Mea kirjoitti:Voi että! Olipas ihan mielettömän ihanaa löytää tämä foorumi ja ihmisiä, jotka kärsii tästä samasta vaivasta. Mä en ole ikinä törmännyt yhteenkään muuhun vatsavaivaiseen ihmiseen ja se on tuntunut hyvin ahdistavalta. Usein mieltä on vallannut ajatus, että mussa on oltava joku suurempi vika, koska kellään muulla ei tätä vaivaa oo. Hyvin lohduttava fiilis, etten olekaan ainut.
Mä halusin myös päästä kertomaan mun kokemuksia ja antamaan teille pieniä vinkkejä. Mä aloin oireilemaan lähes kaksi vuotta sitten. Ja nämä lähes kaksi vuotta ovat olleet yhtä helvettiä. Ehdottomasti hirvein vaihe mun elämässä. Vatsaan on sattunut pirusti, se on ollut hyvin usein aivan sekaisin, eikä ole mihinkään pystynyt lähtemään, on monia unettomia öitä takana vatsakipujen takia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, lievää masennusta ja vaikka mitä muuta! Mä olen ravannut lukemattomia kertoja lääkärissä, multa on otettu verikokeita, on tähystetty, on määrätty kymmeniä reseptejä, mut mistään ei oo löytynyt apua. Mikään ei ole masentanut ja ahdistanut mua niin paljon kuin lääkärin diagnoosi "Sulla on IBS eikä siihen ole parannuskeinoa. Se on vaan sun ominaisuus. Täytyy oppia elämään."
Tuon diagnoosin jälkeen mä päätin, että minähän en tuohon tyydy. Mulla ei ole ollut tätä vaivaa syntymästäni lähtien, joten jokin ulkoinen tekijä on aivan varmasti tämän IBS:n laukaissut ja mä totta hitossa selvitän sen ja etsin parannuskeinon. Ja niin mä selvitinkin!
Mun IBS:n taustalla on useat peräkkäiset antibioottikuurit, jotka olivat nähtävästi pilanneet mun suolistoflooran ihan kokonaan. Silloin kun mä tän asian oivalsin (itse asiassa vasta ihan vähän aikaa sitten), niin mua huvitti, että sama lääkäri joka oli mulle antibiootteja määrännyt, "hoiti" sen jälkeen myös vatsaani, eikä sillä ollut käynyt pienessä mielessäkään mikä vois olla mun oireilun taustalla.
Nyt mä olen syönyt säännöllisesti maitohappobakteereja, ja oon hankkinut markkinoiden vahvimpia eikä mitään perus lacto seveniä ja mitä näitä nyt on. Ja kokoajan mennään parempaan ja parempaan suuntaan.
Myös mielentilalla on ollut suuri vaikutus; kun mä uskon täysillä mun maitohappobakteereihin ja siihen, että kyllä mä pystyn tästä parantumaan niin sillä on ihan mielettömän suuri vaikutus mun yleiseen hyvinvointiin.
Kannattaa tarkastella sitä aikaa, jolloin aloitte oireilemaan. Taustalla voi olla ihan mikä tahansa syy; jokin ulkoinen ärsyke (kuten mun tapauksessa antibiootit) tai psyykkinen. Ja mun mielestä about 99 % IBS:n oireista aiheutuvat mielentilasta (esimerkiksi silloin kun mä olen maistelemassa hieman alkoholia, niin mua ei satu koskaan vatsaan eikä se ole sekaisin tms, koska olen nähtävästi silloin täysillä rentoutunut
). Kun on kokoajan pieni stressi tai pelko päällä (vaikkei sitä tiedostaisikaan), se heijastuu suoraan vatsaan. Ja sen kyllä tiedän, että kun on joskus oireillut todella voimakkaasti jossakin sosiaalisessa tilanteessa, alkaa jatkossakin pelkäämään oikeastaan ihan kaikkia sosiaalisia tilanteita. Tulee vaan sellanen noidankehä.
Tsemppiä teille kaikille!