Olen 23-vuotias nainen ja olen ollut oikeastaan aina kova stressaamaan ja jännittämään, ja olen myös kokenut koulukiusaamista ja muita ikäviä juttuja. Mulla alkoikin tulla murrosiän alussa paniikkikohtauksia, mutta en ole koskaan hoitanut niitä millään lääkityksellä ja välillä ne pysyvät poissa. Mulla oli myös lapsena ja vielä muutama vuosi sitten usein ummetusta ja vatsa toimi melko harvakseltaan. Ummetus aiheutti myös haavauman, jonka takia aloin pelätä, että on jotain vakavaa menossa koska verta tuli aina välillä. Typeränä en mennyt tuosta heti lääkäriin ja aloin murehtia kaikenlaista.
Kaikki alkoi pahentua kun muutin ensimmäisen poikaystävän perheen luo melkein 300 kilometrin päähän kotikaupungistani. Kävin siellä muutaman kuukauden kestävää koulua, jossa tapahtui ikäviä asioita. Ensin eräs oppilas kuoli yllättäen luokaltani ja se järkytti kovasti ja sen jälkeen aloin ahdistua aina keittiötunneilla, koska saimme kuulla siitä sellaisen tunnin aikana. Sitten kyseisten tuntien opettaja otti mut silmätikuksi jostain syystä ja alkoi valittaa pienistäkin virheistä muiden oppilaiden nähden. Silloin aina tunsin vatsassa outoa painetta, sekä ilman kiertämisestä johtuvaa murinaa ja aloin pelätä niitä tunteja. Vatsa oli kipeänä usein ennen niitä tunteja, kun tiesi että kohta taas joutuu mennä sinne. Ja samaan aikaan pelkäsin kamalasti sitä haavaumaa. Jotenkin selvisin muutaman kivan luokkalaisen seurassa koulun loppuun.
Oli kesäkuun alku ja kerran kesken erään lenkin, tunsin outoa vääntämistä vatsassa ja tuli kiire lähteä poikaystävän kotiin vessaan. Siitä alkoikin sitten kunnon helvetti, rupesin juoksemaan koko ajan vessassa ripuloimassa ja sitä kesti koko 2011 kesän ajan ja myös painoa putosi jonkin verran. Kaipasin myös kovasti kotikaupunkiani ja kaikkea tuttua.
Elokuun alussa muutimme kahdestaan, kun sain tiedon että pääsin seuraavaan kouluun. Silloin myös hakeuduin ensimmäisen kerran lääkäriin ja multa otettiin verikokeita ja ulosteesta kanssa tutkittiin jotain. Muuta ei löytynyt, paitsi valkosolut olivat vähän koholla heinäallergian takia. Tähystyksestä puhuttiin, mutta sitten vatsa rupesi yhtäkkiä rauhoittumaan. Söin silloin Vi-Sibliniä ja se saattoi ehkä auttaa.
Sen jälkeen vatsani on ollut paljon herkempi kuin ennen, mutta sen toiminta muuttui kyllä säännöllisemmäksi. Muistan, että jossain vaiheessa tuli uudelleen hetkeksi aikaa ripulia, mutta sain sen taas jotenkin pois ja kävin myös vihdoin lääkärillä näyttämässä sitä haavaumaa. Muutenkin mulla ja silloisella poikaystävällä alkoi mennä yhtäkkiä huonommin kahdestaan asuessa ja riitoja oli koko ajan enemmän ja enemmän.
Lopetin koulun ja päätin, että muutan takaisin kotikaupunkiini, koska en enää kestänyt asua siellä. Myös poikaystävä muutti mukanani, mutta hänen käytöksensä vaan paheni täällä asuessa. Vatsan kanssa oli melko normaalia, mutta huomasin että sain herkemmin ilmavaivoja ja jännittävät tilanteet pistivät sen löysälle muutaman kerran.
Viime vuonna se sitten tapahtui lopulta, erosimme ja jäin yksinäni asumaan. Alkuun tuntui, että ei se niin kamalaa olekaan ja koko ajan tein kaikenlaista ja pidin itseni liikkeessä. Ihastuin yhteen tyyppiinkin ja meillä on jotain peliä ollut menossa pitemmän aikaa. Jostain syystä aloin stressata senkin takia kamalasti ja pelätä että jos en kelpaisikaan, kun entiseltäkin sai koko ajan jotain kuraa niskaan.
Syksystä asti olen stressannut kaikesta mahdollisesta ja tuttuja paniikkioireita on alkanut puskea pintaan. Vähän ennen joulua tuli valvottua parina yönä oikein myöhään ja söin irtokarkkeja ja mulla oli antibioottikuurikin yhdessä vaiheessa. Heräsinkin sitten siihen että suoleen jotenkin pistää ja sen jälkeen uloste alkoi taas muuttua löysemmäksi ja löysemmäksi. Nyt tätä helvettiä on kestänyt yli kuukauden ajan ja näyttää ihan samalta kuin silloin aiemmin.
Soittelin vihdoin lääkäriin ja mulle on tulossa lääkäriaika postissa, mutta voin mennä jo aiemmin päivystykseen ja ajattelin että huomenna voisin mennä. Pelottaa kyllä tosi paljon, että jos joutuu siihen tähystykseen ja mielessä risteilee pelkoja, etten selviä tästä enää. Oloni on paljon pahempi, heti kun olen yksin ja tarkkailen koko ajan vatsaa ja eilen se sekosikin oikein kunnolla, kun tulin tänne kotiin yksinäisyyteeni. Aamulla heti heräämisen jälkeen saa juosta vessaan ja taas on painoa kadonnut. Syöminenkin aiheuttaa ahdistusta, vaikka ruokahalu on tallella, mutta tuntuu että kaikki vaan tulee ulos.
Halusin vain jakaa tämän ja olisi kiva saada vertaistukea tai jotain.
Kaikki alkoi pahentua kun muutin ensimmäisen poikaystävän perheen luo melkein 300 kilometrin päähän kotikaupungistani. Kävin siellä muutaman kuukauden kestävää koulua, jossa tapahtui ikäviä asioita. Ensin eräs oppilas kuoli yllättäen luokaltani ja se järkytti kovasti ja sen jälkeen aloin ahdistua aina keittiötunneilla, koska saimme kuulla siitä sellaisen tunnin aikana. Sitten kyseisten tuntien opettaja otti mut silmätikuksi jostain syystä ja alkoi valittaa pienistäkin virheistä muiden oppilaiden nähden. Silloin aina tunsin vatsassa outoa painetta, sekä ilman kiertämisestä johtuvaa murinaa ja aloin pelätä niitä tunteja. Vatsa oli kipeänä usein ennen niitä tunteja, kun tiesi että kohta taas joutuu mennä sinne. Ja samaan aikaan pelkäsin kamalasti sitä haavaumaa. Jotenkin selvisin muutaman kivan luokkalaisen seurassa koulun loppuun.
Oli kesäkuun alku ja kerran kesken erään lenkin, tunsin outoa vääntämistä vatsassa ja tuli kiire lähteä poikaystävän kotiin vessaan. Siitä alkoikin sitten kunnon helvetti, rupesin juoksemaan koko ajan vessassa ripuloimassa ja sitä kesti koko 2011 kesän ajan ja myös painoa putosi jonkin verran. Kaipasin myös kovasti kotikaupunkiani ja kaikkea tuttua.
Elokuun alussa muutimme kahdestaan, kun sain tiedon että pääsin seuraavaan kouluun. Silloin myös hakeuduin ensimmäisen kerran lääkäriin ja multa otettiin verikokeita ja ulosteesta kanssa tutkittiin jotain. Muuta ei löytynyt, paitsi valkosolut olivat vähän koholla heinäallergian takia. Tähystyksestä puhuttiin, mutta sitten vatsa rupesi yhtäkkiä rauhoittumaan. Söin silloin Vi-Sibliniä ja se saattoi ehkä auttaa.
Sen jälkeen vatsani on ollut paljon herkempi kuin ennen, mutta sen toiminta muuttui kyllä säännöllisemmäksi. Muistan, että jossain vaiheessa tuli uudelleen hetkeksi aikaa ripulia, mutta sain sen taas jotenkin pois ja kävin myös vihdoin lääkärillä näyttämässä sitä haavaumaa. Muutenkin mulla ja silloisella poikaystävällä alkoi mennä yhtäkkiä huonommin kahdestaan asuessa ja riitoja oli koko ajan enemmän ja enemmän.
Lopetin koulun ja päätin, että muutan takaisin kotikaupunkiini, koska en enää kestänyt asua siellä. Myös poikaystävä muutti mukanani, mutta hänen käytöksensä vaan paheni täällä asuessa. Vatsan kanssa oli melko normaalia, mutta huomasin että sain herkemmin ilmavaivoja ja jännittävät tilanteet pistivät sen löysälle muutaman kerran.
Viime vuonna se sitten tapahtui lopulta, erosimme ja jäin yksinäni asumaan. Alkuun tuntui, että ei se niin kamalaa olekaan ja koko ajan tein kaikenlaista ja pidin itseni liikkeessä. Ihastuin yhteen tyyppiinkin ja meillä on jotain peliä ollut menossa pitemmän aikaa. Jostain syystä aloin stressata senkin takia kamalasti ja pelätä että jos en kelpaisikaan, kun entiseltäkin sai koko ajan jotain kuraa niskaan.
Syksystä asti olen stressannut kaikesta mahdollisesta ja tuttuja paniikkioireita on alkanut puskea pintaan. Vähän ennen joulua tuli valvottua parina yönä oikein myöhään ja söin irtokarkkeja ja mulla oli antibioottikuurikin yhdessä vaiheessa. Heräsinkin sitten siihen että suoleen jotenkin pistää ja sen jälkeen uloste alkoi taas muuttua löysemmäksi ja löysemmäksi. Nyt tätä helvettiä on kestänyt yli kuukauden ajan ja näyttää ihan samalta kuin silloin aiemmin.
Soittelin vihdoin lääkäriin ja mulle on tulossa lääkäriaika postissa, mutta voin mennä jo aiemmin päivystykseen ja ajattelin että huomenna voisin mennä. Pelottaa kyllä tosi paljon, että jos joutuu siihen tähystykseen ja mielessä risteilee pelkoja, etten selviä tästä enää. Oloni on paljon pahempi, heti kun olen yksin ja tarkkailen koko ajan vatsaa ja eilen se sekosikin oikein kunnolla, kun tulin tänne kotiin yksinäisyyteeni. Aamulla heti heräämisen jälkeen saa juosta vessaan ja taas on painoa kadonnut. Syöminenkin aiheuttaa ahdistusta, vaikka ruokahalu on tallella, mutta tuntuu että kaikki vaan tulee ulos.
Halusin vain jakaa tämän ja olisi kiva saada vertaistukea tai jotain.
. Tarinaasi lukiessa tuli mieleen, että hyötyisit varmaan siitä, jos pääsisit puhumaan jonkun kanssa noista paniikkioloista/ahdistuksesta ja vaikeista kokemuksista. Suosittelen, että pyytäisit päästä juttelemaan vaikka psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Se voi oikeasti helpottaa oloa tosi paljon. Luulen, että sinun tilanteessasi vatsan oireiluun voisi auttaa, jos oppisit rentoutumaan paremmin. 