vahvasti kuvioon se, etten voinut syödä pikaruokaa. Silti ajoittain sorruin käymään mäkkärissä, ja joskus kävelin suoraan pöydästä vessaan, joskus sinnittelin kauppareissun (mäkkäri on kaupan yhteydessä), joskus pakenin kaupasta kesken kaiken vessaan.

Myöhemmin opiskeluaikoina oli kausi, että maha lorisi itsensä sekaisin. Ei siis mitään kipuja, vaan loriseva ääni, selkeästi kuuli että paksusuolessa virtaa vain vesi. Niin kauan kun istuin paikallani, mitään ei tapahtunut, mutta seisomaan noustessa vessan oli pakko olla lähellä. Näitä tapahtui muutaman kerran, pari viimeistä kertaa tunnistin jo asian ja osasin esim. istua luennon loppuun ja kävellä sitten suoraan vessaan.

Kun ostin oman asunnon, tajusin noin vuoden jälkeen, ettei mahani ole ollut kertaakaan siinä asunnossa sekaisin, ei mitenkään. Tuo oli todella outo havainto, sillä olin tottunut siihen, että kerran-pari kuussa iskee kurahdus, tai että juuri rasvainen ruoka voi aiheuttaa sen. Voi olla, että meni ylikin vuosi, ettei ollut mitään ongelmia, mutta muistan vuoden kohdalla miettineeni tuota.

Nyt vuosi sitten, ehkä viime syksynä, oli pitkä kausi, että jouduin ennen/jälkeen/kesken aamupalan syöksymään vessaan. Maha oli löysällä, mutta selvästi ulos tuli vain se, mitä suolessa odotti, ei ns. täystyhjennystä. Pitkän aikaa söinkin aamupalan vasta töissä. Vaihdoin myös ruisleivän pois, joka katkaisi pitkäksi aikaa tämän kierteen.

Keväällä iski ummetus, olisiko ollut maalis-huhtikuuta. Se oli outoa, koska koskaan ennen en ollut kärsinyt ummetuksista yksittäisiä kertoja lukuunottamatta. Olo ei ollut edes kovin turvonnut, mutta tiedostin, ettei ole normaalia kakkia yhtä pienen perunan kokoista nökärettä parissa päivässä. Lisäksi monesti tunsin tarvetta mennä vessaan ja tunsin, ettei uloste ole kaukana, mutta ulos saattoi tulla vain ilmaa.

Välissä ehti olla lyhyt hyvä jakso (muutamaa aamuista kiirettä lukuunottamatta), kun 1.6. alkaen maha vilkastui. Muistan päivän hyvin, kun se sattui olemaan maanantai, ja olin palannut reissusta (ihan Suomen sisäisestä, en eksoottisemmasta maasta). Olin ostanut kotiin eri leipää, jossa kehuttiin olevan kuitua ja proteiinia. Ummetusjakso vielä muistissani olin aluksi vaan tyytyväinen vilkastumiseen, jopa ihmeissäni kun maha toimi jopa pari kertaa päivässä, joskus kolmekin. Uloste oli löysempää, mutta ei ripulia, eikä ollut vatsakramppeja ym.

Ennen juhannusta oli kuukautiset, ja maha niiden myötä tietysti täynnä ilmaa ja löysempi. Kuukautisten loputtua oikeastaan ensimmäisenä ns. menkattomana päivänä kesken lounaan töissä vatsaa alkoi polttaa ihan alavatsasta ("kuin menkkojen aikaan"). Loput ruuat roskiin ja vessaan vaan, tuloksena ihan vesiripulia vielä ilman kera. Otin imodiumin, koska tuo päivä sattui olemaan juhannustorstai, ja olin lähdössä reissuun.

Se tyhjennys+imodium kantoi sitten juhannuslauantaiaamuun, jolloin tuloksena taas pelkkää vettä. Imodium naamaan ja reissussa söin normaalisti ja/tai huonosti (rasvaisesti). Seuraavana aamuna taas aamutyhjennys ja imodium ja kotia kohti.

Tästä alkoi lähes parin viikon aamu/iltatyhjennykset, imodiumia koitin vältellä, ellei ollut pakollinen meno johonkin. Otin käyttöön elinvoimakuidun (jossa mm. inuliinia), ja yhtäkkiä olo alkoi parantua vähän. Tavara tuli aika liukkaasti, mutta oli paljon kiinteämpää vaikka söin välissä mm. ulkonakin.

Sitten alkoikin kesäloma, ja kaksi ensimmäistä päivää oli mahan kannalta parhaat, mitä on olleet. Sitten homma kääntyi taas laskuun, ja nyt kirjoittelenkin tänne mahan koko ajan kiertäen ilmaa, ja tunnen, kuinka ilma tahtoo tuoda mukanaan muutakin. Se onkin leimannut tätä kesää, että en oikeasti piereskele koko päivän aikana, en pahemmin ole turvonnut (no, lääkärin mielestä olin, mutta se on nykyinen normaalitilani, palloturvotus on erikseen). Jos pierettää, se tietää aina sitä, että vessareissu on edessä. Lisäksi kesken vessareissun saattaa ulosteen "välissä" tulla aivan järjetön määrä ilmaa ulos. Maha pitää myös tosi "käyvää" ääntä, sellaista omanlaistaan pulputusta alavatsalla.



Lisäoireina on ollut naaman mystinen ihottuma (lääkärin mukaan se on suunympärysihottuma, POD, jota esiintyy vain naisilla), joka on taas yltynyt oikein, pari viikkoa päällä ollut tiputteluvuoto (jonka takia olen menossa nyt gynekologille), sekä todella oudot paineentunteet päässä. Tällaista paineentunnetta on ennen tullut vain esim. salitreenin jälkeen, jos en ole ottanut vielä urheilurintsikoita pois, eli olen yhdistänyt sen tuohon verenkierron lisääntymiseen + hartioita hieman puristaviin liiveihin. Yleensä paine on helpottanut nimittäin kun on saanut liivit pois. Nyt paineentunnetta on satunnaisesti ns. koska vaan ja sen lisäksi yleensä aina, jos mahassa kiertää ja nousen ylös.

Yksi outo oire on myös, jota en olisi muistanut ellen olisi juuri raapinut vatsaani, eli vatsassa kun kiertää, niin samaan aikaan saattaa alkaa ihoa kutittaa navan ympäriltä, yleensä vasemmalta puolelta.