IBS ja taustaa puhkeamiselle

Kertokaahan mitä teidän elämässä on tapahtunut tai arvioisitte olevan syynä IBS sairauden synnylle? Tästä aiheesta on varmaan jo sivuttu jonkin topikin seassa, mutta en ainakaan heti löytänyt.

Itselläni taustana mahdollisesti jo murrosiästä jatkuvasti kierteenä syödyt antibioottikuurit virtsatieinfektioihin, ehkä myös perinnöllisyys. Esim isäni on myös melkoinen vatsalla jännittäjä ja hänellä on aina ollut suolisto ongelmia, vatsan löysyyttä ja vatsa haavakin nuorena. Sitten ulkomaan matka Afrikkaan ja paha turisti ripuli, jonka jälkeen huomasin että vatsani ei kestä enää sitä vähääkään eli kaikkia jo silloin vahvemmiksi luokittelemiani ruokia ja lopulta vatsa sanoi totaalisesti poks tullessani raskaaksi.

Mitäs teillä on taustalla ennen IBS:ää tai sanotaanko ennen pahempien oireiden puhkeamista?

itse en osaa sanoa mikä syy voisi olla. En syönyt lapsena tai nuorena antibiootteja usein. Lukion toisella luokalla söin yhden kuurin ja sen jälkeen kyllä sitten vatsa alkoi vaivaamaan hiljalleen, en muista että olisi ennen sitä nyt kamalasti vaivannut. Tosin tuskin syy oli pelkästään siinä, uskon että sellainen perus stressi mitä nyt sitten isona alan tekemään ja painostus ovat olleet osa syynä. Myös se että en moneen vuoteen ymmärtänyt että sain vatsani aina sekaisin sillä että lähdin liian pian ruokailun jälkeen lenkille.

Tämä vaiva on siitä todella inhottava koska tälle ei löydy mitään järkevää syytä milloin se alkaa vaivaamaan. Voi mennä kuukausia että vatsa on ok, sinä aikana syön vaikka millaista kermakakku-unelmia, ja sitten yhtenä päivänä juon lasin vettä ja vatsa on kuin olisin ilmapalloperheen syönyt :/ Usein kun yritän syödä terveellisesti vastsa vaivaa enemmän..outoa.

Antibiootit ovat minulle kyllä olleet myrkkyä aina. Pahimmat oireet tulivat kefeksinistä, joka on vahva yleisantibiootti. Jouduin sairaalaan tiputukseen kun vatsa meni todella huonoon kuntoon. Jokaisen antibiootti kuurin jälkeen kesti pitkiä aikoja että vatsa palautui parempaan kuntoon.

Mukava kuulla että pystyt Mikimi välillä herkuttelemaan ja on kuukausia kun vatsasi voi paremmin. Itselläni ei ole nykyään kuin ehkä 1 parempi päivä kuukaudessa. Ja olen monesti miettinyt että sillekään päivälle ei ole mitään järkevää syytä. Olen jopa saattanut stressata sinä päivänä ja edellisenä enemmän kuin normaalisti ja syödä jotain epäsopimatonta normaaliin verrattuna. Silti yhtäkkiä vatsa ei pörise ja purise ja on rauhallinen. Siedettäväksi olen kuitenkin elämäni saanut gluteenittomalla, maidottomalla ja fodmap ruokavaliolla. Ei tarvitse juosta vessassa enää kuin 3 kertaa aamuisin tai aamupäivisin.

Luulisin että perintötekijöillä on vaikutusta paljon ja sillä jos on syntynyt herkäksi luonteeltaan. Herkkyys ei ole lainkaan huono juttu, mutta joskus toivoisin että maha ja varsinkaan suolisto ei reagoisi ihan kaikkeen mitä päässä liikkuu.

On sääli että tämän IBS taudin kanssa ihmiset ovat jääneet täysin omilleen eikä lääkärit pysty kunnolla auttamaan. Jos tähän tautiin tosiaan joukko tutkijoita perehtyisi ja tutkisi, taustat ja etsisi yhteiset tekijät IBS:lle, voisi tulevaisuudessa löytyä joku helppokin ratkaisu asiaan. Tai sitten monimutkainen, mutta kuitenkin niin että ei tarvitsisi ihmisten kärsiä.

On tämä tauti vaan henkisesti aika raskas, kun tauti itsekin aiheuttaa lisää stressiä vessakierteineen. Jotenkin en ole vielä kai hyväksynyt tätä IBS:ää ja jatkuvasti toivon että tauti menisi ohi.

Tuli vielä mieleen että mikä nykypäivänä on huolestuttavaa, on mielestäni se että kaikkea yritetään lääkitä mielialalääkkeillä. Tämä on kolmas vaiva elämässäni johon on tyrkytetty mielialalääkettä. Että päässä sinulla vain on vikaa. Mihin lääketiede on pysähtynyt kun taudit hävitetään turruttamalla ihmisten pää..? Ja sanovat että näitä syödään niin pienellä annoksella että, ei ne vaikuta mielialalääkkeiden tavoin.. Rentouttaavat vaan.. Juu-u.. Olen joka kerta sanonut ei kiitos ja että vaivat ovat todellisia!

samaa mieltä olen kanssasi että mielialalääkkeitä kuulemma nykyään joka vaivaan tarjotaan, kyllä se syy pitäisi hoitaa ei oire.

IBS on siitä jännä vaiva, että lumelääkkeet auttaa kuulemma usein tähän, siis se että ihminen luulee että joku asia auttaa niin se auttaa... itse luin Rhoda Byrnesin secret kirjan ja yritin alkaa ajattelemaan positiivisemmin elämästä ja myös tästä vaivasta.

Tipu syötkö sinä visibliniä, itse syön 1 mitallisen aamuisin jugurtin kanssa ja jos on huono päivä voin ottaa päivällä/illalla vielä toisenkin. Kaikilla se ei auta, mutta minulle se (oranssi paketti, se missä ei ole keinotekoista sokeraia) tuntuu helpottavan. Vaikutus ei ala ensimmäisen viikon jälkeen, mutta vähitellen huomaa että varsinkin silloin jos maha on ihan löysällä niin visiblin auttaa. Entä syötkö imodiumia? imodium + on hyvä lääke joka auttaa myös ilmavaivoihin, esim jos on johonkin juhliin menossa voi lääkkeen ottaa jo varalta (kannattaa kysyä omalta lääkäriltä mitä mieltä hän on, minun tapauksessa se on ok)

Juu lumelääkkeet varmaan auttavat kun IBS ei rajoitu pelkästään suolistoon vaan on vahvasti tekemisissä psyykkisen puolen kanssa. Silti itse mieluummin syön jotain muita lääkkeitä lumelääkkeenä kuin mielialalääkkeitä. Minulla ei niitä vastaan sillä lailla mitään ole ja voi toimia jollekin muulle, mutta itse en pidä juuri siitä ajatuksesta siinä että jokin tauti vain turrutetaan niiden avulla, eikä kuten sanoit paranneta oikeata syytä.

Lääkäri määräsi minullekin sitä oranssia visibliniä ja söin sitä noin vuoden verran. Aluksi lusikallisen, lopuksi 3. Ei auttanut mitään minun kohdalla. Oikeastaan pahensi ripulointia ja ilmavaivoja. Enkä osaa sanoa miksi näin kävi. Annoskokoa kasvatin hyvin hitaasti.

Imodiumin lääkärini myös mainitsi, mutta sekään ei tällä hetkellä sovi kun imetän vielä 1v,1kk ikäistä poikaani. Ostan sitä kyllä heti kun tämä meidän pikku poikanen suostuu juomaan muuta maitoa. Olen lukenut täältä foorumista että imodium toimii hyvin.

Tällä hetkellä syön ainoastaan Nogasin ruuansulatus entsyymiä ja Se on auttanut aika hyvin. Pari päivää sitten Nogasin loppui enkä ole kerinnyt apteekkiin, heti huomasi kuinka vatsa otti nokkiinsa ja pitää juosta vessassa. Tämä nogasin poistaa kokonaan ilmavaivat ja turvotuksen minulta.

Olen myös tilannut probiootteja ProbiMage nimisiä, mitä Sanna kehui, ne ovat täysin maidottomia. Minulle ei sovi pelkästään laktoositon.

Itse kanssa kasvatin ensin sitä visiblinin annoskokoa, mutta sitten tuntui ettei se auta joten olen ottanut vain yhden mitallisen. Ja totta ei sovi imodiumia ottaa jos imettää mutta hyvä että nogasin auttaa, oletko koittanut cuplatonta?

Oletko kuullut että jos on esimerkiksi kovin selkä/lantio jumissa sekin saattaa vaikuttaa suolistoon. Eli aina ei pelkkä ruoka/stressikään syy ole. Itseäni kiinnoistaisi käydä joskus kalevalaisella kansanparantajalla...ehkä sitten joskus.

Visibliniä voisin kokeilla uudelleen kyllä ja jättää sen annoskoon pienemmäksi. Tuolloin en syönyt vielä Nogasiniä saman aikaisesti, niitä voisi kokeilla yhdessä. Nogasin vie ne ilmavaivat kyllä kokonaan. Minua ei se ilmapallo olokaan ja ilmavaivat sillä lailla häiritse, kun eivät aiheuta kipuja, mutta jatkuva ripuli sen sijaan häiritsee.

hmmm.. Jännä kun mainitsit nuo selkävaivat... Niitähän minulla riittää kun imetys asennot ovat välillä pakostikin huonoja. Selkäni on kyllä niskaa myöden kipeä alhaalta ylös asti. Ehkä eniten tunnen hartia ja niskakipua joka sitten aiheuttaa jatkuvaa päänsärkyä. En siis kiinnitä alaselkään niin paljoa huomiota, mutta kun pyysin miestäni painamaan kokeeksi alaselästä molemmin puolin, niin Joo on kyllä kipeä! Pitääpäs koittaa tehdä sillekkin asialle jotain. Kiitos kun mainitsit!

Minäkin olin lapsena vatsalla jännittäjä ja koulukiusattu. Työstressi on sitten selvästikin pahentanut oireilua, kunnes nyt ollaan sitten tultu siihen tilanteeseen, että mahan ehdoilla pityää mennä eikä enää voi stressata.

ViSiblinistä on ollut selvästi apua minullekin. Fodmap-rajoitteinen ruokavalio on kuitenkin se, mikä eniten auttaa.

Voi kumpa sitä osaisi olla stressailematta. Kyllä se elämä aikalailla pyörii nyt vatsan ympärillä kuulostellen ihan liikaakin jokaista pikku purahdusta sieltä. Pitäisi kai oppia jotenkin rentoutumaan. En tietoisesti stressaile asioita mutta kyllä sen aina jälkikäteen huomaa kun on taas tullut jännitettyä.. Pelolla odotan paluuta töihin. Siihen on onneksi kuitenkin vielä vajaa 2 vuotta aikaa.

Visibliniä aloitin kokeilemaan jälleen, tälläkertaa vain 1 lusikallinen päivässä, mutta taas on aika ilmavaa.. entiedä mikä tuossa Visiblinissä minulle aiheuttaa ilmaa noin paljon. Edes Nogasin ei pidä siitä aiheutuvaa ilmaa kunnolla poissa. Pitää jatkaa kokeilua eikä luovuttaa heti parin päivää kokeiltuaan. Pahoin silti pelkään että ei edelleenkään oikein sovi vatsalle, kun vuoden tuota ainetta jo kokeilin eikä sopinut silloinkaan.

Jotenkin tuntuu että varmaan pelkkä Nogasin ja ProbiMage toimii mulle parhaiten gluteenittoman, maidottoman ja fodmap ruokavalion kanssa.

Tipu kirjoitti:
Visibliniä aloitin kokeilemaan jälleen, tälläkertaa vain 1 lusikallinen päivässä, mutta taas on aika ilmavaa.. entiedä mikä tuossa Visiblinissä minulle aiheuttaa ilmaa noin paljon.

Ei taida vi sible ilmaa luoda vaan laittaa jo olemassa olevant suolen ilmat liikkeelle eli jatka vaan vi siblen syöntiä että saat "ilmamoskat" pois :-)

Koitapa käyttää Visibliniä vain puoli mitallista päivästä ensin viikon verran, sitten vasta nosta kokonaiseen mitalliseen. Sen kanssa on justiin tärkeää aloittaa varovasti ja antaa suolen tottua.

Kiitokset neuvoista, taisin taas hätäillä visiblinin kanssa. Menin nostamaan annoksen jo kahteen vaikka yhdestä alunperin Mikimi puhui..   

Nostin kun ilmavuus vain jatkui voimakkaana enkä huomannut mitään vaikutusta löysään vatsaan. Olen välillä sellainen hätähousu   Enkä edes malttanut pariakaan viikkoa odottaa. Tosin se mikä nyt on ollut muutosta, vessassa ravailu kerrat ovat hieman vähentyneet. Tuskin silti heti viikossa kahdessa näkyy selkeät muutokset.

Pitääpä ottaa takaisin päin ja yrittää löytää sopiva annos vähitellen.

visiblin on kuitua ja jos vatsasi ei ole tottunut isoihin annoksiin kuitua niin on aivan normaalia että ensin vatsa hieman totuttelee siihen ja tulee ilmaa
Muutama juttu vielä visiblinistä, itse luulen ainakin että jos juon kuidut veden tai mehun mukana niin vatsa ei tykkää, mutta jos syön esim jugurtin ja kaurahiutaleiden kanssa niin menee paremmin alas. Myös jos alat niitä nyt syömään useamminkin niin kannattaa pyytää resepti silloin on se 1kg paketti halvempi kuin 500g ilman reseptiä (jos oikein muistan).
tässä linkki visiblinin sivuille, http://www.vatsantoiminta.fi/ mutta tosiaan kannattaa ottaa ihan rauhassa sen kanssa aluksi koska joidenkin vatsojen pitää totutella siihen kuidun määrään vähitellen.

Joo ja siitä saa Kelakorvauksen reseptillä.

Visiblin aiheuttaa alkuun ähkyä oloa ja turvotuksen tunnetta, kun suolen sisältö lisääntyy, eikä se ole vielä oppinut toimimaan vauhdikkaammin sitä kompensoidakseen. Kun aloittaa puolikkaalla mitalla ja hissuksiin viikkojen mittaan nostaa, suoli saa aikaa sopeutua. Minä olen käyttänyt sitä nyt säännöllisesti 6 vuotta 2 mittaa päivässä. Ei se ihmeitä tee, mutta tasaa vatsan toimintaa kyllä selvästi. Tavara ei ehdi jämähtää suolee kuivumaan kun sitä liikkuu enemmän ja se sitoo enemmän nestettä.

Vi siblen toimitukset pahasti jumissa, mennee heinäkuulle asti ennenkuin saa reseptillä sitä halvempaa. Käsitavarakauppana pystyy ostaan siis kalliimmalla.

Itse annostelen helposti päivänmittan 4-5 mitallistakin kun kussakin siis 6 gr eli suositus täyttyy vasta just ja just.

Mutta eihän Visiblin ole ainoa kuidun lähde. Kuituja pitäisi olla ruokavaliossa paljon muutenkin. Visiblinin idea on vain lisätä hyvälaatuisen liukoisen kuidun määrää. Esimerkiksi porkkanassa on 2,5 % kuitua, Kultakaurassa 6,7%.

Kuidunmäärä on mielestäni aika suuri mitä tarvitsee per päivä jos joutuu jättämään gluteiinin pois. Lääkärin mukaan pitäisi syödä gluteiinitonta kaurapuuroa 1-2 krt päivä, vähintään 5 leipäpalasta, gluteiinittomia viljoja ruuissa, paljon hedelmiä, marjoja, ja lisäksi vielä purkista kuitua eli (visiblin, psyllium).

Itseltäni jää usein hedelmät jostain syystä syömättä. On kai muka niin kiirus että ei kerkiä yhtä appelsiinia kuoria..Pidän kyllä hedelmistä ja pitäisi lisätä niitä ruokavalioon. En vain edelleenkään ole ihan varma mitkä kaikki aiheuttavat oireita. Omena ainakin on paha jopa mehussa.

Visiblin annoksen tiputin puoleen mitalliseen. Nyt olo ei ole niin ilmava enää  . Tosin mitään positiivista vaikutusta en huomaa olevan edelleenkään ripuloinnin suhteen. Mutta kuten Esa aiemmin sanoi, sillä ei välttämättä suuria vaikutuksia ehkä olekaan, mutta päätin silti jatkaa ja ottaa hyvänä kuitulisänä.

Visiblinin vaikutukset tulevat ajan kanssa, kun suoli oppii sen ansiosta toimimaan tasaisemmin. Kannattaa kokeilla säännöllistä käyttöä pidemmän aikaa.

Hedelmistä parhaita ovat kiivi ja sitrukset. Banaani myös, mutta ei kovin runsaasti, koska se kovettaa. Minä syön yhden päivässä yleensä. Minä syön kyllä omenaakin hillitysti, sen mukaan miten maha kestää. Sehän on rankka fodmap. Kaikki marjat ovat hyviä.

Lääkkeet:
Minulla on lapsesta saakka ollut suora reitti tähän kuntoon, missä nyt olen. Vauvasta aikuisuuteen asti olen ollut korvatulehduspotilas eli olen syönyt penisilliiniä ja antibitootteja varmaan 50 ihmisen edestä. Lapsuudesta en muista enää, mutta aikuisena lääkekuurista menee aina maha sekasin. Nyt olen siinä onnellisessä tilassa, ettei korvatulehduksia ole ollut kahteen vuoteen.

Pari vuotta sitten oli välilevyn pullistuma selässä ja siihen määrätyt lääkkeet pilasi vatsan lopullisesti. Hermolääke oli mahalle myrkkyä, suoli aivan tukkeessa ja peräpukamat ym. Että oli hienoa...

Stressi:
Lapsena muistan jännittäneeni mahalla. Joskus koski aivan hirveästi, meni ohi kun pääsin kotiin. Pari vuotta sitten tuli avioero ja niin kauhea stressi, ettei ole koskaan ollut. Samaan aikaan oli myös se selkävaiva, joten maha oli kauheassa kunnossa. Nyt on elämä taas mallillaan, joten voin jo muutenkin paremmin.

Kotimaiset viljat, maito ja FODMAP:
Siinä suurimmat ongelmat. Maidon poisjättäminen auttanut korvatulehduksiin, vehnä, ohra ja ruis kaikkeen muuhun. Laktoosi-intoleranssia ei ole, eikä keliakiaa. Molemmat on tutkittu. Melkein kaikki mahassa ilmaa tuottavat ruuat olen jättänyt pois. Se auttoi.

Nämä kaikki olen huomannut viimeisen kahden vuoden aikana. Ja koko ajan tajuan ja muistan lisää siitä, miten maha ei ole koskaan toiminut oikein. En vaan ole koskaan aiemmin tajunnut yhdistää kaikkia oireita yhteen ja samaa sairauteen.

Friss81 onko sinulle koskaan elämäsi varrella tarjottu mahansuojalääkettä voimakkaiden antibioottikuurien yhteydessä? Muistan että jouduin aina huolehtimaan asiasta itse ja kertomaan lääkäreille että olen herkkämahainen ja että menee vatsakalvot muuten jos en saa jotakin suojaa lisäksi. Suojaa pyytämään havahduin vasta noin kymmenen vuotta sitten kun peli oli jo aikalailla menetetty vatsan kanssa. Eli se mikä jäi ihmetyttämään oli että miksi mahansuojalääkettä ei tarjottu yleisesti enemmän herkkävatsaisille...? Ja monesti kävi vielä niin että eivät suostuneet kirjoittamaan reseptiä pyytäessä. Sillä syyllä että on mieto ja hyvin siedetty antibiootti. No ei ollut hyvin siedetty koskaan minun kohdallani.. Eikä sitä hyvin vuoksi kuitenkaan suojalääkettä pyytänyt, vaan oikeaan hätään. Kokemusta on kefeksin antibiootin jälkeen sairaalareissusta tiputuksessa kun mikään ei pystynyt enää sisällä kuurin jälkeen..

En voi sanoin kuvailla, miten tämän foorumin löytäminen ja muutenkin sen tajuaminen, ettei minun ehkä tarvitsekaan olla tämän sairauden kansa aivan yksin, on muuttanut elämäni ihan viimeisen parin päivän aikana. Täytän ensi viikolla 24 ja olen kai sairastanut IBS:ää jossain määrin ja muodossa 17-vuotiaasta asti -- sanon "kai", koska minulla ei ole vieläkään diagnoosia. Vuosikausiin oireilun alkamisen jälkeen en ollut IBS:stä kuullutkaan, ja senkin jälkeen kun olen siitä kuullut, olen ollut siitä niin huonosti informoitu. Olen tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni luullut oikeasti olevani ainoa, jonka elämää se rajoittaa tässä määrin (vaikka ilmeisesti monella on vielä pahemmin), ja siitä vähästä tiedosta, joka minulla on ollut, negatiivinen mieleni on onkinut vain sen, että sairautta ei voi parantaa enkä ole jaksanut tutustua ruokavalioasioihin sen enempää, koska olin saanut sellaisen mielikuvan, ettei silläkään ole välttämättä mitään merkitystä. Viime vuonna otin ensimmäiset askeleet, eli aloin myöntää ongelmaa hoitohenkilökunnalle, mutta verikokeiden ja helvetillisen gastrokopian jälkeen tahto ja tarmo taas loppui ja ajauduin masennukseni syövereissä elämään rappiollista puolielämää.

Kaikista pahin on ollut se häpeä. Sen takia olen ajautunut siihen tilanteeseen, että olen kärsinyt 7 vuotta kertomatta kenellekään--ystäville, perheenjäsenille, työkavereille, ylipäätään kenellekään muille paitsi lääkäreille, psykiatrisille sairaanhoitajille jne. Sairastuin nimittäin melko vakavaan masennukseen pääasiallisesti tämän johdosta. Häpeän takia en ole suostunut hyväksymään IBS:ää, oppinut jotenkuten navigoimaan elämääni sen ympärillä niin, että olen pystynyt sen kuitenkin piilottamaan ja keksinyt tekosyitä tekosyiden perään, miksi en voi kuvitellakaan tekeväni sitä ja tuota, esim. yökyläilemään, matkustelemaan, olemaan parisuhteessa, menemään festareille... Olen antanut tämän sairauden rajoittaa elämääni sietokykyjen yli siihen pisteeseen, että olen harkinnut vakavasti jopa itsemurhaa aivan liian moneen otteeseen, koska en pysty enää elämään näin. Terveelliset elämäntavat ovat tuntuneet liian hankalalta ajatukselta, joten olen ikään kuin luovuttanut sen suhteen ajat sitten ja syönyt ja juonut ja tehnyt nimeenomaan mitä sattuu, kun elämänilo on joka tapauksessa menetetty eikä ole tuntunut, että sillä on mitään väliä--en ole edes huomannut pahojen ruokien välttämättä aina aiheuttavan sitä itsessään, koska olen niin tottunut siihen, että huono olo vatsassa on perusolotila tai ymmärtänyt sitä, että ruokavalion vaikutus on pitkäkestoinen ja että oireet saattavat tulla vasta myöhemminkin vaikkei heti esim. menisikään kuralle. Olen lähestynyt asiaa väärästä suunnasta ja antanut lääkäreiden määrätä mielialalääkkeitä, jotka eivät ole auttaneet mitään ja piileskellyt masennukseni takana.

Minulla se häpeä asian tiimoilta on niin paha, etten välttämättä edes kykene käymään vessassa muuta kuin pissalla, jos olen seurassa. Jos vähänkin epäilen, että äänet vessasta kantautuvat muihin tiloihin, pidättelen oireita, kunnes tiedän olevani rauhassa kotona yksin tai pystyn käymään esimerkiksi jossain julkisessa vessassa niin ettei siellä ole ketään muuta eikä ääni kantaudu. En ole enää tällä hetkellä töissä, mutta uuden työpaikan hankkiminen pelottaa aivan jäätävästi, kun tiesin millaista helvettiä se oli edellisessä usein, etenkin aamuvuoroissa kun aamut ovat muutenkin pahimpia. Saatoin pahimmissa tapauksissa pidättää ripulia parikin tuntia, koska jos taukotiloissa oli muita ihmisiä, tiesin äänen kantavan enkä ole koskaan kenellekään myöntänyt, että minulla nyt on tällainen vaiva. Sitten piti vain toivoa, että pääsee tilanteisiin jossa pystyy edes kaasua päästää ulos ilman, että kukaan huomaa. Sitten kotiin päästessä pakki oli jo niin sekaisin, että ei mitään järkeä. Kaikki pitää suunnitella vatsan ympärille ja vessassa käytyy silti käydä ikään kuin salaa. Voitte kuvitella ja ehkä osa teistä tietääkin, miten tällainen kierre vain ruokkii itseään ja miksi tauti on minulla vuosien saatossa mennyt vain pahemmaksi. Siihen päälle se stressi ja jännitys ja sosiaalinen pelko, jotka tunnetusti vain pahentavat oireita. Kotona ollessa usein meneekin vähän paremmin, kun saa käydä vessassa ja turvotella ja kaasutella miten tahtoo...

Plus se, että en ole vuosiin oikein syönyt kunnolla. Toisinaan en syö oikein mitään ennen kuin tulee niin nälkä, että on pakko ahmia jotain, mitä helpoiten saa ja maistuu hyvältä. Ruokavalioni koostuu usein (näköjään) nimenomaan IBS:n pahimmista painajaisista, eli valmisruoista, pizzasta, leivästä, muutenkin varmaan melkein joka v***n ikisestä jutusta, jota olen IBS-potilaiden kieltolistoilta nyt löytänyt (anteeksi piilokiroilu mutta pistäähän tämä kirjaimellisesti p***a elämänlaatu potuttamaan). En ole aikoihin saanut tarpeeksi kuituja, proteiineja, vitamiineja jne ja olen jatkanut tätä rataa tietoisena siitä. Juon kahvia ja alkoholia (joskus vähemmän, joskus enemmän) ja poltan vielä tupakkaakin. Kuinka tyhmä voi ihminen oikeasti olla?

Lähiaikoina on täytynyt miettiä kaikenlaisia asioita, pitkä sairasloma päättyi kaksi päivää sitten ja olen uudessa kaupungissa, johon muutin puolisen vuotta sitten ja töitä ja/tai kuntoutumista pitäisi harkita ennen kuin rahat loppuvat. Mieliala ja asenne ovat jotenkin kevään aikana alkaneet kohota ja muuttua positiivisempaan suuntaan ja se plus se fakta, että tälle asialle on pakko alkaa tehdä jotain, ellen tahdo menettää lopullisesti järkeäni, ovat aiheuttaneet sen, että olen alkanut ihan tosissani keräämään informaatiota ja kokeilla, josko voisin kuitenkin vaikuttamaan vatsan hyvinvointiin itse vähän paremmin. Löysin tämän foorumin ja kohtalotovereiden kertomuksia ja kokemuksia muutenkin internetistä ja tuntuu yhtäaikaisesti siltä kuin joku olisi lyönyt paistinpannulla päähän, ja avannut aivan uudet ovet elämässä. Edelleen stressaa ja ahdistaa ja jännittää, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tunnen toivonkipinän. Se tuntuu vähän tuntemattomalta mutta hurmaavalta. Olen täynnä ihan uutta energiaa ja tahtoa tehdä kaikkeni.

Olen jopa päättänyt alkaa olevani asian kanssa avoimempi. Huomenna soitan terveysneuvoon ja kerron häpeilemättä, mistä on kyse ja pyydän aikaa lääkärille ja/tai ravitsemusterapeutille. Ajattelin myös piakkoin pikkuhiljaa alkaa kertoa läheisilleni. En tiedä, miten pääsen eroon vessaujoudesta ja häpeän kierteestä sitten kun hädän hetki oikeasti tulee esim. julkisella paikalla, mutta onhan se kai jo askel olla rehellinen ja myöntää, että tämä se on minun rajoittuneen elämäni taustalla ja että minulla on ihan oikea syy, miksen pysty ihan kaikkeen mihin muut normaalit ihmiset pystyvät. Sairaushan tämä on siinä missä muutkin, enkä minä tätä valinnut elämääni tai mitään sille voi. Voisin kaiketi viedä asian mukanani hautaan asti, niin kuin olin päättänyt tehdä aikoja sitten, mutta alkaa näyttää siltä, että siinä tapauksessa sinne hautaan mennäänkin ennen aikojaan. Ennen kuin hyväksyn itseni tällaisena vaivoineni kaikkineen ja lakkaan piilottelemasta valheiden ja tekosyiden takana, ei mistään tule mitään. Muutenkin on jo usein niin yksinäinen ja turvaton olo, että missään ei tunnu olevan mitään järkeä.

Ongelmana tässä on se, että vaikka olen päättänyt alkaa tosissani yrittää tehdä ruokaremonttia, jos sillä saisi oireet kuriin, en tiedä enää oikein, mitä voisin syödä. Tarkoituksenani on ollut muutenkin alkaa tehdä enemmän ruokaa ja syödä terveellisesti, mutta sekin on minulle kaiken tämän jaksamattomuuden keskellä ollut haaste. Osaan kokata resepteistä ihan mukiinmenevää ruokaa, mutta monet perusasiat on jäänyt oppimatta, ja vaikka olen ollut n. 7 vuotta kasvissyöjä, en osaa juurikaan soveltaa asioita tai tehdä useita eri ruokia. Ruokavalioremontti ja näin isot elämänmuutokset olisivat muutenkin niin iso juttu, että pieni mieli menee helpommastakin sekaisin, mutta päätä huimaa vielä enemmän, kun katselen listoja siitä mitkä kannattaa ainakin alkuun kaikki jättää pois ennen kuin alkaa tutkimaan tarkemmin, mitkä oireita aiheuttavat. Googlettamalla löydän hädin tuskin mitään kasvissyöjistä, jotka ovat low FODMAP -ruokavaliolla. Olen parin päivän ajan ihan innoissani alkanut syödä muka terveellisesti ja sitten saan tietää, että ruisnäkkileivät joita olen pupeltanut saadakseni tarpeeksi kuitua kuuluvat kieltolistan kärkipäähän. Turhaan ostin tänäänkin niitä lisää ja ruuansulatusjogurtteja, joissa kuulemma niissäkin on ties mitä. Ja tofu on ollut yksi harvoja proteiininlähteitä, jota osaan laittaa edes jotenkin ja josta tykkään, ja nyt saan tietää, että soijatuotteetkaan ei käy??? Vi-Sibliniä aloitin käyttämään muutama päivä sitten, vielä on liian aikaista sanoa siitä mitään.

Miten mä pystyn tähän? Kasvissyönti on muutenkin hankalaa ja stressihän tässä vaan kasvaa, kun yhtäkkiä pitäisi laittaa koko elämä uusiksi ja mitään ei voi syödä, ja silti tarvitsisi saada kaikkia tärkeitä ravintoaineita ja syödä säännöllisesti. Onko kohtalotovereita? Lihansyöntiin en pysty enää palaamaan. Olisin innoissani kokkaamassa huomenna kunnon ruokaa, mutten enää tiedä, mitä uskaltaa syödä ja mitä osaan laittaa.

Tästä tuli sekava maratoonipostaus enkä tiedä menikö edes oikeaan paikkaan, ja paljon jäi vielä sanomattakin väkisin kun näitä asioita on melkein yksin vuosikausia hautonut, mutta minun oli pakko päästä avautumaan viimein ja etsimään tukea. Onko minulla vielä toivoa onnelliseen elämään?

edit: Niin ja olen siis lakto-ovo-vegetaristi, mutta paljonpa siitä on iloa, kun maitotuotteitakin pitäisi välttää. Ellen sitten laktoosittomana kokeila. Muutenkaan ei ole hyvä rahatilanne niin vähän tämä kaikki pelottaa. :/

Mukava kuulla, että olet pääsemässä sinuiksi vaikean vaivasi kanssa. Sellaistahan se nuorena on että kaikki hävettää. Mutta ei kyllä ole mitään syytä hävetä vatsavaivoja. Ala vaan häpeilemättä kertoa kaikille, niin huomaat kyllä tilanteidenkin käyvän helpommiksi.

Kasvissyönti tekee fodmap-rajoitteisen ruokavalion haastavammaksi, muttei sentään mahdottomaksi. Tofusta en tiedä, kuinka hankala se on, mutta jostainhan proteiini on saatava. Mung-pavut ainakin sopivat, samoin vihreät pavut. Herneitäkin voi syödä hieman. Mikä on kantasi maitotuotteisiin? Laktoosittomat maitotuotteethan ovat hyvä proteiinin ja kalsiumin lähde. Entä munat?

Ruis ja vehnä ovat huonoja, mutta kaura ja gluteenittomat viljat käyvät. Kauraleipää on ainakin Vaasan 100% Kaura ja Uotilan Kultakaura, näkkäriä Semperin Kauranäkkileipä. Kasviksista kaalit ja sipulit eivät käy (sipuli pieninä määrinä mausteena ei kyllä paljon haittaa), eikä inuliinia sisältävät punajuuri ja maa-artisokka, mutta melkeinpä kaikki muu kyllä. Kesäkurpitsa, munakoiso, porkkana, lanttu, salaatit, tomaatti, kurkku, peruna, palsternakka jne. Pähkinöiden kanssa on syytä olla vähän varovainen ja pureskella kunnolla. Sitten sitrukset, banaani, kiivi, kaikki marjat ovat hyviä.

Tupakasta kannattaa yrittää päästä. Se pahentaa todella paljon. Tupakasta pääsemisen avain on sen oivaltaminen, ettei se anna oikeasti mitään. Tupakka vain lievittää tupakan aiheuttamia vieroitusoireita hetkellisesti. Kun pääsee vaikean ajan yli, olo on jatkuvasti parempi kuin koskaan tupakan jälkeenkään. Sen oivaltaminen ei ole ihan helppoa, mutta kyllä se valkenee kun tekee työtä sen eteen. Stumppi.fi on hyvä vertaiustuki siihen. Mulle tulee kohta 10 vuotta viimeisestä tupakasta.

Alkoholi on myös melkoista suolen rääkkäämistä, ja etenkin oluet, viinit ja kaikki hiilihappoinen, missä on alkoholin lisäksi muitakin ärsyttäviä. Eihän se vatsa kovin hyvin voi terveilläkään krapula-aamuna. Kannattaa se ainakin tiedostaa, että on joitain viikkoja vaikeampaa, kun hönöttelee.

Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Irelle miten sä pystyt pidätteleen ripulia?!??! Oot mun sankarini :D Ensinnäkin, sinuna en nyt lähtisi ruokavalioon 100% muutosta tekemään, mutta jättäsin kyllä kahvin, tupakan ja alkoholin pois, jo niillä voit saada ihmeitä aikaan. Visiblinistä kannattaa muistaa se että vasta kuukausien päästä jotain voi alkaa tapahtumaan. Itse otan yhden mitallisen aamulla ja jos vatsa on tosi huonona voin ottaa toisen myöhemmin. Älä ota tuota fodmap kieltolistaa ihan tosissan, siis tarkoitan että ei ole tarkoitus että kaikkia niitä ruokia on syömättä, vaan ainoastaan niitä joista oireita tulee. Eli vähitellen kannattaa koittaa mitä ruuista seuraa, itse uskon että kahvin juonnin lopettaminen voi helpottaa kummasti. Kannattaa myös lääkäriltä kysyä mitä mieltä on sopiiko sinun syödä imodiumia. Itse käyn normaalisti kavereiden kanssa yms ulkona otan vaan silloin imodiumin niin vatsa on ok, ja joskus jos se on tosi huonona otan sitä melkein joka pvä työviikolla, niin vatsa toimii normaalisti. Et tosiaan ole tämän vaivan kanssa yksin!! Vatsavaivat on niin yleisiä, kun alat asiasta puhumaan niin tulet huomaamaan että et ole ainoa.

Minulle IBS diagnoosi tuli hieman puskista. Ja ehkä hivenen erilainen puhkeaminen. Minulla on ollut aina jokseenkin rautainen maha, ei ole paljoa hetkuillut mistään ja lähinnä olen kärsinyt kovasta mahasta jos jostain. Jostain kuitenkin sain mykoplasman josta kärsin useamman vuoden. Sitä alettiin sitten häätämään järjettömillä hevosannoksilla antibiootteja, joita jouduin syömään useita kuukausia. Myko lähti, mutta mahavaivat tulivat. Ensiksi oli pientä vaivaa, joita luulin aluksi ab-kuurin aiheuttamaksi ja myöhemmin keksin niille aina jos jonkinmoisen syyn. Loppujen lopuksi maha meni sellaiseen kuntoon, että oksat pois. Oireta oli kaikkea mahdollista, you name it. Tilanne meni siihen, että näytin kuin olisin viidennellä kuulla raskaana, vessassa sai juosta ja yöt valvoin kipeän mahan kanssa. Tässä vaiheessa olin sätkinyt mahani kanssa vuoden ja lääkärissä tehtiin kaikki testit. Testit olivat kaikki ok ja diagnoosina IBS. Eikä kauheasti naurattanut.
Nyt olen ollut 3kk fodmap-dieetillä. Olo on parantunut huomattavasti. Ihmeparantumista odottelen toiveikkaana, josko suolisto korjaantuisi ja pääsisin vaivasta eroon... toiveajattelua?