Siis mitä itse olen tutkinut niin ihmiset syö erinäisiä mielialalääkkeitä, rauhottavia ja suolen toimintaan vaikuttavia lääkkeitä mm. imodium. En usko, että on mitään tiettyjä lääkkeitä juuri ibs:ään vaan ne on aika yksilökohtasia et mikä tehoaa hyvällä tavalla.
Librax taitaa olla aika yleinen mitä tähän lääkärit kirjottaa. Itsekin joskus sitä kokeilin, mutta mulla ei oo mitään muistikuvaa että vaikuttiko vai ei. Mun elämä oli sillon muutenkin niin sekasin ja stressaavaa vakavan masennuksen ja todella piinallisen parisuhteen takia, että varmasti tuon lääkkeen vaikutukset jäi sillon täysin huomaamatta. Nyt ehkä kiinnostaisi kokeilla tuota Libraxia uudelleen, kun elämä on aika mallillaan ja kaikki ympärillä tukisi parantumista.
Olen myös käsittänyt että monet syövät myös närästyksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, kuten Nexium. Sitäkin joskus kokeilin ja taisi se hetkellisesti jotain ehkä auttaa, mutta pidemmällä aikavälillä ei. Itselläni ei kuitenkaan taida olla kyse mistään vakavemmasta happovaivasta vaan lähinnä suoliston bakteeritasapainosta ja stressistä.
Tässä tänään mietin, että oma jännittyneisyyteni ja stressini johtuu kai hyvinkin lapsuudesta, jolloin olin todella todella arka ja jännitin ihan kaikkea kamalasti. Koulussa minua kiusattiin ala ja yläasteen ajan ja oma suhde omiin vanhempiin oli koko lapsuusajan vähän etäinen. Yksin on aina joutunut olemaan ja pärjäämään. Varmaanin tuollainen epävarmuus kasvaa peloksi ja jännitykseksi kropassa, mistä tulee kroonista monen vuoden jälkeen? Teini-iässä aloinkin sitten karsimaan sitä jännitystä alkoholilla, mistä ei seurannut yhtään sen parempaa. Tuli tehtyä paljon tyhmiä juttuja ja loukattua paljon ihmisiä. Mutta oln myös uhrina monesti varsinkin henkisesssä "väkivallassa".
Kai sitä ihminen jotenkin lopulta tuollaisen jälkeen jää jotenkin lukkoon, ja koko kroppa jää jännitystilaan ja lopulta sairastuu. Itse olen pähkäillyt tämän niin, että ainut keino oikeasti tervehtyä tästä on jonkinlainen syvällinen terapia. Lääkkeet voivat hetkellisesti viedä oireita pois, mutta se todellinen syy, mikä kai on siellä henkisellä puolella jää täysin hoitamatta.
Nyt kun elämä on mallillaan ja olen rauhoittunut todenteolla, "kasvanut aikuiseksi" niin huomaan itsessäni paljon samoja piirteitä, mitä minulla oli jo lapsena. Olen arka, jännitän, itsevarmuutta uupuu, olen epävarma enkä luota ihmisiin enkä asioihin helpolla. Mikään lääke tuskin näihin asioihin auttaa, se onnellisuus ja turvantunne pitää löytää sisältä itse. Hetkellisesti tätä olen kai kokenutkin jo, mutta sellaista täydellistä vapautumista negatiivisista kokemuksista saa kai vielä odottaa.
Tulipa avautuminen, mutta tässä vähän ajatuksiani pelkästä lääkehoidosta.