Minulla on ollut ripulipainotteinen ärtyvän suolen oireyhtymä yli kymmenen vuotta. Tutkimuksissa ei ole ilmennyt keliakiaa tai muuta selittävää tekijää, joten tämä oireyhtymä jää jäljelle. On ollut paljon pahoja, pitkiä jaksoja, jolloin syömisestä ei ole tullut mitään, paino on pudonnut ja stressi oireista on ollut voimakasta. Vaikeina kausina on täytynyt keskittyä lähinnä nesteyttämiseen, ja opiskelut ja työt ovat kärsineet energian ollessa vähissä. Paniikkikohtauksiakin on ollut.
Käänteentekevää on ollut siirtyminen FODMAP-ruokavalioon noin vuosi sitten. Suurin osa käyttämistäni viljatuotteista on gluteenittomia, ja vältän myös muita oireita aiheuttavia ruoka-aineita. Joskus pystyn syömään pieniä määriä jotain pääosin vältettävien listalle lukeutuvia ruokia, mutta olen huomannut, että suht' tiukalla ruokavaliolla elämä on todella paljon helpompaa. En ole kokenut, että jään jostain merkittävästä paitsi ruokarajoitusten vuoksi, koska herkullisia ruokia voi tehdä FODMAPeja vältellenkin ja aivan pieniä makupaloja voi silloin tällöin maistaa entisistä suosikkiruuista. On ollut aivan valtava helpotus, että FODMAP-ruokavalio on tehnyt suoliston toiminnan melkoisen normaaliksi. Ehdin pahimpina aikoina jo ajatella, että mitään helpotusta ei ole ehkä koskaan tulossa ja invalidisoidun vessaan jatkuvien kipujen kanssa.
Toinen merkittävä juttu oireyhtymän kanssa elämisessä on ollut jokapäiväinen meditaatiohetki ja/tai lyhyt tietoisuusharjoitus. Ne ovat auttaneet ottamaan etäisyyttä siihen, miten reagoin kehossa ja mielessä tapahtuviin asioihin. Edelleen on toki niin, että silloin, kun olen stressaantunut, kroppa vain poistaa ruuat hyvin nopeasti. Tällöin ehdin usein töin tuskin syödä ruoka-annoksen loppuun, kun on jo pakko rynnätä vessaan, kaikki menee läpi saman tien. Aiemmin nämä tilanteet pelottivat ja ahdistivat minua hyvin voimakkaasti. Nykyään pystyn ottamaan niissä hieman enemmän tilaa itselleni ja hyväksymään tilanteen, vaikka en voi sitä muuttaa.
Meditaatiossa kukaan ei vaadi minulta mitään, saan vain levätä hengitystäni seuraillen. Jotenkin kummasti se tilan tunne alkaa vähitellen siirtyä niihinkin hetkiin, kun on ns. tilanne päällä, enkä ole yhtä loputtoman peloissani kuin ennen. Stressijaksojen kestot ovat lyhentyneet säännöllisen meditaation ansiosta, ja osaan antaa itselleni lepoa enemmän, kun tiedostan sitä tarvitsevani. Sen vuoksi ärtyvän suolen oireyhtymä ja paniikkikohtaukset ovat oireilleet huomattavasti vähemmän. Toimivia harjoituksia olen löytänyt esim. Jon Kabat-Zinnin ym. kirjan Mielekkästi irti masennuksesta mukana tulevalta cd:ltä ja maksuttomalta oivamieli.fi -sivustolta, jolla on monipuolisia hyvinvointiharjoituksia.
Kolmas tärkeä juttu, joka on auttanut ymmärtämään tätä oireilua ja sen yhteyttä stressiin, on ollut erityisherkkyyteen perehtyminen. On makuasia, millä termillä tästä hermoston herkemmästä ylikuormittumisesta ja taipumuksesta pohdiskella asioita syvällisesti haluaa puhua. Herkkyyden tiedostaminen ja sen hyväksyminen myönteiseksi ominaisuudeksi elämässä ovat tehneet elämästäni nautittavampaa. Elaine N. Aronin erityisherkkyydestä kertovat kirjat ovat valottaneet tämän ominaisuuden biologista taustaa ja lisänneet itsearvostustani. Myös kropan tarvitsemat asiat on helpompi hyväksyä, kun hoksaa, että voi tehdä asiat omalla tavallaan myös ruokavalion kanssa.
Käänteentekevää on ollut siirtyminen FODMAP-ruokavalioon noin vuosi sitten. Suurin osa käyttämistäni viljatuotteista on gluteenittomia, ja vältän myös muita oireita aiheuttavia ruoka-aineita. Joskus pystyn syömään pieniä määriä jotain pääosin vältettävien listalle lukeutuvia ruokia, mutta olen huomannut, että suht' tiukalla ruokavaliolla elämä on todella paljon helpompaa. En ole kokenut, että jään jostain merkittävästä paitsi ruokarajoitusten vuoksi, koska herkullisia ruokia voi tehdä FODMAPeja vältellenkin ja aivan pieniä makupaloja voi silloin tällöin maistaa entisistä suosikkiruuista. On ollut aivan valtava helpotus, että FODMAP-ruokavalio on tehnyt suoliston toiminnan melkoisen normaaliksi. Ehdin pahimpina aikoina jo ajatella, että mitään helpotusta ei ole ehkä koskaan tulossa ja invalidisoidun vessaan jatkuvien kipujen kanssa.
Toinen merkittävä juttu oireyhtymän kanssa elämisessä on ollut jokapäiväinen meditaatiohetki ja/tai lyhyt tietoisuusharjoitus. Ne ovat auttaneet ottamaan etäisyyttä siihen, miten reagoin kehossa ja mielessä tapahtuviin asioihin. Edelleen on toki niin, että silloin, kun olen stressaantunut, kroppa vain poistaa ruuat hyvin nopeasti. Tällöin ehdin usein töin tuskin syödä ruoka-annoksen loppuun, kun on jo pakko rynnätä vessaan, kaikki menee läpi saman tien. Aiemmin nämä tilanteet pelottivat ja ahdistivat minua hyvin voimakkaasti. Nykyään pystyn ottamaan niissä hieman enemmän tilaa itselleni ja hyväksymään tilanteen, vaikka en voi sitä muuttaa.
Meditaatiossa kukaan ei vaadi minulta mitään, saan vain levätä hengitystäni seuraillen. Jotenkin kummasti se tilan tunne alkaa vähitellen siirtyä niihinkin hetkiin, kun on ns. tilanne päällä, enkä ole yhtä loputtoman peloissani kuin ennen. Stressijaksojen kestot ovat lyhentyneet säännöllisen meditaation ansiosta, ja osaan antaa itselleni lepoa enemmän, kun tiedostan sitä tarvitsevani. Sen vuoksi ärtyvän suolen oireyhtymä ja paniikkikohtaukset ovat oireilleet huomattavasti vähemmän. Toimivia harjoituksia olen löytänyt esim. Jon Kabat-Zinnin ym. kirjan Mielekkästi irti masennuksesta mukana tulevalta cd:ltä ja maksuttomalta oivamieli.fi -sivustolta, jolla on monipuolisia hyvinvointiharjoituksia.
Kolmas tärkeä juttu, joka on auttanut ymmärtämään tätä oireilua ja sen yhteyttä stressiin, on ollut erityisherkkyyteen perehtyminen. On makuasia, millä termillä tästä hermoston herkemmästä ylikuormittumisesta ja taipumuksesta pohdiskella asioita syvällisesti haluaa puhua. Herkkyyden tiedostaminen ja sen hyväksyminen myönteiseksi ominaisuudeksi elämässä ovat tehneet elämästäni nautittavampaa. Elaine N. Aronin erityisherkkyydestä kertovat kirjat ovat valottaneet tämän ominaisuuden biologista taustaa ja lisänneet itsearvostustani. Myös kropan tarvitsemat asiat on helpompi hyväksyä, kun hoksaa, että voi tehdä asiat omalla tavallaan myös ruokavalion kanssa.